Sipuli – historia, viljely, lajikkeet ja käyttö ruoanlaitossa

Sipuli — perehdy sen kiehtovaan historiaan, viljelyvinkkeihin, suosituimpiin lajikkeisiin ja herkullisiin tapoihin käyttää sipulia ruoanlaitossa.

Sipulit ovat vihanneksia. Ne ovat Allium-suvun kasveja. Kun sipulista puhutaan, tarkoitetaan yleensä puutarhasipulia. Useimmilla sipulilajeilla on sipulit, joita ihmiset voivat syödä. Niillä on voimakas maku ja hyvin erottuva tuoksu.

Sipulia on viljelty hyvin pitkään. Niitä kasvatettiin todennäköisesti ensimmäisen kerran muinaisessa Egyptissä yhdessä purjon ja valkosipulin kanssa, mutta ehkä jo aikaisemmin. Nykyään sipulia syödään useimmissa maailman kulttuureissa.

Lyhyt historia

Sipuli on yksi maailman vanhimmista viljellyistä kasveista. Se on ollut ravinnonlähde, mauste ja säilöntäaine monissa kulttuureissa. Antiikin egyptiläisille sipulit olivat myös uskonnollinen ja symbolinen kasvi. Keskiajalla ja uudella ajalla sipuli levisi Eurooppaan, Aasiaan ja lopulta maailmalle siirtolaisliikkeiden ja kaupan mukana.

Viljely ja hoito

Sipulia voi kasvattaa siemenestä, taimi-istukkeista tai sipulintapaisista tupsuista eli ns. siemeniä pienemmiksi kasvaneista sipuloista (sets). Suomessa tavallisin tapa on istuttaa sipulintaimia tai -sipsejä keväällä.

• Sijainti: aurinkoinen, tuulelta suojattu kasvupaikka.
• Multa: syvä, hyvin ojitettu ja ravinteikas maa. pH 6–7 on yleensä sopiva.
• Kylvö ja istutus: siemenet kylvetään joko suoraan kasvimaalle tai esikasvatetaan. Sipulisipulit (sets) ja taimet istutetaan keväällä, kun routa on sulanut.
• Istutusvälit: riippuvat lajikkeesta; tavallisesti 10–20 cm riviväli ja 3–10 cm kasvinväli pienemmille lajeille, isommille noin 20–30 cm riviväli.
• Kastelu: tasaista kosteutta kasvukauden aikana, mutta liiallinen märkyys voi aiheuttaa mätimistä.
• Lannoitus: kohtuullinen typpilannoitus kasvun alkuvaiheessa ja kaliumia sekä fosforia sipulin kypsyessä tukeakseen sipulin muodostumista.
• Sadonkorjuu: useimmat sipulit korjataan loppukesällä tai alkusyksystä, kun varret alkavat kuivahtaa ja kaatua.

Lajikkeet

Sipuleita on monenlaisia. Yleisimmät ryhmät:

• Keltasipulit (usein tavallisimmat ruoanlaitossa): täyteläisiä ja monikäyttöisiä.
• Punasipulit (punasipuli): värikkäitä, usein miedomman makuisia raakana salaatissa.
• Valkois sipulit: miedompia ja hieman makeampia, yleisiä esimerkiksi etnisessä ruoassa.
• Makeat lajikkeet (esim. sweet-tyyppiset): vähemmän voimakas sipulimehu, sopivat raakana syötäviksi.
• Kevätsipuli ja ruohosipuli: nuoria sipuleita ja niiden varsia käytetään tuoreina maustamiseen.
• Shalotit (sibuli- tai salotti): pienempiä, mietoja ja hienostuneita makuja antavia sipuleita.

Käyttö ruoanlaitossa

Sipuli on perusmauste ja rakenne- sekä makukomponentti monissa ruoissa. Käyttötapoja:

• Raakana: salaatteihin, voileipiin, salsaan tai hakattuna mausteliemiin.
• Kuullotus ja paistaminen: sipuli pehmenee ja sokerit karamellisoituvat – pohja keitoille, pata- ja kastikevalmistukselle.
• Hidas haudutus / karamellisointi: tuottaa makean ja syvän maun esimerkiksi pihvien ja pizzan päälle.
• Keitot ja liemet: antaa pohjamaun lähes kaikille keitoille ja liemille.
• Grillaus ja paahdatus: pehmeä ja makea lisuke
• Hapattaminen ja säilöminen: etikkasipulit, marmeladit ja chutneyt tuovat makua säilyvään muotoon.

Leikkausvinkki: terävä veitsi ja nopea leikkaaminen vähentävät kyyneliä. Sipulin jäähdyttäminen ennen leikkausta tai leikkaaminen juoksevan veden alla auttaa myös.

Ravintoarvo ja terveysvaikutukset

Sipulit ovat vähäkalorisia mutta sisältävät vitamiineja (mm. C-vitamiinia), kivennäisaineita ja flavonoideja. Ne sisältävät myös prebioottisia yhdisteitä (esim. fruktaanit), jotka tukevat suoliston mikrobistoa. Sipulin sisältämät rikkiyhdisteet antavat sen tunnusomaisen maun ja voivat osallistua immuunijärjestelmän tukemiseen.

Tuholaiset ja taudit

Viljelyssä esiintyviä ongelmia ovat muun muassa:

• tuholaiset: sipulikirvat, sipulikärpäsen toukat ja muun tyyppiset hyönteisongelmat;
• taudit: juurimätän ja erilaiset sienitaudit sekä homeet, erityisesti jos multa pysyy liian märkänä;
• torjunta: hyvä kierto kasvien välillä, siementen/taimien valinta terveiksi ja riittävä ilmankierto vähentävät riskiä. Luomuviljelyssä hyönteishäiriöitä voidaan yrittää hallita peitteillä, ansaloukuilla ja luonnollisilla vihollisilla.

Säilytys ja käsittely sadonkorjuun jälkeen

Hyvin kypsät sipulit kannattaa kuivattaa (kurittaa) ja säilyttää viileässä, kuivassa ja ilmavassa paikassa. Vältä säilytystä kosteissa olosuhteissa, koska se edistää homehtumista ja mätänemistä. Oikein varastoituna sipulit säilyvät kuukausia; makeat lajikkeet saattavat säilyä lyhyemmän ajan kuin keltasipulit.

Yhteenveto ja käytännön vinkit

• Valitse lajike käyttötarkoituksen mukaan: raakana syötäväksi miedompi tai makea lajike, pitkään kypsennettäväksi tavanomainen keltasipuli.
• Istuta sipulit aurinkoiseen paikkaan ja vältä liiallista kastelua.
• Korjaa sato, kun varret kuivahtavat, ja anna sipulien kuivua ennen varastointia.
• Kokeile erilaisia valmistustapoja: sipuli muuttaa makua voimakkaasti paistettaessa, hauduttaessa tai säilöttäessä.

Hae kirjaimella