Suunnistus – karttajuoksun määritelmä, lajit ja kilpailusäännöt

Tutustu suunnistukseen: karttajuoksun määritelmä, lajityypit ja kilpailusäännöt – opas aloittelijoille ja kokeneille, reitit, kartat ja taktiset vinkit.

Suunnistus on urheilulaji, jossa kilpailija tai joukkue käyttää karttaa ja kompassia löytääkseen maastoon sijoitetut valvontapisteet mahdollisimman nopeasti ja oikeassa järjestyksessä. Suunnistuskartta on erityinen, yksityiskohtainen kartta, josta käy ilmi maaston muodot, polut, vesistöt, kulkukelpoisuus ja valvontapisteiden sijainti suhteessa toisiinsa; tästä syystä suunnistus vaatii sekä fyysistä kuntoa että kartanlukutaitoa. Monissa maissa, myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa, suosituin muoto on ns. Foot Orienteering eli jalkasuunnistus.

Sana orientering on ruotsinkielinen sana, josta suomalainen termi "suunnistus" on saanut alkunsa. Suunnistus syntyi 1800–1900-lukujen vaihteessa Pohjoismaissa osin sotilaallisena harjoituksena ja kehittyi myöhemmin kansanliikkeeksi kilpailu- ja harrastusmuodoksi.

Kansainvälinen järjestö, Kansainvälinen suunnistusliitto (IOF), ylläpitää lajin virallisia sääntöjä, karttaohjeita ja kilpailutoimintaa kansainvälisellä tasolla. IOF tunnustaa seuraavat pääasialliset suunnistuslajit:

• Foot Orienteering (jalkasuunnistus) – perinteinen muoto, jossa kilpailija juoksee tai kävelee maastossa.
• Mountain Bike Orienteering (MTB-O) – suunnistusta maastopyörällä, reitit kulkevat pääasiassa polkuja ja teitä pitkin.
• Ski Orienteering (Ski-O) – hiihtosuunnistus, jossa liikutaan hiihtäen merkityillä ladunpohjilla ja poluilla.
• Trail Orienteering (Trail-O) – lajina erityisesti tarkkuuteen painottuva suunnistus, jossa liikkuminen maastossa ei ole fyysisen nopeuden ratkaiseva tekijä; soveltuu myös liikuntarajoitteisille.

Lajimuodot ja kilpailutyypit

• Sprintti: lyhyt ja nopea kilpailu, usein kaupunki- tai puistomaisemissa, karttaskaala tyypillisesti 1:4 000–1:5 000.
• Keskimatka (middle): teknisesti vaativa, intensiivinen maaston tulkinta korostuu.
• Pitkä matka (long): fyysisesti vaativa, reitinvalinnat ja kestävyys ratkaisevat.
• Viesti (relay): joukkuekilpailuissa useampi osuuskilpailija juoksee peräkkäin.
• Suunnistustapahtumat ja sarjat voivat sisältää myös score- ja rogaining-tyyppisiä kilpailuja, yö- ja kaupunkisuunnistuksia sekä harraste- ja koulutapahtumia.

Kilpailusäännöt ja varusteet

Perussäännöt ovat yksinkertaiset: kilpailija aloittaa annetusta lähtöpaikasta, käy merkityissä valvontapisteissä (kohdilla on usein tunnistekoodi) halutussa järjestyksessä ja maali on reitin päätepiste. Valvontapisteellä käytetään nykyään lähes poikkeuksetta elektronista leimausjärjestelmää (esimerkiksi SPORTIdent tai EMIT), joka kirjauttaa käynnin ajalla. Kartassa ilmoitetaan myös kontrollien järjestys; monissa kilpailumuodoissa järjestyksellä on merkitys.

Tyypillisiä karttaskaalojen suosituksia: sprinttikartoissa 1:4 000–1:5 000, maasto- eli forest-tyyppisissä kilpailuissa usein 1:10 000 tai 1:15 000. Kartassa käytetään kansainvälisiä suunnistussymboleja ja korkeusmuodot näytetään käyrinä (korkeuskäyrät).

Yleisiä sääntökohtia ja käytäntöjä:

• Lähtöjärjestys voi olla interval (aikaleimallinen lähtö), mass start tai lähtöryhmittäin.
• Valvontapisteillä on tunnistekoodi; kilpailijan on todistettava käynti joko elektronisesti tai perinteisellä leimalla.
• Reitin läpäisemättä jättäminen, väärän kontrollijärjestyksen noudattaminen tai kartan / kompassin tahallinen häpäiseminen voi johtaa hylkäykseen.
• Kilpailussa ei saa käyttää ulkopuolista apua reitin valitsemisessa eikä moottoroituja kulkuvälineitä, ellei lajin säännöissä toisin määrätä (esim. MTB-O:ssa pyörä on sallittu kulkuväline).
• Turvallisuus: kilpailija on vastuussa omasta turvallisuudestaan. Usein vaaditaan asianmukainen varustus (esim. suojavaatetus, heijastin yökilpailuissa, pilli hätätilanteisiin).

Yhteisöllisyys ja ympäristö

Suunnistus on sekä kilpailulaji että suosittu ulkoiluharrastus. Se sopii eri-ikäisille ja eri kuntotasoille: tapahtumissa on usein nuorille ja aloittelijoille omat sarjat. Paikalliset suunnistuskerhot järjestävät harjoituksia, kartoittavat maastoja ja huolehtivat tapahtumien turvallisuudesta.

Ympäristön suojelu ja vastuullisuus ovat keskeisiä: rastit asetetaan niin, että luonto vahingoittuu mahdollisimman vähän, ja kilpailijoita ohjeistetaan kunnioittamaan maastoja, kieltämällä esimerkiksi roskaaminen ja vahingonteko kasvillisuudelle.

Suunnistus kehittää fyysistä kuntoa, suunnistus- ja päättelytaitoja sekä maastonlukutaitoa. Kilpailutoimintaa säätelevät IOF:n säännöt ja kansalliset lajiliitot, jotka myös huolehtivat lajin kehittämisestä, koulutuksesta ja kansainvälisistä kilpailuista.

Hae kirjaimella