Osip Mandelštam – venäläinen runoilija, esseisti ja Stalinin vainon uhri

Osip Mandelštam — venäläinen runoilija ja esseisti, jonka symbolistinen runous ja rohkea Stalin-kritiikki johtivat vainoon, karkotukseen ja traagiseen kuolemaan Neuvostossa.

Osip Emiljevitš Mandelstam (myös kirjoitusasultaan Mandelshtam, venäjäksi: Осип Эмильевич Мандельштам; 15. tammikuuta 1891 – 27. joulukuuta 1938) oli venäläinen runoilija ja esseisti, joka on yksi 1900-luvun venäläisen runouden merkkihahmoista ja samalla tunnettu Stalinin vainon uhrina.

Elämä ja koulutus

Mandelstam syntyi Varsovassa varakkaaseen juutalaisperheeseen. Perhe muutti pian Pietariin, jossa nuori Osip opiskeli arvostetussa Tenishevskin koulussa; koulun alumnien joukossa on myös mm. Vladimir Nabokov. Hänen ensimmäiset runonsa julkaistiin koulun almanakassa vuonna 1907.

Vuonna 1908 hän pyrki opiskelemaan Pariisin Sorbonnessa, mutta keskeytti opintonsa ja siirtyi seuraavana vuonna Heidelbergin yliopistoon. Palattuaan Venäjälle Mandelstam kirjoittautui vuonna 1911 Pietarin yliopistoon. Tämän yhteydessä hän kääntyi virallisesti metodistiksi – käytäntö, joka joissain tapauksissa helpotti yliopisto-opintoihin pääsyä juutalaisilta oppilailta kyseisen ajan poliittisissa oloissa.

Kirjallinen ura ja tyyli

Mandelstamin varhaiseen runouteen vaikutti symbolistinen kuvasto, mutta hänestä kehittyi nopeasti yksi akmeismin (selkeämmän, täsmällisemmän ja klassisempaa perinnettä arvostaneen runouskoulukunnan) läpi kantavista äänistä. Hän osallistui vuonna 1911 perustettuun "Runoilijoiden kiltaan" (venäjäksi Цех Поэтов, Tsekh Poetov), jonka muodollisina johtajina toimivat mm. Nikolai Gumiljov ja Sergei Gorodetski. Mandelstam korosti runoudessaan kielen täsmällisyyttä, historiallisen ja kulttuurisen muistikirjon käyttöä sekä tiivistä, usein antiikin ja modernin viitteitä risteyttävää kuvastoa.

Merkittäviä teoksia ovat muun muassa runokokoelmiin liittyvät ryhmät ja teokset kuten Tristia (julkaistu Berliinissä 1922) sekä erilaiset esseet, arviot ja muistelmamaiset kirjoitukset. 1920-luvulla hän keskittyi pitkälti esseisiin, kirjallisuuskritiikkiin ja pienimuotoiseen proosaan — esimerkiksi tekstit Ajan din (venäjäksi Шум времени, Shum vremeni) ja Феодосия (Feodosija) ilmestyivät 1925 ja pienoisproosa Egyptiläinen postimerkki (venäjäksi Египетская марка, Jegipetskaja marka) 1928. Lisäksi hän toimeentulon vuoksi käänsi paljon (noin 19 kirjaa kuudessa vuodessa) ja työskenteli sanomalehden kirjeenvaihtajana.

Stalin-epigrammi, vaino ja kuolema

Mandelstamin nonkonformistiset ja vallan vastaiset taipumukset pysyivät lähellä pintaa, ja syksyllä 1933 hänsä liitetään kuuluisaan niin kutsuttuun "Stalin-epigrammiin" — runoon, jossa hän teki ilmeisen kritiikin Josif Stalinin persoonaa ja hallintoa kohtaan. Tekstin levittyä Mandelstam joutui viranomaisten valvonnan kohteeksi.

Seuraavina vuosina hänet pidätettiin ja häneen kohdistettiin vaino: hän sai kokemuksia pidätyksistä, kuulusteluista ja pakkosiirroista (sisäinen karkotus). Lopullinen pidätys tapahtui 1938 suurten puhdistusten aikana. Mandelstam kuoli 27. joulukuuta 1938 vankila- tai siirtokuntaoloissa. Kuoleman tarkat olosuhteet heijastavat Stalinin ajan käsittelyä poliittisista syytöksistä ja kuuluvat monien neuvostoaikaisten kirjailijoiden kohtaloihin.

Jälkeinen perintö ja merkitys

Hänen vaimonsa Nadežda Mandelštam oli ratkaisevassa roolissa hänen tuotantonsa säilyttämisessä: Nadežda muisti ja kirjan muodossa myöhemmin tallensi monia runoja, kirjoitti myös tärkeän muistelmansa, joka on olennainen lähde Mandelstamin elämästä ja Neuvostoliiton kirjallisuushistoriasta. Mandelstamin runous on sittemmin saanut laajaa kansainvälistä huomiota; hänen tyylinsä ja kielensä täsmällisyys ovat vaikuttaneet moniin myöhempiin runoilijoihin ja tutkijoihin.

Neuvostoliitossa Mandelstam vietiin virallisesti esiin vasta Stalinin kuolemasta seuranneen poliittisen muutoksen myötä: hänen maineensa ja teostensa julkaiseminen lisääntyi 1950–1960-luvuilla, ja hänet on sittemmin tunnustettu yhdeksi venäläisen 1900-luvun runouden suurista nimistä. Hänen kokoelmansa, esseensä ja muistelmat muodostavat edelleen keskeisen osan modernin venäläisen kirjallisuuden tutkimusta.

Tärkeimpiä teoksia ja aineistoa

• Runoja ja runokokoelmia — eri kokoelmissa ja painoksissa; varhaisrunot ja myöhemmät, 1920-luvun esseet ja muistelmamaiset tekstit.
• Tristia (Berliini, 1922) — merkittävä kokoelma, joka ilmestyi ulkomailla.
• Esseet ja muistelmamainen proosa kuten Ajan din (Шум времени) ja Feodosija (Феодосия).
• Nadežda Mandelštamin muistelmamuistot ja myöhemmät julkaisut — keskeinen lähde Mandelstamin tuotannosta ja elämästä.

Mandelstamin elämä ja kohtalo ovat esimerkki siitä, miten 1900-luvun poliittiset myrskyt vaikuttivat taiteilijoihin. Hänen runoutensa, jonka teemat vaihtelevat henkilökohtaisesta muistin strategiasta laajempiin kulttuurisiin ja historiallisiin viittauksiin, säilyy tutkittavana ja luettavana myös nykypäivänä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Milloin Osip Emiljevitš Mandelstam syntyi?

K: Missä koulussa hän kävi vuonna 1900?

K: Missä hän jatkoi opintojaan vuonna 1911?

K: Minä vuonna hän saapui Moskovaan vastanaineena olleen vaimonsa Nadezhdan kanssa?

Kysymys: Millaista työtä hän teki elääkseen tänä aikana?

K: Milloin hän kuoli?

Hae kirjaimella