Out of Africa – ihmisen alkuperä Afrikassa ja varhaiset siirtolaisuudet

Out of Africa käsittelee nykyihmisen viimeaikaista afrikkalaista alkuperää. Tätä on 1980-luvulta lähtien tuettu tutkimalla nykyistä mitokondriaalista DNA:ta ja muilla sekvenssianalyyseillä. Lisäksi on olemassa todisteita, jotka perustuvat arkeologisten fossiilisten jäännösten fyysiseen antropologiaan. Ajatus on erittäin hyvin tuettu. On olemassa erilaisia teorioita siitä, oliko kyseessä yksi vai useampi maastamuutto. Yhä useammat tutkijat epäilevät myös, että "pitkään laiminlyöty Pohjois-Afrikka" oli mantereelta ensimmäisenä vaeltaneiden nykyihmisten alkuperäinen koti.

Todisteet ja tutkimusmenetelmät

Nykyihmisen alkuperää tutkitaan monella eri tavalla, ja eri tutkimuslinjat tukevat toisiaan:

• Genetiikka: Mitokondriaalinen DNA, Y-kromosomin perimä ja koko genomin vertailut osoittavat, että nykyihmisen populaatioilla on yhteiset afrikkalaiset juuri. Lisäksi muinais-DNA-tutkimukset (ancient DNA) ovat paljastaneet sukulaisuussuhteita ja sekoittumista arkaaisempien ihmisryhmien kanssa.
• Fossiilit ja morfologia: Arkeologiset fossiiliset löydöt Afrikassa ja Levantin alueella tarjoavat anatomisia todisteita nykyihmisen kehittymisestä. Joissain fossiileissa näkyy modernin anatomian piirteitä ja joissain yhdistelmiä arkaaisempien piirteiden kanssa.
• Arkeologia: kivikirveskulttuurit, työkalutyypit ja asuinpaikat auttavat rekonstruoimaan liikkumista, teknologian leviämistä ja elinkeinoja.

Ajoitus ja varhaiset löydöt

Varhaiset nykyihmisen kaltaiset fossiilit Afrikassa ajoittuvat pääosin 200 000–100 000 vuoden taakse, mutta viime vuosikymmenien löydöt ovat laajentaneet kokonaiskuvaa: esimerkiksi Jebel Irhoud'n löydöt Pohjois-Afrikasta viittaavat nykyihmisen juurien ulottumiseen noin 300 000 vuoden taakse ja Omo Kibish– ja Herto-löydöt Itä-Afrikasta sijoittuvat noin 200 000–160 000 vuoden taakse. Tällaiset löydöt kertovat, että nykyihminen kehittyi pitkän ajan kuluessa Afrikassa eikä muutos tapahtunut yhdessä hetkessä.

Siirtolaisuus Afrikasta: ajoitus ja reitit

On todennäköistä, että Afrikasta tapahtui useita ulospääsyjä eri aikoina. Geneettisten ja arkeologisten aineistojen perusteella voidaan erottaa ainakin kaksi keskeistä kantaa:

• Varhaiset episodit: Levantin alueella on fossiililöytöjä (esim. Skhul ja Qafzeh), jotka viittaavat ihmisten liikkumiseen pois Afrikasta jo noin 120 000–90 000 vuotta sitten. Nämä varhaisemmat liikkeet eivät välttämättä ole jättäneet laajamittaista perintöä nykyisissä populaatioissa.
• Laajempi onnistunut leviämä: Geneettiset analyysit viittaavat siihen, että se laaja-aikainen ja nykyisten ei-afrikkalaisten populaatioiden esivanhempi siirtolaisaalto ajoittuu yleensä noin 60 000–50 000 vuotta sitten. Tätä ajoitusta kutsutaan usein "suureksi ulospääsylle" (major Out-of-Africa) ja se on se vaihe, josta suurin osa nykyisten ei-afrikkalaisten perimä polveutuu.

Reittivaihtoehtoja ovat etenkin:

• Pohjoinen reitti: Pohjois-Afrikan ja Levantin kautta (Sinaivuono/Syyrian ja Palestiinan alue), joka on sopinut etenkin kuivempina kausina.
• Eteläinen rannikkoreitti: Bab el-Mandeb -salmen yli Arabian niemimaalle ja sieltä eteenpäin Intian valtameren rannikolle. Tämä reitti selittää nopeasti tapahtuneen leviämisen Etelä-Aasiaan ja Australiaan.

Leviäminen Euraasiaan ja edelleen

Tekijät ja ajoitus eri mantereen saavuttamisessa:

• Ilmestymisestä Euraasiaan ja Lähi-itään: ihmisryhmiä oli Levantissa jo noin 100 000–90 000 vuotta sitten ja myöhemmin laajemmin noin 60 000 vuotta sitten.
• Australia: uusimman arkeologian mukaan ihmisiä oli Australiassa ainakin noin 65 000 vuotta sitten (esim. Madjedbebe-löytö), mikä viittaa nopeaan merenkulku- ja rannikkolevitykseen.
• Länsi-Eurooppa: nykyihmiset saapuivat Eurooppaan noin 45 000 vuotta sitten. Vanhojen ja uudempien löytöjen perusteella ajanjakso noin 45 000–40 000 vuotta sitten oli ratkaiseva.
• Amerikka: tasoittumattomat keskustelut jatkuvat, mutta laajassa konsensuksessa Amerikkaan saapuminen ajoittuu viimeisen jääkauden loppuun; perinteinen arvio noin 15 000 vuotta sitten on edelleen yleisesti käytetty, vaikka joitakin vanhempia ja kiistanalaisia ehdotuksia tunnetaan.

Kohtaamiset arkaisten ihmislajien kanssa

Kun nykyihmiset kohtasivat aikaisempia Homo-lajeja, seurauksena oli sekä kilpailua että geneettistä sekoittumista. Nykyisten ei-afrikkalaisten populaatioiden genomissa on aineksia, jotka periytyvät esimerkiksi neandertalilaisilta (noin 1–2 %) ja joiltakin alueilta myös denisovanien vaikutus näkyy (erityisesti Oseaniassa). Tämä tarkoittaa, että modernit ihmiset eivät täysin "korvanneet" arkaaisia ryhmiä, vaan osa geeneistä siirtyi myös jälkeläisiin.

Populaatiohistoria, pullonkaulat ja monimuotoisuus

Genetiikka osoittaa, että kun ihmisryhmät levittäytyivät Afrikasta kohti muita maanosia, tapahtui sarja perustamis- eli 'founder'-vaikutuksia ja populaatiopullonkauloja. Tämän seurauksena geneettinen monimuotoisuus vähenee yleisesti etäisyyden kasvaessa Afrikasta (ns. serial founder -malli). Samalla on tullut esiin myös monimutkaista back-to-Africa-geenivirtaa, jossa pienemmät ulompaa peräisin olevat perintöainekset palasivat Afrikkaan myöhempien yhteyksien kautta.

Keskustelut ja avoimet kysymykset

Vaikka Out-of-Africa -malli on laajasti hyväksytty, yksityiskohdat ovat edelleen tutkijoiden keskustelun kohteena:

• Kuinka monta ulospääsyä todella tapahtui ja miten niiden perintö jakautuu nykypopulaatioihin?
• Mikä oli Pohjois-Afrikan vs. Itä- ja Etelä-Afrikan rooli nykyihmisen kehityksessä?
• Miten ekologiset muutokset, merenpinta, ilmasto ja teknologinen kehitys vaikuttivat liikkeisiin?
• Mitä lisää muinais-DNA ja uudet fossiililöydöt vielä kertovat kohtaamisista ja sekoittumisesta?

Yhteenveto

Yhteenvetona: painava näyttö viittaa siihen, että anatomisesti moderni Homo sapiens kehittyi pääsääntöisesti Afrikassa ja että tästä peruspopulaatiosta lähti useita liikkeelle eri aikoina. Suurin vaikuttaja nykyisten ei-afrikkalaisten perimässä näyttää olevan noin 60 000–50 000 vuotta sitten tapahtunut laajempi leviämisvaihe, mutta varhaisemmilla liikkeillä ja paikallisella kontaktilla oli myös merkitystä. Tutkimus jatkuu aktiivisesti, ja uusilla löydöillä sekä genomianalyyseillä tarkentuu jatkuvasti kuva ihmisen varhaisista siirtolaisuusvaiheista.

Ensimmäiset todella nykyaikaiset ihmiset näyttävät ilmestyneen 200 000-130 000 vuotta sitten. Nämä varhaiset ihmiset muuttivat myöhemmin pois Afrikasta. Noin 90 000 vuotta sitten ne olivat siirtyneet Euraasiaan ja Lähi-itään. Tällä alueella varhaisemmat ihmislajit (kuten neandertalilaiset, Homo neanderthalensis) olivat eläneet pitkään (Länsi-Euroopassa ainakin 500 000 vuotta).

Noin 42-44 000 vuotta sitten Homo sapiens oli saavuttanut Länsi-Euroopan, myös Britannian. Euroopassa ja Länsi-Aasiassa Homo sapiens korvasi neandertalilaiset noin 35 000 vuotta sitten. Tämän tapahtuman yksityiskohtia ei tunneta. Suunnilleen samaan aikaan Homo sapiens saapui Australiaan. Amerikkaan se saapui paljon myöhemmin, noin 15 000 vuotta sitten. Kaikki nämä nykyihmisen varhaisemmat ryhmät olivat metsästäjä-keräilijöitä.

Geneettiset tutkimukset ja fossiiliset todisteet osoittavat, että arkaainen Homo sapiens kehittyi anatomisesti nykyihmiseksi ainoastaan Afrikassa 200 000-60 000 vuotta sitten. Yhden Homo sapiensin haaran jäsenet lähtivät Afrikasta jossain vaiheessa 125 000-60 000 vuotta sitten, ja ajan mittaan nämä ihmiset syrjäyttivät aikaisemmat Homo-suvun populaatiot, kuten neandertalilaiset ja Homo erectus.

Varhaisimman onnistuneen Afrikasta lähteneen siirtolaisuuden (varhaisimmat siirtolaiset, joilla on eläviä jälkeläisiä) ajankohdaksi on yleisesti asetettu 60 000 vuotta sitten genetiikan perusteella, mutta arabialaisten arkeologisten työkalulöytöjen mukaan siirtolaisuus mantereelta on saattanut tapahtua jo 125 000 vuotta sitten.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mistä Out of Africa kertoo?

K: Mitkä todisteet tukevat ajatusta siitä, että nykyihminen on peräisin Afrikasta?

K: Kuinka kauan sitten ensimmäiset todella nykyihmiset ilmestyivät?

K: Milloin Homo sapiens saapui Länsi-Eurooppaan?

K: Milloin Homo sapiens saapui Australiaan?

Hae kirjaimella