Migreeni on neurologinen sairaus, joka yleensä aiheuttaa jyskyttävää, sykkivää päänsärkyä toisella puolella päätä, mutta kipu voi vaihdella yksilöittäin ja joskus olla molemminpuolista. Kipu voi olla voimakasta ja estää arjen toiminnot. Vaikka useimmilla migreeni ilmenee päänsärkynä, kaikki eivät saa päänsärkyä; migreenin oirekuvaan voi kuulua myös muita oireita (oireita).

Oireet

Tyypillisiä migreenikohtauksen oireita ovat:

  • Voimakas, usein sykkivä päänsärky, yleensä toispuoleinen.
  • Pahoinvointi ja oksentelu (pahoinvointia).
  • Herkkyys kirkkaalle valolle (fotofobia) ja koville äänille (fonofobia).
  • Huimaus ja tasapainovaikeudet joillakin henkilöillä.
  • Joillakin esiintyy auroja ennen kohtauksen alkua: näön muutoksia kuten välkettä, sumeutta tai näön katoamista.
  • Muut aistit voivat muuttua: hajuaistimuutokset, omituiset maut tai tunnon muutokset.

Migreeni voi kestää yleensä noin neljästä tunnista jopa 72 tuntiin hoidon ja levon puuttuessa. Oireiden voimakkuus ja kesto vaihtelevat yksilöllisesti.

Luokitus: episodinen ja krooninen migreeni

Migreenit luokitellaan sen mukaan, kuinka usein niitä esiintyy kuukaudessa. Jos päänsärkyä on alle 15 päivänä kuukaudessa, puhutaan episodisesta migreenistä (EM). Jos päänsärkyä esiintyy 15 tai useampana päivänä kuukaudessa ja vähintään 8 päivänä niistä oireet täyttävät migreenin kriteerit, kyse on kroonisesta migreenistä (CM). Krooninen migreeni voi kehittyä alkuun jaksottaisesta muodosta, ja toisaalta hoidon avulla krooninen migreeni voi joskus palautua episodiseksi.

Syytekijät ja fysiologia

Migreeniin vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aivoissa vapautuva peptidi nimeltään CGRP (calcitonin gene-related peptide) liittyy migreenikohtauksiin: CGRP edistää verisuonten välittämiä reaktioita ja tulehdusta aivokalvoilla (aivokalvoissa), mikä voi lisätä kipua ja muita oireita. Perheenjäsenillä esiintyvä migreeni lisää omaa riskiä, ja naiset sairastavat migreeniä yleisemmin kuin miehet — hormonivaihtelut, erityisesti estrogeenihormonin tasojen lasku tai vaihtelut, ovat usein merkittävä laukaiseva tekijä monilla naisilla.

Laukaisevat tekijät ja riskitekijät

Yksilölliset laukaisevat tekijät vaihtelevat, mutta yleisiä ovat:

  • Hormonimuutokset (esimerkiksi kuukautiskierron yhteydessä).
  • Stressi, univaje tai epäsäännöllinen nukkuminen.
  • Tietyt ruoka-aineet ja juomat (alkoholi, erityisesti punaviini; iästä ja yksilöstä riippuen myös juustot, suklaa, säilöntäaineet).
  • Dehydraatio ja niukka ruokailu.
  • Sää- ja ilmanpaineen muutokset sekä kirkas valo tai voimakkaat hajut.
  • Lääkkeet: liiallinen akuutin kivun lääkkeiden käyttö voi johtaa lääkeindusoituun päänsärkyyn.

Yleisempiä riskitekijöitä ovat myös nuoruusiän alkaminen, trauma pään alueella ja jotkut mielenterveyden häiriöt.

Diagnoosi ja milloin hakeutua hoitoon

Migreeni diagnosoidaan lääketieteellisen haastattelun ja oirekuvan perusteella. Lääkäri kysyy esimerkiksi päänsäryn luonteen, keston, esiintymistiheyden, liitännäisoireet ja perhehistorian. Jos oireissa on epäily vakavammasta tilasta (esim. äkillinen erittäin kova kipu, kuume, uusi neurologinen puutosoire, ikääntynyt potilas ilman aiempia päänsärkyjä), tarvitaan yleensä lisätutkimuksia kuten kuvantamista.

Hakeudu välittömästi lääkäriin tai päivystykseen, jos migreeniin liittyy:

  • Äkillinen, erittäin voimakas ("ukkosmiehen") päänsärky.
  • Uusia neurologisia oireita kuten toisen puolen heikkous, puhevaikeus tai näköhermon äkillinen heikkeneminen.
  • Korkea kuume ja niskajäykkyys (voi viitata aivokalvontulehdukseen).
  • Muut äkilliset, epätavalliset ja nopeasti pahenevat oireet.

Akuutti hoito

Tavoitteena on katkaista kohtaus ja lievittää oireita. Yleisiä keinoja:

  • Yksinkertaiset kipulääkkeet: parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni) lievittävät monen migreenin oireita.
  • Triptaanit: migreenikohtauksiin tarkoitetut lääkkeet, jotka vaikuttavat serotoniinireseptoreihin ja voivat katkaista kohtauksen. Saatavana tabletteina, nenäsuihkeinä ja injektioina.
  • Sisältyy usein pahoinvointilääkkeet eli antiemeetit, jotka auttavat oksentelun ja pahoinvoinnin hoidossa ja parantavat suun kautta otettujen lääkkeiden imeytymistä.
  • Ergotamiinit: käytössä tietyissä tapauksissa, mutta vähemmän yleisiä nykyhoidossa triptaanien ja muiden vaihtoehtojen vuoksi.
  • Täsmähoidot kohdistuvat CGRP-aktiivisuuteen: pikatason lääkkeet (CGRP-antagonistit eli gepantit) ja migreenikohtausten akuutissa hoidossa käytettävät muut uudet lääkkeet voivat olla vaihtoehto niille, joille triptaanit eivät sovi.

Ennaltaehkäisy ja pitkäaikainen hoito

Jos migreeni on toistuva tai vaikea, voidaan aloittaa estolääkitys tai muut pitkäaikaiset hoitomuodot. Tavoitteena on vähentää kohtausten määrää ja niiden vaikeusastetta.

  • Elämäntapamuutokset: säännöllinen uni, riittävä nesteen nauttiminen, säännöllinen ruokailu, stressinhallinta, liikunta ja laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen.
  • Lääkkeet: beta-salpaajat (esim. propranololi), jotkin epilepsialääkkeet (esim. topiramataami), tietyt masennuslääkkeet (esim. amitriptyliini) ja muut lääkkeet voivat toimia estona.
  • Botuliinitoksiini: voi auttaa kroonista migreeniä sairastavia potilaita, joilla muut hoidot eivät ole riittäneet.
  • CGRP-vasta-aineet: pitkävaikutteiset biologiset lääkkeet, jotka annetaan pistoksina yleensä kerran kuukaudessa tai harvemmin, ja jotka voivat vähentää kohtausten määrää erityisesti kroonisessa migreenissä.
  • Kognitiivinen käyttäytymisterapia, biopalauteterapia ja rentoutusharjoitukset auttavat osaa potilaista.

Lääkkeiden yli- ja väärinkäyttö

Liiallinen tai toistuva akuutin kivun lääkkeiden käyttö voi johtaa lääkeindusoituun päänsärkyyn (rebound-headache). Jos kipulääkkeitä käytetään usein (esim. yli 10–15 päivänä kuukaudessa riippuen lääkeryhmästä), lääkäri voi suositella lääkityksen vähentämistä tai korvaamista estolääkkeellä.

Milloin hoito kannattaa aloittaa ja seurantaa

Jos kohtauksia on useita kuukaudessa, kohtaukset heikentävät elämänlaatua tai akuuttihoito ei tehoa, kannattaa keskustella lääkärin kanssa estolääkityksen aloittamisesta ja eri hoitovaihtoehdoista. Hoidon vaikuttavuutta seurataan usein pitämällä päänsärkypäiväkirjaa, johon merkitään kohtauksen kesto, voimakkuus, käytetyt lääkkeet ja mahdolliset laukaisevat tekijät.

Hätätilanteet ja varoitusmerkit

Ota yhteys terveydenhuoltoon välittömästi, jos päänsärky on poikkeuksellisen voimakas tai siihen liittyy kuumetta, niskajäykkyyttä, sekavuutta, puhe- tai näköhäiriöitä, lihasheikkoutta tai muita uusia neurologisia oireita. Myös ensimmäinen voimakas migreeni iäkkäällä henkilöllä tai oireiden nopea paheneminen vaativat arviointia.

Maailman terveysjärjestön mukaan migreenipäänsärky on hoidon ja työkyvyttömyyden kannalta kallein aivo-ongelma Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Tämä korostaa tarvetta tunnistaa migreeni ajoissa, hakea sopivaa hoitoa ja tukea elämänlaatua parantavia toimenpiteitä.