Migreeni – oireet, laukaisijat, syyt ja hoitovaihtoehdot

Migreeni on neurologinen sairaus, joka yleensä aiheuttaa jyskyttävää, sykkivää päänsärkyä toisella puolella päätä, mutta kipu voi vaihdella yksilöittäin ja joskus olla molemminpuolista. Kipu voi olla voimakasta ja estää arjen toiminnot. Vaikka useimmilla migreeni ilmenee päänsärkynä, kaikki eivät saa päänsärkyä; migreenin oirekuvaan voi kuulua myös muita oireita (oireita).

Oireet

Tyypillisiä migreenikohtauksen oireita ovat:

Voimakas, usein sykkivä päänsärky, yleensä toispuoleinen.
Pahoinvointi ja oksentelu (pahoinvointia).
Herkkyys kirkkaalle valolle (fotofobia) ja koville äänille (fonofobia).
Huimaus ja tasapainovaikeudet joillakin henkilöillä.
Joillakin esiintyy auroja ennen kohtauksen alkua: näön muutoksia kuten välkettä, sumeutta tai näön katoamista.
Muut aistit voivat muuttua: hajuaistimuutokset, omituiset maut tai tunnon muutokset.

Migreeni voi kestää yleensä noin neljästä tunnista jopa 72 tuntiin hoidon ja levon puuttuessa. Oireiden voimakkuus ja kesto vaihtelevat yksilöllisesti.

Luokitus: episodinen ja krooninen migreeni

Migreenit luokitellaan sen mukaan, kuinka usein niitä esiintyy kuukaudessa. Jos päänsärkyä on alle 15 päivänä kuukaudessa, puhutaan episodisesta migreenistä (EM). Jos päänsärkyä esiintyy 15 tai useampana päivänä kuukaudessa ja vähintään 8 päivänä niistä oireet täyttävät migreenin kriteerit, kyse on kroonisesta migreenistä (CM). Krooninen migreeni voi kehittyä alkuun jaksottaisesta muodosta, ja toisaalta hoidon avulla krooninen migreeni voi joskus palautua episodiseksi.

Syytekijät ja fysiologia

Migreeniin vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aivoissa vapautuva peptidi nimeltään CGRP (calcitonin gene-related peptide) liittyy migreenikohtauksiin: CGRP edistää verisuonten välittämiä reaktioita ja tulehdusta aivokalvoilla (aivokalvoissa), mikä voi lisätä kipua ja muita oireita. Perheenjäsenillä esiintyvä migreeni lisää omaa riskiä, ja naiset sairastavat migreeniä yleisemmin kuin miehet — hormonivaihtelut, erityisesti estrogeenihormonin tasojen lasku tai vaihtelut, ovat usein merkittävä laukaiseva tekijä monilla naisilla.

Laukaisevat tekijät ja riskitekijät

Yksilölliset laukaisevat tekijät vaihtelevat, mutta yleisiä ovat:

Hormonimuutokset (esimerkiksi kuukautiskierron yhteydessä).
Stressi, univaje tai epäsäännöllinen nukkuminen.
Tietyt ruoka-aineet ja juomat (alkoholi, erityisesti punaviini; iästä ja yksilöstä riippuen myös juustot, suklaa, säilöntäaineet).
Dehydraatio ja niukka ruokailu.
Sää- ja ilmanpaineen muutokset sekä kirkas valo tai voimakkaat hajut.
Lääkkeet: liiallinen akuutin kivun lääkkeiden käyttö voi johtaa lääkeindusoituun päänsärkyyn.

Yleisempiä riskitekijöitä ovat myös nuoruusiän alkaminen, trauma pään alueella ja jotkut mielenterveyden häiriöt.

Diagnoosi ja milloin hakeutua hoitoon

Migreeni diagnosoidaan lääketieteellisen haastattelun ja oirekuvan perusteella. Lääkäri kysyy esimerkiksi päänsäryn luonteen, keston, esiintymistiheyden, liitännäisoireet ja perhehistorian. Jos oireissa on epäily vakavammasta tilasta (esim. äkillinen erittäin kova kipu, kuume, uusi neurologinen puutosoire, ikääntynyt potilas ilman aiempia päänsärkyjä), tarvitaan yleensä lisätutkimuksia kuten kuvantamista.

Hakeudu välittömästi lääkäriin tai päivystykseen, jos migreeniin liittyy:

Äkillinen, erittäin voimakas ("ukkosmiehen") päänsärky.
Uusia neurologisia oireita kuten toisen puolen heikkous, puhevaikeus tai näköhermon äkillinen heikkeneminen.
Korkea kuume ja niskajäykkyys (voi viitata aivokalvontulehdukseen).
Muut äkilliset, epätavalliset ja nopeasti pahenevat oireet.

Akuutti hoito

Tavoitteena on katkaista kohtaus ja lievittää oireita. Yleisiä keinoja:

Yksinkertaiset kipulääkkeet: parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni) lievittävät monen migreenin oireita.
Triptaanit: migreenikohtauksiin tarkoitetut lääkkeet, jotka vaikuttavat serotoniinireseptoreihin ja voivat katkaista kohtauksen. Saatavana tabletteina, nenäsuihkeinä ja injektioina.
Sisältyy usein pahoinvointilääkkeet eli antiemeetit, jotka auttavat oksentelun ja pahoinvoinnin hoidossa ja parantavat suun kautta otettujen lääkkeiden imeytymistä.
Ergotamiinit: käytössä tietyissä tapauksissa, mutta vähemmän yleisiä nykyhoidossa triptaanien ja muiden vaihtoehtojen vuoksi.
Täsmähoidot kohdistuvat CGRP-aktiivisuuteen: pikatason lääkkeet (CGRP-antagonistit eli gepantit) ja migreenikohtausten akuutissa hoidossa käytettävät muut uudet lääkkeet voivat olla vaihtoehto niille, joille triptaanit eivät sovi.

Ennaltaehkäisy ja pitkäaikainen hoito

Jos migreeni on toistuva tai vaikea, voidaan aloittaa estolääkitys tai muut pitkäaikaiset hoitomuodot. Tavoitteena on vähentää kohtausten määrää ja niiden vaikeusastetta.

Elämäntapamuutokset: säännöllinen uni, riittävä nesteen nauttiminen, säännöllinen ruokailu, stressinhallinta, liikunta ja laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen.
Lääkkeet: beta-salpaajat (esim. propranololi), jotkin epilepsialääkkeet (esim. topiramataami), tietyt masennuslääkkeet (esim. amitriptyliini) ja muut lääkkeet voivat toimia estona.
Botuliinitoksiini: voi auttaa kroonista migreeniä sairastavia potilaita, joilla muut hoidot eivät ole riittäneet.
CGRP-vasta-aineet: pitkävaikutteiset biologiset lääkkeet, jotka annetaan pistoksina yleensä kerran kuukaudessa tai harvemmin, ja jotka voivat vähentää kohtausten määrää erityisesti kroonisessa migreenissä.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia, biopalauteterapia ja rentoutusharjoitukset auttavat osaa potilaista.

Lääkkeiden yli- ja väärinkäyttö

Liiallinen tai toistuva akuutin kivun lääkkeiden käyttö voi johtaa lääkeindusoituun päänsärkyyn (rebound-headache). Jos kipulääkkeitä käytetään usein (esim. yli 10–15 päivänä kuukaudessa riippuen lääkeryhmästä), lääkäri voi suositella lääkityksen vähentämistä tai korvaamista estolääkkeellä.

Milloin hoito kannattaa aloittaa ja seurantaa

Jos kohtauksia on useita kuukaudessa, kohtaukset heikentävät elämänlaatua tai akuuttihoito ei tehoa, kannattaa keskustella lääkärin kanssa estolääkityksen aloittamisesta ja eri hoitovaihtoehdoista. Hoidon vaikuttavuutta seurataan usein pitämällä päänsärkypäiväkirjaa, johon merkitään kohtauksen kesto, voimakkuus, käytetyt lääkkeet ja mahdolliset laukaisevat tekijät.

Hätätilanteet ja varoitusmerkit

Ota yhteys terveydenhuoltoon välittömästi, jos päänsärky on poikkeuksellisen voimakas tai siihen liittyy kuumetta, niskajäykkyyttä, sekavuutta, puhe- tai näköhäiriöitä, lihasheikkoutta tai muita uusia neurologisia oireita. Myös ensimmäinen voimakas migreeni iäkkäällä henkilöllä tai oireiden nopea paheneminen vaativat arviointia.

Maailman terveysjärjestön mukaan migreenipäänsärky on hoidon ja työkyvyttömyyden kannalta kallein aivo-ongelma Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Tämä korostaa tarvetta tunnistaa migreeni ajoissa, hakea sopivaa hoitoa ja tukea elämänlaatua parantavia toimenpiteitä.

Tyypit

Migreeni auran kanssa

Acefalginen migreeni, jota kutsutaan myös hiljaiseksi migreeniksi, on eräänlainen migreeni, jolla on aura, mutta jossa ei ole päänsärkyä. Tämäntyyppinen migreeni alkaa yleensä joskus keski-iässä eli 40 ikävuoden jälkeen ja yleistyy iän myötä. Toisin kuin muissa migreeneissä, miehillä on akefalginen migreeni useammin kuin naisilla.
Basilaarityyppinen migreeni on eräänlainen migreeni auran kanssa, joka aiheuttaa päänsärkyä yleensä takaraivon alueella ja neurologisia oireita, joiden uskotaan olevan peräisin aivorungosta, takaraivokuoresta ja pikkuaivoista ja/tai vaikuttavan molempiin aivopuoliskoihin samanaikaisesti. Useimmilla basilaarityyppistä migreeniä sairastavilla on myös migreeniä auran kanssa ilman basilaarityyppisiä oireita. Tämä migreenityyppi on tavallisesti yleisempi alle 20-vuotiailla ja nuorilla naisilla.
Familiaalinen hemipleginen migreeni (FHM) on eräänlainen migreeni, johon liittyy aura ja joka voi myös aiheuttaa halvauksen toisella puolella kehoa. Kun migreeni loppuu, henkilö voi jälleen liikkua normaalisti.
Verkkokalvomigreenissä on toistuvia näköhäiriöitä toisessa silmässä, jotka voivat esiintyä ennen päänsärkyä tai sen aikana. Verkkokalvomigreeniä sairastavilla ihmisillä on yleensä aiemmin ollut jokin muu migreenin yleisemmistä tyypeistä.

Migreeni ilman auraa

Kuukautismigreeni tai katameniaalinen migreeni on migreenityyppi, joka esiintyy kuukautiskierron aikana eli kuukautisten aikaan naisen kuukausittaisen kuukautiskierron aikana. Kuukautismigreeni on yleensä migreeni ilman auraa, mutta joskus esiintyy kuukautismigreeniä auran kanssa. Noin 7-14 %:lla naisista migreeniä esiintyy yksinomaan kuukautisten aikaan. Näitä pidetään todellisena kuukautismigreeninä. Useimmilla naisilla migreenikohtauksia esiintyy koko kuukautiskierron aikana, ja niiden määrä lisääntyy kuukautiskierron aikana. Näitä kutsutaan kuukautisiin liittyväksi tai kuukautisten laukaisemaksi migreeniksi. Sekä todelliset kuukautismigreenit että kuukautisiin liittyvät migreenit luokitellaan kuukautismigreeniin.

Estrogeenin rooli

Estrogeeni on hormoni, jota valmistetaan pääasiassa naisen munasarjoissa. Estrogeenia on kolmea eri tyyppiä: estroni, estradioli ja estrioli. Migreeniä sairastavilla naisilla se liittyy yleensä kuukautiskiertoon. Noin 60 prosentilla naisista on näitä kuukautisiin tai kuukautisiin liittyviä migreeniä, ja tärkeimmäksi laukaisevaksi tekijäksi uskotaan alentunut kiertävä estrogeenitaso eli estrogeenin, erityisesti estradiolin, määrä elimistössä. Joissakin tapauksissa migreenin voi laukaista myös kiertävän estrogeenin määrän vaihtelu (nousu ja lasku), eli migreenin voi laukaista paitsi liian vähän myös joskus liikaa estrogeenia.

Lapsuuden jaksolliset oireyhtymät

Lapsuusiän jaksottaiset oireyhtymät ovat ryhmä migreenioireyhtymiä, joita lapsilla voi olla. Kun lapsella on jokin näistä lapsen jaksottaisista oireyhtymistä, on todennäköisempää, että hän saa aikuisena jonkin muun, yleisemmän migreenityypin.

Vatsan migreeni on eräänlainen migreeni, joka aiheuttaa erittäin voimakasta kipua vatsan alueella, yleensä "napan" ympärillä, jota kutsutaan periumbilikaaliseksi alueeksi. Vatsanseudun migreeni vaikuttaa yleensä lapsiin noin 7-vuotiaista alkaen, mutta se voi vaikuttaa nuorempiin ja vanhempiin lapsiin, ja joskus se voi vaikuttaa myös aikuisiin.

Lapsuusiän hyvänlaatuinen paroksismaalinen huimaus (lyhyesti BPVC): (tämä tarkoittaa vaaratonta huimausta, joka toistuu yhä uudelleen ja yhtäkkiä) on sairaus, jota esiintyy lapsilla yleensä kahden ja viiden vuoden iässä; se häviää usein kahdeksanvuotiaana. BPVC aiheuttaa huimausta.

Syklinen oksenteluoireyhtymä tai syklinen oksenteluoireyhtymä (CVS) on sairaus, jonka pääasiallisia oireita ovat pahoinvointi ja toistuva oksentelu. CVS:ää esiintyy useammin lapsilla, mutta sitä voi esiintyä missä iässä tahansa.

Krooninen vs. episodinen migreeni

Episodisesta migreenistä (EM) puhutaan, kun henkilöllä on migreenioireita 14 päivää tai vähemmän kuukauden aikana, kun taas kroonisesta migreenistä (CM) puhutaan, kun henkilöllä on migreenioireita 15 päivää tai enemmän kuukauden aikana. Verrattuna episodista migreeniä sairastaviin henkilöihin CM:ää sairastavilla oli harvemmin kokopäivätyötä ja heillä oli suurempi riski päänsärkyyn liittyvään työkyvyttömyyteen. CM-migreeniä sairastavilla henkilöillä on lähes kaksi kertaa suurempi todennäköisyys sairastua ahdistuneisuuteen, krooniseen kipuun ja/tai masennukseen; heillä on myös 40 prosenttia suurempi todennäköisyys sairastua sydänsairauksiin ja angina pectorikseen ja 70 prosenttia suurempi todennäköisyys sairastua aivohalvaukseen.

Noin 7,68 prosenttia kaikista migreenitapauksista on kroonisia migreenitapauksia, ja noin 1 prosentilla yhdysvaltalaisista ihmisistä on CM-tauti, ja se on yleisempää naisilla, keski-ikäisillä ja niissä kotitalouksissa, joiden vuositulot ovat pienimmät. (The American Migraine Prevalence and Prevention Study).

Vatsan migreeni aiheuttaa voimakasta kipua vatsassa,.

Tältä normaalin ihmisen aivot näyttävät, jos katsoisit alaspäin henkilön pään yläosaan. (Ylhäältä katsottuna) Aivopuoliskoja on kaksi. Useimmissa migreenipäänsäryissä kipu on yksipuolista, mikä tarkoittaa, että se kohdistuu yhteen aivopuoliskoon. Tässä tapauksessa vasemmassa aivopuoliskossa.

Aura

Aura (kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa tuulta) on sana, jota käytetään kuvaamaan neurologisten oireiden sarjaa, joka voi alkaa ennen epileptistä kohtausta tai migreenipäänsärkyä. Noin 15 prosentilla migreenin saaneista ihmisistä on sellainen, jolla on aura. Oireisiin voi kuulua näköhäiriöitä, kuten skotoomia (näön menettäminen lyhyeksi ajaksi, siksak-viivojen tai kelluvien pisteiden näkeminen jne.), huimausta, korvissa soivaa ääntä (tinnitus) ja puheongelmia.

Skotooma (tulee kreikan kielen sanasta skotos, joka tarkoittaa pimeyttä): sokea piste tai heikentyneen näkökyvyn alue, jota ympäröi normaali näkökenttä. Eli: henkilö näkee normaalisti paitsi siellä, missä on skotooma. Skotooma voi vaikuttaa yhteen tai molempiin silmiin, ja se voi olla joko absoluuttinen, jolloin skotooman sisällä ei näe mitään, tai suhteellinen, jolloin skotooman alueella on jonkinlainen näkökyky.

Skotoomilla voi olla myös erilaisia kuvioita ja muotoja, kuten linnoitusskootooma; sitä kutsutaan linnoitusskoomaksi, koska se näyttää vanhan linnoituksen ääriviivoilta. Skotoomat voivat alkaa pienestä ja kasvaa sitten suuremmiksi, siirtyä eri puolille henkilön näkökenttää ja ne voivat myös näyttää välkkyviltä valoilta.

Negatiivinen skotooma
tyhjä piste

Positiivinen skotooma
tumma piste

Vahvistusskotomia

Laajeneva linnoitusskotoma. Se alkaa pienenä pisteenä, kuten vasemmalla ylhäällä näkyy, ja kasvaa sitten suuremmaksi.

Vertigo Huimaus on sitä, että henkilö tuntee, että hän itse tai maailma hänen ympärillään pyörii ja että hän menettää tasapainonsa.

Riskitekijät ja laukaisevat tekijät

Lääketieteessä tekijä on aine, tila tai toiminta tai niiden puute, joka lisää tietyn lopputuloksen tai tilan toteutumisen todennäköisyyttä. Jos se lisää jonkin epäterveellisen asian mahdollisuutta, se on riskitekijä. Laukaiseva tekijä tai lyhyesti "laukaiseva tekijä" on tekijä, joka voi aiheuttaa jonkin toiminnan tai lääketieteellisen tilan merkkien ja/tai oireiden alkamisen.

Riskitekijät

Sukupuoli: Naisilla on kolme kertaa todennäköisemmin migreenipäänsärky kuin miehillä.
Sukuhistoria: Jos jommallakummalla vanhemmalla on ollut migreeni, migreenin riski on suurempi. Kansainvälinen päänsärkykonsortio (International Headache Consortium) koostuu useiden eri maiden lääkäreistä, jotka tutkivat päänsärkyä ja sen syitä. He ovat löytäneet neljä geneettistä variaatiota - nämä ovat eroja henkilön geeneissä - jotka ovat riskitekijöitä migreenille ilman auraa henkilöillä, joilla on nämä erot. Kahdella näistä geneettisistä muunnoksista oli jo aiemmin osoitettu olevan merkitystä migreenissä, jolla on aura.
Hormonaaliset muutokset
Liikalihavuus: on osoitettu olevan kroonisen migreenin riskitekijä, ei episodisen migreenin.

Laukaisee

Ruokailutottumukset: paastoaminen, nestehukka tai aterioiden jättäminen väliin.
Ruokavalio: Sitä esiintyy tietyissä elintarvikkeissa ja se on aminohappo tyrosiinin luonnollisen hajoamisen lopputulos. Erilaiset elintarvikkeet sisältävät tyramiinia, kuten kypsytetyt juustot, savustettu kala ja tietyt olutlajit. Tyramiinin uskotaan aiheuttavan migreeniä alle 10 prosentilla migreeniä sairastavista.

Riskitekijä

Nuorena naisena oleminen on migreenin riskitekijä.

Laukaiseva tekijä

Viha voi olla migreenin laukaiseva tekijä.

Diagnoosi

Migreenin diagnosoimiseksi ei ole olemassa erityisiä testejä, mutta lääkäri voi käyttää erilaisia testejä poistaakseen muut syyt henkilön oireisiin. Migreenidiagnoosi on kliininen diagnoosi, mikä tarkoittaa, että se perustuu henkilön lääkärille ilmoittamaan sairaushistoriaan. Mahdollisen migreenidiagnoosin sairaushistoria, jota voidaan kutsua päänsärkyhistoriaksi, sisältää muun muassa seuraavia tietoja:

Onko kenelläkään muulla henkilön perheessä lääketieteellisiä ongelmia. Jos on, niin millaisia?
Mitä oireita sinulla on?
Minkä ikäisenä oireet alkoivat?
Kuinka usein päänsärkyä ja/tai muita oireita esiintyy?
Kuinka kauan oireet kestävät?
Missä kipu on? Yksipuolinen: joko pään vasen tai oikea puoli - Kahdenvälinen: sekä vasen että oikea puoli.

Erotusdiagnoosit

Erotusdiagnoosit ovat eri sairauksia, jotka voivat aiheuttaa samoja oireita. Ennen kuin lääkäri tekee lopullisen diagnoosin, eli hän on varma siitä, mikä sairaus aiheuttaa ongelman, hän miettii, millä muilla sairauksilla on samat tai lähes samat oireet, ja varmistaa, ettei kyseessä ole jokin niistä.

Aivokasvain
Cluster-päänsärky
Sinuiitti
Aivohalvaus
Subaraknoidaalinen verenvuoto
Jännityspäänsärky
Verisuonisairaudet: sairaudet, jotka vaikuttavat verisuonijärjestelmään, kuten arteriovenoosinen epämuodostuma.

Yksinkertainen englanninkielinen versio migreenin työkyvyttömyyttä arvioivasta kyselylomakkeesta.

Päänsärkypäiväkirja

Esimerkki päänsärkypäiväkirjasta. Päänsärkypäiväkirjoista voi olla hyötyä eri päänsärkytyyppien, kuten migreenin, diagnosoinnissa ja hoidossa.

Migreeni diagnoosi

Vuokaavio, jossa on esimerkki yksinkertaistetusta migreenidiagnoosista.

Migreenin yhteydessä usein esiintyvät häiriöt

Usein yksi sairaus lisää todennäköisyyttä, että henkilöllä on myös yksi tai useampi muu sairaus tai psykiatrinen häiriö. Nämä muut häiriöt ovat "liitännäissairauksia" tai "liitännäissairauksia". Migreeniin liittyy erilaisia liitännäissairauksia ja psykiatrisia sairauksia. Migreenin hoitoon ja ennusteeseen (paraneeko, huononeeko vai pysyykö sairaus samana ajan kuluessa) vaikuttavat mahdolliset liitännäissairaudet ja/tai mahdollisuus saada liitännäissairauksia.

Astma

Raynaud'n tauti: on verenkiertohäiriö, jossa pienemmät valtimot, jotka syöttävät verta raajoihin - useimmiten käsiin, mutta se voi vaikuttaa myös varpaisiin, nenänpäähän ja korviin - kapenevat ja vähentävät veren virtausta. Tämä aiheuttaa raajojen puutumisen ja kehon sisälämpötilaa viileämmän lämpötilan. Sen voi laukaista altistuminen stressille ja kylmälle.

Epilepsia

Fibromyalgia

Psykiatriset liitännäissairaudet

Vakava masennushäiriö

Ahdistus

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Migreenistä kärsivällä henkilöllä on suurempi riski sairastua yhteen tai useampaan muuhun lääketieteelliseen ja/tai psykiatriseen häiriöön; nämä muut häiriöt ovat migreenin liitännäissairauksia. Kaaviossa esitetään joitakin tärkeimpiä liitännäissairauksia.

Migreenin komplikaatiot

Lääketieteessä komplikaatio on ongelma, joka johtuu toimenpiteestä (kuten leikkauksesta), hoidosta (kuten lääkityksestä) tai sairaudesta (kuten migreenistä).

Krooninen migreeni
Status migrainosus on termi, jota käytetään kuvaamaan vaikeaa migreenikohtausta, joka kestää yli 72 tuntia yhtäjaksoisesti.
Jatkuva aura ilman aivohalvausta
Migreeni aivohalvaus
Migreenin laukaisemat kohtaukset

Epidemiologia

Lääketieteessä epidemiologia on tutkimus siitä, mikä aiheuttaa sairauksia ja sairaustiloja, kuinka usein niitä esiintyy, missä niitä esiintyy ja kenelle niitä esiintyy.

Migreeni on yleisempää pojilla kuin tytöillä murrosiän alkuun asti, jolloin tytöt alkavat sairastua migreeniin poikia useammin. Teini-iän loppupuolella tytöt saavat migreeniä lähes kaksi kertaa niin usein kuin pojat. Sekä miehillä että naisilla migreeniä sairastavien määrä on suurin 25-55 vuoden iässä, minkä jälkeen migreenin riski pienenee iän myötä.

Aikuisista migreenistä kärsivistä 65-75 prosenttia on naisia, ja näistä naisista noin kahdella kolmasosalla on kuukautismigreeni. Migreeni on yleisempää ihmisillä, jotka ansaitsevat vähemmän rahaa, mihin voi olla erilaisia syitä, kuten stressi.

Noin kaksi kolmasosaa migreenistä on migreeniä ilman auraa ja loput kolmannes tapauksista on migreeniä auran kanssa.

Pylväsdiagrammi, joka osoittaa, kuinka usein päänsärkyä ja migreeniä esiintyy yli 18-vuotiailla miehillä ja naisilla Yhdysvalloissa. (CDC,2004)

Historia

Migreeniä muistuttavia oireita on kirjattu eri kulttuureissa kautta aikojen. Ensimmäinen tunnettu maininta löytyi Babyloniasta peräisin olevista kiilteistä, jotka ovat peräisin vuosilta 2000-1880 eaa. Hoito migreeniin löytyy Ebersin papyruksesta, muinaisegyptiläisestä lääketieteellisestä tekstistä, joka on saanut nimensä löytäjänsä, saksalaisen eygptologin George Ebersin mukaan. Vuodelta 1552 eKr. peräisin olevassa muinaisessa tekstissä migreeniin viitataan nimellä "kärsimys puolessa päässä".

Toinen keino puolen pään kärsimykseen. Monnin kallo paistettuna öljyssä. Voitele pää tällä. -Ebersin papyrus, 1552 eKr.

Muinaiskreikkalaisen lääkärin Aretaeus Kappadokialaisen kuvausta päänsärkytyypistä, jota hän kutsui nimellä heterocrania, pidetään migreenin kuvauksena.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on migreeni?

A: Migreeni on sairaus, joka yleensä aiheuttaa jyskyttävää, sykkivää päänsärkyä pään toisella puolella. Kipu voi olla hyvin voimakasta ja sattua niin paljon, että henkilön voi olla vaikea tehdä mitään. Vaikka useimmat migreeniä sairastavat saavat päänsäryn, kaikki eivät saa sitä. Migreeniä on erilaisia, ja jotkut niistä eivät aiheuta päänsärkyä, mutta niillä on muita oireita. Useimmat migreenit aiheuttavat päänsärkyä ja pahoinvointia, ja ne saattavat aiheuttaa huimausta tai herkkyyttä kirkkaille valoille tai koville äänille.

K: Mitä ovat "aurat"?

V: Aurat ovat näkömuutoksia, joita jotkut ihmiset kokevat ennen migreenipäänsärkyä. He saattavat nähdä hassuja kuvioita, heidän näkönsä voi hämärtyä tai he eivät välttämättä näe lainkaan. Myös muut aistit voivat muuttua ennen migreeniä tai sen aikana, ja henkilö voi aistia outoja hajuja tai makuja.

K: Kuinka kauan migreeni kestää?

V: Migreeni kestää yleensä neljästä 72 tuntiin.

K: Mitä eroa on episodisen migreenin (EM) ja kroonisen migreenin (CM) välillä?

V: Episodisesta migreenistä (EM) on kyse, kun päänsärkyä on ollut alle 15 päivänä kuukaudessa, kun taas kroonisesta migreenistä (CM) on kyse, kun päänsärkyä on ollut yli 15 päivänä kuukaudessa pidemmän ajanjakson aikana. Joillakin ihmisillä, joilla on aluksi jaksottaista migreeniä, voi myöhemmin alkaa esiintyä myös kroonista migreeniä.

K: Mikä on CGRP?

V: CGRP on lyhenne sanoista "calcitonin gene-related peptide". Se on proteiini, joka aiheuttaa aivojen ympärillä tulehdusta, joka johtaa migreeniin, kun sitä vapautuu aivojen alueella.

K: Onko migreeniin liittyviä riskitekijöitä?

V: Kyllä, naisena oleminen on yksi riskitekijä, ja se, että perheenjäsenillä on ollut/on aiemmin/nykyisin migreeniä, lisää myös mahdollisuuksia sairastua migreeniin.

K: Liittyykö migreenin sairastumiseen laukaisevia tekijöitä?

V: Kyllä, erityisesti naisilla yksi tärkeimmistä laukaisevista tekijöistä näyttää olevan se, että heidän estrogeenitasonsa joko laskee liian alas tai vaihtelee nopeasti ylös ja alas lyhyiden ajanjaksojen aikana.