Patton (1970) – sotaelokuva George S. Pattonista, Oscar-voittaja
Patton (1970) — eeppinen sotaelokuva George S. Pattonista, George C. Scottin tähdittämä Oscar-voittaja; voimakas kuvaus toisen maailmansodan strategiasta, kiistellystä johtajuudesta ja kunnianhimosta.
Patton (UK: Patton: Lust for Glory) on vuonna 1970 valmistunut elokuva Yhdysvaltain armeijan kenraali George S. Pattonista ja hänen roolistaan toisessa maailmansodassa. Pattonin nimiroolissa näytteli George C. Scott, ja sen julkaisi 20th Century Fox. Elokuvasta tuli erittäin suosittu, ja se voitti Oscar-palkinnon parhaasta elokuvasta vuonna 1971. Vuonna 1986 ilmestyi jatko-osa The Last Days of Patton, jonka pääosassa oli myös Scott.
Juoni lyhyesti
Elokuva kuvaa kenraali George S. Pattonin vaiheita Pohjois-Afrikan, Sisilian ja Länsi-Euroopan kampanjoissa vuosina 1942–1945. Kertoja-asetelma yhdistyy Pattonin karismaattisiin ja usein provosoiviin puheisiin, joissa hän puhuu sotilaallisesta kunnianhimostaan ja sodan logiikasta. Elokuva seuraa sekä hänen taktista osaamistaan että ristiriitoja, joita hänen temperamenttinsa ja pukinvarma johtamistapansa aiheuttivat poliittisissa ja sotilaallisissa piirissä.
Näyttelijät ja tekijät
George C. Scottin tulkinta Pattonista on elokuvan keskeinen vetovoima, ja hänen roolityötään pidetään yhdeksi sodanäyttelyn klassikoista. Elokuvan ohjasi Franklin J. Schaffner, ja käsikirjoituksen pohjana on mm. historialliset lähteet ja Pattonin oma elämä. Useat sivuroolit esittävät sotilas- ja poliittisia hahmoja, jotka havainnollistavat sotatoimien laajempia vaikutuksia ja johtamisen paineita.
Tuotanto ja tyyli
Elokuva yhdistää dramaattisen näytelmän, kerronnalliset monologit ja ajoittain dokumentaarisen kuvakielen. Pattonin kuuluisat puheet, taistelukohtaukset ja laajat sotilaalliset esitykset antavat kuvan sekä yksilön että armeijan dynamiikasta. Elokuvan visuaalinen ilme ja äänimaailma tukevat eeppistä kertomusta, ja se käyttää välillä historiallista arkistomateriaalia luodakseen autenttisuuden tuntua.
Vastaanotto ja palkinnot
Elokuva sai laajaa kriitikoiden suosiota ja kaupallista menestystä. Se palkittiin useilla palkinnoilla ja huomionosoituksilla. Erityisesti George C. Scottin rooli herätti paljon huomiota: hänelle myönnettiin Oscar-ehdokkuus ja lopulta Oscarin voitto, mutta Scott kieltäytyi vastaanottamasta henkilökohtaista palkintoa vastustaen akatemian käytäntöjä. Elokuvaa on sittemmin luonnehdittu yhdeksi merkittävimmistä sotaelokuvista ja se näkyy usein erilaisissa listauksissa ja elokuvahistorian katsauksissa.
Historiallinen tarkkuus ja kritiikki
Vaikka elokuva perustuu tositapahtumiin ja käyttää historiallista lähdeaineistoa, se on dramatisoitu näytelmäelokuva, eikä kaikkea voi tulkita kirjaimellisesti historiallisena faktana. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä elokuva korostaa Pattonin persoonallisuutta ja legendaarisuutta enemmän kuin monimutkaisia poliittisia ja sotilaallisia taustoja. Toisaalta elokuva tarjoaa vaikuttavan kuvan toisen maailmansodan johtamisesta ja sodan moraalisista kysymyksistä.
Perintö
Patton on vaikuttanut mytologiseen käsitykseen George S. Pattonista ja laajemmin kuvaan 1940-luvun sotajohtajista. Elokuvan tarjoama voimakas päähenkilökuva, näyttelijäntyö ja kerronnalliset ratkaisut ovat tehneet siitä opetusmateriaalina ja vertailukohdaksi sekä elokuvaharrastajille että sotahistorian tarkastelijoille. Jatko-osa The Last Days of Patton täydensi myöhemmin osin samaa tarinankerrontaa eri näkökulmasta.
Lisätietoa
- Elokuvan katsotaan vaikuttaneen moneen myöhempään sotaelokuvaan erityisesti johtajakuvausten ja monologien käytön kautta.
- Pattonin avainkohtaukset, kuten hänen kuuluisat puheensa, ovat jääneet elokuvahistorian ikoneiksi.
- Elokuva sopii katsottavaksi sekä viihteenä että lähtökohtana keskustelulle sotahistoriasta ja johtajuudesta.
Beginnings
Pattonin leski sai pian miehensä kuoleman jälkeen (auto-onnettomuudessa) tarjouksen tehdä Hollywood-elokuva Pattonin elämästä ja urasta. Hänen perheensä ei heti suostunut, ja kesti monta vuotta ennen kuin he hyväksyivät dramaattisen elokuvan tekemisen. Elokuvan käsikirjoitus perustui kenraali Pattonin hyvin kirjoitettuun elämäkertaan Patton: Ordeal and Triumph (Koettelemus ja voitto) ja Pattonin kanssa palvelleen kenraali Omar N. Bradleyn muistelmateokseen A Soldier's Story (Sotilaan tarina).
Juoni
Tarina kattaa ajan amerikkalaisten tappiosta Kasserinen solan taistelussa Pohjois-Afrikassa vuonna 1943, jolloin Patton lähetettiin komentajaksi, hänen voittonsa Afrikassa ja Sisiliassa, hänen aikansa "houkutuslintuna" ennen D-Dayta, Ardennien taistelun ja hänen viimeiset viikkonsa sodan päätyttyä vuonna 1945.
Elokuvassa ei annettu paljon aikaa taistelujen ja taistelujen esittämiselle, mutta selostettiin Pattonin roolia useissa tärkeissä taisteluissa ja kampanjoissa. Se näytti myös hänen luonteensa ihmisenä, sotilaana ja johtajana. Patton teki hyviä valintoja, kuten nimitti Omar Bradleyn avukseen, ja huonoja valintoja, kuten löi sotilaita fyysisesti, kun nämä osoittivat pelkoa tai pelkuruutta, tai kertoi henkilökohtaisia mielipiteitään tiedotusvälineille, kun ne poikkesivat suuresti liittoutuneiden komentajien odotuksista. Elokuva osoitti Pattonista sekä huonoja että hyviä asioita.
Vastaanotto
Elokuva ilmestyi lähes kaksikymmentäviisi vuotta Pattonin kuoleman jälkeen. Amerikkalaisten asenteet sotaa, taistelua ja armeijaa kohtaan olivat muuttuneet monin tavoin. Vietnamin sota oli käynnissä samaan aikaan, kun elokuva tehtiin ja esitettiin. Vanhempi sukupolvi, joka oli taistellut toisessa maailmansodassa tai auttanut kotirintamalla, oli taipuvainen kannattamaan sotaa ja asevelvollisuutta, joka pakotti nuoret amerikkalaiset miehet liittymään armeijaan taistelemaan. Nuoremmat ihmiset, jotka eivät muistaneet toista maailmansotaa tai olivat syntyneet sen päättymisen jälkeen, vastustivat enimmäkseen Vietnamin sotaa. Patton tarjosi vanhemmille ja nuoremmille katsojille katsauksen amerikkalaiseen sotasankariin ja johtajaan, ja se antoi heille aihetta ajatella ja keskustella yhdessä.
Etsiä