Pentatoninen asteikko — selitys, esimerkit ja käyttö musiikissa

Musiikissa pentatoninen asteikko tarkoittaa asteikkoa, jossa jokaisessa oktaavissa on viisi nuottia. Pentatoniset asteikot ovat hyvin yleisiä maailmalla ja niitä esiintyy laajasti erityisesti kansanmusiikissa, mutta myös klassisessa, pop-, blues- ja rock-musiikissa.

Mikä tahansa asteikko, jossa käytetään viittä eri säveltä oktaavia kohden, on periaatteessa "pentatoninen" (kreikasta penta = viisi). Useimmiten länsimaisessa musiikissa puhuttaessa pentatonisesta asteikosta tarkoitetaan asteikkoa, jossa ei esiinny yhtään puoliastetta. Esimerkiksi C-duuripentatoninen asteikko sisältää nuotit C, D, E, G ja A — eli duuriasteikon 1., 2., 3., 5. ja 6. aste (duuriasteikon sävelet).

Helppo tapa löytää tällainen pentatoninen asteikko koskettimistolla on käyttää kaikkia näppäimistön mustia nuotteja. Mustien koskettimien nuotit muodostavat enharmonisesti esimerkiksi F♯/G♭-duuripentatonisen asteikon (F♯, G♯, A♯, C♯, D♯), joten niiden kokeilemalla saa nopeasti miellyttävän ja suhteellisen harmoniattoman skaalaäänen.

Perusrakenteet ja esimerkit

• Major (duuri) pentatoninen: asteikkorakenne 1–2–3–5–6. Esimerkiksi C-duuripentatoniikka: C D E G A.
• Minor (molli) pentatoninen: usein annetaan sävelinä 1–♭3–4–5–♭7. Esimerkiksi C-mollipentatoniikka: C E♭ F G B♭.
• Blues-asteikko: muodostuu usein lisäämällä mollipentatoniseen asteikkoon ns. "blue note", eli ♭5; C-blues: C E♭ F G♭ G B♭.

Pentatonisten asteikkojen etuna on, etteivät ne yleensä sisällä lähekkäisiä puoliaskelia, mikä vähentää dissonanssia ja tekee melodioista luontevasti "vahvoja" ja helposti miellyttäviä. Tämän takia pentatoninen asteikko on myös erinomainen väline improvisointiin ja lasten sävellysharjoitteluun: melodyjä kehittäessä ei ole yhtä selvää tarvetta lopputonikaiseen, joten sävelet toimivat usein hyvin yhteen miltä tahansa aloitus- ja lopetussäveleltä.

Käyttö eri tyyleissä

Monet kansanlaulut ja perinnekappaleet ovat pentatonisia tai lähes pentatonisia. Tunnettuja esimerkkejä ovat vaikkapa "Land of the Silver Birch" ja "Auld Lang Syne", joiden melodiat perustuvat pentatonisiin säveliin.

Klassisessa musiikissa pentatonista ainesta on käyttänyt useita säveltäjiä. Erityisesti Claude Debussy hyödynsi pentatonisia sävelmiä ilmaisussaan; hänen pianokappaleessaan La fille aux cheveux de lin sävelmä on käytännössä pentatoninen yhden lisäsävelen poikkeuksella. Myös Maurice Ravel käytti pentatonisia piirteitä luodakseen "itämäisiä" tai kansanmusiikillisia vaikutelmia, esimerkiksi teoksessa Ma Mère l'Oye (Äiti Hanhi), joka kuulostaa satumaiselta ja herkältä.

Indonesialaisessa gamelan-musiikissa käytetään omia pentatonisiin liittyviä järjestelmiään, joita kutsutaan nimillä slendro ja pelog (indonesialainen perinne). Nämä asteikot eroavat länsimaisista jaksoistaan ja intervallisuhteistaan, mutta jakavat pentatonisen idean viidestä perussävelestä oktavissa.

Improvisointi ja opetus

Pentatoniset asteikot ovat helppo ja turvallinen väline improvisointiin: soittamalla esimerkiksi C-mollipentatonista asteikkoa (C, E♭, F, G, B♭) useimmat soinnut ja melodiset fraasit toimivat ilman, että syntyy helposti "vääriä" ääniä. Niitä käytetään laajasti bluesissa, rockissa, popissa ja jazzissa. Harjoitteluvinkkejä:

• Aloita yhdellä pentatonisella sävellajilla (esim. C) ja kokeile fraaseja eri rytmeillä.
• Kokeile yhdistää pentatonista sia diatonisiin asteikkoihin tai lisätä blue note -sävelet ilmaisun monipuolistamiseksi.
• Lapsille pentatoninen asteikko on hyvä väline luovuuden herättämiseen, koska soitto tai laulu kuulostaa yleensä heti harmoniselta.

Pentatoninen laulu (esimerkki): laula yksinkertainen melodia käyttämällä vain viittä säveltä, esimerkiksi "laula melodiaasi, laula laulusi" — voit laulaa vaikka äänteillä "lah lah doh ray meh soh lah" käyttäen asteikon säveliä järjestyksessä, ja melodian kuulostaa pehmeältä ja sulavalta.

Termien selityksiä

Oktaavi — Oktaavi on kahden saman kirjainnimen omaavan nuotin välinen väli, jossa ylempi nuotti on äänenlaadultaan kaksinkertainen alemman taajuudelle (esim. C → seuraava C).

Kansanmusiikki — Kansanmusiikki kattaa perinteisen musiikin ja sen pohjalta myöhemmin syntyneet tyylisuunnat. Termiä käytetään usein myös vanhemmasta musiikista ja joistakin maailman musiikin lajeista.

Puoliäänet — Puoliääni (myös puoliaskeleena tunnettu) on pienin yleisesti länsimaisessa tonaalisessa musiikissa käytetty väli, joka vastaa 12-sävelisen yhtäjakoisen systeemin vierekkäisten sävelten eroa (esim. C → C♯). Tämä intervalli on noin 100 senttiä, eli oktaavin 12. osa.

Duuriasteikko — Duuriasteikko eli joonialainen asteikko on yksi yleisimmistä diatonic-asteikoista länsimaisessa musiikissa. Se koostuu seitsemästä sävelestä, ja kahdeksas sävel toistaa ensimmäisen sävelen yhden oktaavin korkeammassa äänialassa.

Yhteenvetona: pentatoninen asteikko on yksinkertainen, monikäyttöinen ja laajalle levinnyt rakennelma, joka tarjoaa sekä aloittelijoille että kokeneille muusikoille tehokkaan työkalun melodioiden, harmonioiden ja improvisaation luomiseen ilman turhia harmonisia ristiriitoja.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on pentatoninen asteikko?

K: Miten voit löytää pentatonisen asteikon?

K: Mitä etuja pentatonisen asteikon käytöstä on?

Kysymys: Onko olemassa kuuluisia lauluja, joissa käytetään tämäntyyppistä asteikkoa?

Kysymys: Missä muussa musiikissa käytetään tämäntyyppisiä asteikkoja?

K: Mitä "penta" tarkoittaa kreikaksi?

Hae kirjaimella