Maurice Ravel (s. Ciboure, Pyrénées-Atlantiques, 7. maaliskuuta 1875; k. Pariisi, 28. joulukuuta 1937) oli ranskalainen säveltäjä. Hänen nimensä yhdistetään usein Claude Debussyn nimeen, mutta heidän musiikkinsa on hyvin erilaista. Ravel piti lapsista ja eläimistä, ja hänen musiikkinsa kertoo usein niistä. Hän kirjoitti mielellään saduista ja tarinoista kaukaisista maista. Hän kirjoitti ihanaa pianomusiikkia, josta suurin osa on vaikeaa soittaa. Boléro on 17-minuuttinen teos orkesterille. Lyhyttä versiota käyttivät luistelijat Torvill ja Dean tanssissa, joka teki heistä olympiavoittajia vuonna 1984.

Elämä ja opiskelu

Ravel syntyi baskilais-itäisessä perheessä ja muutti nuorena Pariisiin kehittämään musiikillista lahjakkuuttaan. Hän opiskeli Pariisin konservatoriossa ja sai vaikutteita aikalaistensa ja opettajiensa kautta, muun muassa Gabriel Faurén piiristä. Ravel osallistui toistuvasti Prix de Rome -kilpailuun, mutta jäi palkinnon ulkopuolelle useina vuosina, mikä vaikutti hänen uransa alkuvaiheen kokemuksiin ja motivaatioon.

Musiikki ja tyyli

Ravelia pidetään usein impressionismin yhteydessä, mutta hän piti itseään erillisenä tyylinä. Hänen musiikkinsa on tunnettu täsmällisestä, viimeistellystä orkestroinnista, selkeistä muodoista ja hienovaraisesta harmonisesta värityksestä. Ravel käytti mielellään vaikutteita eri kulttuureista – etenkin Espanjasta, Venäjästä ja kaukaisista maista löytyvistä allergeeneista – sekä jazzista ja kansanmusiikista. Hän myös leikki usein lastenkirjallisilla tai satumaisilla aiheilla ja kuvasi eläimiä sekä lapsuuden maailmaa sävellyksissään.

Ravelin pianomusiikki vaatii usein suurta teknistä taitoa ja hienovaraisuutta. Teokset ovat paitsi teknisesti haastavia myös orkesterimaisia pianinkäsittelyltään: sointi, dynamiikka ja värit ovat keskeisiä piirteitä. Hän oli myös erinomainen sovittaja ja orkestroija, ja hänen orkestrointinsa saa usein kiitosta tarkkuudesta ja mielikuvituksellisista sointuväriyhdistelmistä.

Tunnetuimmat teokset

  • Boléro (1928) – yksinkertainen mutta vangitseva käsittely: sama melodinen aihe toistuu koko teoksen ajan, kun orkesterin sointi ja voimakkuus kasvavat tasaisesti. Teos alunperin tehtiin balettiin.
  • Pavane pour une infante défunte – alun perin pianokappale, myöhemmin orkestroitu; lyyrinen, hiljainen muotokuva.
  • Gaspard de la nuit – pianoteos, joka sisältää kolme ohjelmamusiikillista osaa ja tunnetaan erityisesti virtuoosisesta ja teknisesti vaativasta osastaan "Scarbo".
  • Miroirs – sarja pianokappaleita, joissa kuvaillaan mm. luonnon ja mielikuvituksen kohtauksia.
  • Daphnis et Chloé – suuri baletti Diaghilevin Ballets Russes -koreografialle; sisältää laajoja orkesterijaksoja ja laajat sointivärit.
  • Ravelin tunnettu sovitus Mussorgskin Pictures at an Exhibition on esimerkki hänen mestarillisesta orkestrointitaidostaan.

Henkilökohtaiset piirteet ja työskentelytapa

Ravel tunnettiin tarkkuudestaan ja viimeistelystä: hän muokkasi ja hioi teoksiaan pitkään, eikä piitannut liiallisesta improvisaatiosta julkaisuvaiheessa. Hän oli kiinnostunut soinnista ja sointiväreistä, ja monissa teoksissa yksi teema tai motiivi saa eri hohtoja eri instrumenttiryhmien kautta.

Viimeiset vuodet ja perintö

Ravelin loppuelämässä hänen terveytensä heikkeni: hän kärsi neurologisista ongelmista ja joutui viimeisinä vuosinaan hakemaan lääketieteellistä apua. Hän kuoli Pariisissa joulukuussa 1937. Ravelin perintö on laaja: hänen tyylinsä, orkestrointinsa ja pianomusiikkinsa ovat vaikuttaneet moniin säveltäjiin ja esittäjiin. Teokset kuten Boléro ja hänen koskettavat pianosävellyksensä kuuluvat edelleen konserttiohjelmien vakiolistalle ja ovat suosittuja sekä yleisön että muusikoiden keskuudessa.