Maurice Ravel – ranskalainen säveltäjä, Boléro ja pianomusiikin mestari
Maurice Ravel: ranskalainen säveltäjä, Boléro ja vaativa pianomusiikki — elämä, vaikutteet ja mestarillinen sävellystaito, joka inspiroi tarinoita ja esityksiä.
Maurice Ravel (s. Ciboure, Pyrénées-Atlantiques, 7. maaliskuuta 1875; k. Pariisi, 28. joulukuuta 1937) oli ranskalainen säveltäjä. Hänen nimensä yhdistetään usein Claude Debussyn nimeen, mutta heidän musiikkinsa on hyvin erilaista. Ravel piti lapsista ja eläimistä, ja hänen musiikkinsa kertoo usein niistä. Hän kirjoitti mielellään saduista ja tarinoista kaukaisista maista. Hän kirjoitti ihanaa pianomusiikkia, josta suurin osa on vaikeaa soittaa. Boléro on 17-minuuttinen teos orkesterille. Lyhyttä versiota käyttivät luistelijat Torvill ja Dean tanssissa, joka teki heistä olympiavoittajia vuonna 1984.
Elämä ja opiskelu
Ravel syntyi baskilais-itäisessä perheessä ja muutti nuorena Pariisiin kehittämään musiikillista lahjakkuuttaan. Hän opiskeli Pariisin konservatoriossa ja sai vaikutteita aikalaistensa ja opettajiensa kautta, muun muassa Gabriel Faurén piiristä. Ravel osallistui toistuvasti Prix de Rome -kilpailuun, mutta jäi palkinnon ulkopuolelle useina vuosina, mikä vaikutti hänen uransa alkuvaiheen kokemuksiin ja motivaatioon.
Musiikki ja tyyli
Ravelia pidetään usein impressionismin yhteydessä, mutta hän piti itseään erillisenä tyylinä. Hänen musiikkinsa on tunnettu täsmällisestä, viimeistellystä orkestroinnista, selkeistä muodoista ja hienovaraisesta harmonisesta värityksestä. Ravel käytti mielellään vaikutteita eri kulttuureista – etenkin Espanjasta, Venäjästä ja kaukaisista maista löytyvistä allergeeneista – sekä jazzista ja kansanmusiikista. Hän myös leikki usein lastenkirjallisilla tai satumaisilla aiheilla ja kuvasi eläimiä sekä lapsuuden maailmaa sävellyksissään.
Ravelin pianomusiikki vaatii usein suurta teknistä taitoa ja hienovaraisuutta. Teokset ovat paitsi teknisesti haastavia myös orkesterimaisia pianinkäsittelyltään: sointi, dynamiikka ja värit ovat keskeisiä piirteitä. Hän oli myös erinomainen sovittaja ja orkestroija, ja hänen orkestrointinsa saa usein kiitosta tarkkuudesta ja mielikuvituksellisista sointuväriyhdistelmistä.
Tunnetuimmat teokset
- Boléro (1928) – yksinkertainen mutta vangitseva käsittely: sama melodinen aihe toistuu koko teoksen ajan, kun orkesterin sointi ja voimakkuus kasvavat tasaisesti. Teos alunperin tehtiin balettiin.
- Pavane pour une infante défunte – alun perin pianokappale, myöhemmin orkestroitu; lyyrinen, hiljainen muotokuva.
- Gaspard de la nuit – pianoteos, joka sisältää kolme ohjelmamusiikillista osaa ja tunnetaan erityisesti virtuoosisesta ja teknisesti vaativasta osastaan "Scarbo".
- Miroirs – sarja pianokappaleita, joissa kuvaillaan mm. luonnon ja mielikuvituksen kohtauksia.
- Daphnis et Chloé – suuri baletti Diaghilevin Ballets Russes -koreografialle; sisältää laajoja orkesterijaksoja ja laajat sointivärit.
- Ravelin tunnettu sovitus Mussorgskin Pictures at an Exhibition on esimerkki hänen mestarillisesta orkestrointitaidostaan.
Henkilökohtaiset piirteet ja työskentelytapa
Ravel tunnettiin tarkkuudestaan ja viimeistelystä: hän muokkasi ja hioi teoksiaan pitkään, eikä piitannut liiallisesta improvisaatiosta julkaisuvaiheessa. Hän oli kiinnostunut soinnista ja sointiväreistä, ja monissa teoksissa yksi teema tai motiivi saa eri hohtoja eri instrumenttiryhmien kautta.
Viimeiset vuodet ja perintö
Ravelin loppuelämässä hänen terveytensä heikkeni: hän kärsi neurologisista ongelmista ja joutui viimeisinä vuosinaan hakemaan lääketieteellistä apua. Hän kuoli Pariisissa joulukuussa 1937. Ravelin perintö on laaja: hänen tyylinsä, orkestrointinsa ja pianomusiikkinsa ovat vaikuttaneet moniin säveltäjiin ja esittäjiin. Teokset kuten Boléro ja hänen koskettavat pianosävellyksensä kuuluvat edelleen konserttiohjelmien vakiolistalle ja ovat suosittuja sekä yleisön että muusikoiden keskuudessa.
Maurice Ravel pianon ääressä kanadalaisen laulajan Éva Gauthierin säestämänä 7. maaliskuuta 1928, hänen Amerikan-kiertueensa aikana. George Gershwin seisoo äärimmäisenä oikealla.
Hänen elämänsä
Varhaisvuodet
Maurice Ravel syntyi Ranskassa Cibouressa. Hänen isänsä oli insinööri. Molemmat vanhemmat olivat kiinnostuneita kulttuurista. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti Pariisiin ja jäi sinne.
Pian kävi selväksi, että Maurice oli musiikillisesti lahjakas, joten hänen isänsä järjesti hänelle pianotunteja tunnetun opettajan kanssa. Vuonna 1889 hän pääsi Pariisin konservatorioon.
Vuonna 1889 järjestettiin suuri kansainvälinen näyttely: Pariisin maailmannäyttely. Ravel ja Debussy kuulivat molemmat gamelan-musiikkia Jaavalta tässä näyttelyssä. Se vaikutti molempiin, erityisesti Debussyyn. Ravel kuuli myös venäläistä musiikkia Rimski-Korsakovin konserteissa. Hän ystävystyi myös erittäin lahjakkaan espanjalaisen pianistin Ricardo Viñesin kanssa, joka oli samalla luokalla konservatoriossa. Hän kuuli Richard Wagnerin musiikkia ja tutustui säveltäjiin Chabrieriin ja Satieen.
Hän jätti konservatorion vuonna 1895, mutta palasi sinne vuonna 1897 opiskelemaan sävellystä Gabriel Faurén johdolla ja kontrapunktia ja orkestraatiota Andreé Gédalgen johdolla. Tässä vaiheessa Ravel ei ollut vielä varma itsestään säveltäjänä. Hänen ensimmäinen hyvin tunnetuksi tullut teoksensa oli lyhyt orkesteriteos Pavane pour une infante défunte. Fauré oli ollut erittäin hyvä opettaja Ravelille, joka omisti Faurélle virtuoosisen pianokappaleensa Jeux d'eau (joka tarkoittaa "Veden leikkiä" tai "Fountains") ja jousikvartetonsa. Ravel ei kuitenkaan koskaan saanut sävellyspalkintoa, joten hän jätti Faurén luokan vuonna 1903.
Varhainen ura
Ravel alkoi elää dandyn elämää. Hän pukeutui aina erittäin tyylikkäästi ja tutustui ihmisiin, joilla oli samanlainen maku. Hän yritti voittaa Prix de Rome -kilpailun vuonna 1904 ja uudelleen vuonna 1905. Tuomarit pitivät kuitenkin perinteisestä musiikista eivätkä ymmärtäneet Ravelin tyyliä. Konservatoriossa syntyi suuri riita, joka johti siihen, että johtaja Dubois erosi ja Fauré otti hänen paikkansa. Sillä välin Ravel lähti ystäviensä kanssa joksikin aikaa Pariisista ja alkoi kirjoittaa joitakin parhaista sävellyksistään. Niihin kuuluivat Johdanto ja Allegro seitsemälle soittimelle harppu mukaan lukien, Rapsodie espagnole orkesterille, hänen ensimmäinen oopperansa L'heure espagnole ja Gaspard de la Nuit, virtuoosimainen teos pianolle. Pariisissa musiikkikriitikot kiistelivät edelleen Ravelin musiikista.
Tunnustus vihdoin ja viimein
Vuonna 1909 Ballets Russes vieraili Pariisissa. Se oli maailman kuuluisin balettiryhmä. Heidän johtajansa Diagilev pyysi Ravelilta baletin kirjoittamista heille. Ravelilla kesti noin kolme vuotta säveltää musiikki Daphnis et Chloé -teokseen. Muita teoksia, jotka hän sai valmiiksi ennen sodan syttymistä, ovat Shéhérazade sopraanolle ja orkesterille (jota ei pidä sekoittaa Rimski-Korsakovin samannimiseen teokseen) ja pianotrio.
Ensimmäinen maailmansota
Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, Ravel tunsi vahvasti haluavansa tehdä jotain maansa hyväksi. Hän ei kuitenkaan saanut liittyä Ranskan armeijaan, koska hän oli 2 kiloa alipainoinen. Niinpä hänestä tuli autonkuljettaja autokuljetusjoukkoihin. Vuonna 1916 hän sairastui punatautiin. Sairaalassa oltuaan hänet vietiin takaisin Pariisiin parantumaan, mutta sitten hänen äitinsä kuoli, mikä vaikutti häneen kauheasti. Sotavuodet olivat hidastaneet hänen säveltäjäntyötään. Hän oli säveltänyt Le Tombeau de Couperinin (joka tunnetaan sekä pianosooloteoksena että orkesterille), joka muistuttaa barokkiajan musiikkityyliä. Häneltä kesti kauan saada valmiiksi La Valse (Valssi), yksi hänen suosituimmista teoksistaan.
Sodan jälkeen
Sodan päätyttyä Debussy oli kuollut, ja Ravel nähtiin suurimpana elävänä ranskalaisena säveltäjänä. Hänelle tarjottiin kunniamerkkiä, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Hän osti itselleen talon Pariisin ulkopuolelta. Täällä hän saattoi säveltää rauhassa ja hiljaisuudessa. Hän kirjoitti oopperansa L'enfant et les sortileges (Lapsi ja taikuus) ja kuuluisan virtuoositeoksen sooloviululle nimeltä Tzigane. Hän kiersi Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja hänet otettiin kaikkialla vastaan suurena säveltäjänä. Oxfordin yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen.
Ravel työsti useita asioita: balettimusiikkia, josta syntyi orkesteriteos Boléro, pianokonsertto G:ssä ja pianokonsertto vasemmalle kädelle, jota voitiin soittaa vain vasemmalla kädellä (se oli kirjoitettu pianisti Paul Wittgensteinille, joka oli menettänyt oikean kätensä sodassa), sekä useita muita hankkeita, jotka jäivät kesken.
Hänen viimeiset vuotensa
Vuonna 1932 hän alkoi sairastua. Hänen oli jo useiden vuosien ajan ollut vaikea nukkua, ja tämä saattoi olla alku aivosairaudelle, joka lopulta tappoi hänet. Vuonna 1932 sattunut liikenneonnettomuus pahensi tilannetta. Pian hän ei pystynyt enää kirjoittamaan omaa nimeään, hän pystyi tuskin liikkumaan eikä puhumaan. Hänelle tehtiin aivoleikkaus vuonna 1937, mutta hän kuoli.
Hänen musiikkinsa
Ravel oli hyvin yksityinen mies. Emme tiedä mitään hänen seksielämästään. Hänen musiikkinsa syntyi hänen omilla kävelyillään maalla tai Pariisissa, usein yöllä ja millä säällä tahansa. Sitten hän tuli kotiin ja kirjoitti ne muistiin. Hän työsti jokaista sävellystä, kunnes se oli täydellinen, eikä näyttänyt sitä kenellekään ennen kuin se oli valmis. Hän keräsi mielellään pieniä esineitä, kuten leluja, ja näistä esineistä tuli usein osa musiikkia. Barokkimusiikin muodot, gamelan-musiikki, espanjalainen musiikki, muinaiset moodit ja epätavalliset harmoniat olivat kaikki tärkeitä hänen musiikkityylissään. Hänellä oli vain muutama oppilas, muun muassa Vaughan Williams, mutta kukaan ei pystynyt jäljittelemään hänen musiikkiaan, koska se on aina niin henkilökohtaista, täynnä täydellisyyttä ja huumoria.
Etsiä