Maurice Ravel

Hänen elämänsä

Varhaisvuodet

Maurice Ravel syntyi Ranskassa Cibouressa. Hänen isänsä oli insinööri. Molemmat vanhemmat olivat kiinnostuneita kulttuurista. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti Pariisiin ja jäi sinne.

Pian kävi selväksi, että Maurice oli musiikillisesti lahjakas, joten hänen isänsä järjesti hänelle pianotunteja tunnetun opettajan kanssa. Vuonna 1889 hän pääsi Pariisin konservatorioon.

Vuonna 1889 järjestettiin suuri kansainvälinen näyttely: Pariisin maailmannäyttely. Ravel ja Debussy kuulivat molemmat gamelan-musiikkia Jaavalta tässä näyttelyssä. Se vaikutti molempiin, erityisesti Debussyyn. Ravel kuuli myös venäläistä musiikkia Rimski-Korsakovin konserteissa. Hän ystävystyi myös erittäin lahjakkaan espanjalaisen pianistin Ricardo Viñesin kanssa, joka oli samalla luokalla konservatoriossa. Hän kuuli Richard Wagnerin musiikkia ja tutustui säveltäjiin Chabrieriin ja Satieen.

Hän jätti konservatorion vuonna 1895, mutta palasi sinne vuonna 1897 opiskelemaan sävellystä Gabriel Faurén johdolla ja kontrapunktia ja orkestraatiota Andreé Gédalgen johdolla. Tässä vaiheessa Ravel ei ollut vielä varma itsestään säveltäjänä. Hänen ensimmäinen hyvin tunnetuksi tullut teoksensa oli lyhyt orkesteriteos Pavane pour une infante défunte. Fauré oli ollut erittäin hyvä opettaja Ravelille, joka omisti Faurélle virtuoosisen pianokappaleensa Jeux d'eau (joka tarkoittaa "Veden leikkiä" tai "Fountains") ja jousikvartetonsa. Ravel ei kuitenkaan koskaan saanut sävellyspalkintoa, joten hän jätti Faurén luokan vuonna 1903.

Varhainen ura

Ravel alkoi elää dandyn elämää. Hän pukeutui aina erittäin tyylikkäästi ja tutustui ihmisiin, joilla oli samanlainen maku. Hän yritti voittaa Prix de Rome -kilpailun vuonna 1904 ja uudelleen vuonna 1905. Tuomarit pitivät kuitenkin perinteisestä musiikista eivätkä ymmärtäneet Ravelin tyyliä. Konservatoriossa syntyi suuri riita, joka johti siihen, että johtaja Dubois erosi ja Fauré otti hänen paikkansa. Sillä välin Ravel lähti ystäviensä kanssa joksikin aikaa Pariisista ja alkoi kirjoittaa joitakin parhaista sävellyksistään. Niihin kuuluivat Johdanto ja Allegro seitsemälle soittimelle harppu mukaan lukien, Rapsodie espagnole orkesterille, hänen ensimmäinen oopperansa L'heure espagnole ja Gaspard de la Nuit, virtuoosimainen teos pianolle. Pariisissa musiikkikriitikot kiistelivät edelleen Ravelin musiikista.

Tunnustus vihdoin ja viimein

Vuonna 1909 Ballets Russes vieraili Pariisissa. Se oli maailman kuuluisin balettiryhmä. Heidän johtajansa Diagilev pyysi Ravelilta baletin kirjoittamista heille. Ravelilla kesti noin kolme vuotta säveltää musiikki Daphnis et Chloé -teokseen. Muita teoksia, jotka hän sai valmiiksi ennen sodan syttymistä, ovat Shéhérazade sopraanolle ja orkesterille (jota ei pidä sekoittaa Rimski-Korsakovin samannimiseen teokseen) ja pianotrio.

Ensimmäinen maailmansota

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, Ravel tunsi vahvasti haluavansa tehdä jotain maansa hyväksi. Hän ei kuitenkaan saanut liittyä Ranskan armeijaan, koska hän oli 2 kiloa alipainoinen. Niinpä hänestä tuli autonkuljettaja autokuljetusjoukkoihin. Vuonna 1916 hän sairastui punatautiin. Sairaalassa oltuaan hänet vietiin takaisin Pariisiin parantumaan, mutta sitten hänen äitinsä kuoli, mikä vaikutti häneen kauheasti. Sotavuodet olivat hidastaneet hänen säveltäjäntyötään. Hän oli säveltänyt Le Tombeau de Couperinin (joka tunnetaan sekä pianosooloteoksena että orkesterille), joka muistuttaa barokkiajan musiikkityyliä. Häneltä kesti kauan saada valmiiksi La Valse (Valssi), yksi hänen suosituimmista teoksistaan.

Sodan jälkeen

Sodan päätyttyä Debussy oli kuollut, ja Ravel nähtiin suurimpana elävänä ranskalaisena säveltäjänä. Hänelle tarjottiin kunniamerkkiä, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Hän osti itselleen talon Pariisin ulkopuolelta. Täällä hän saattoi säveltää rauhassa ja hiljaisuudessa. Hän kirjoitti oopperansa L'enfant et les sortileges (Lapsi ja taikuus) ja kuuluisan virtuoositeoksen sooloviululle nimeltä Tzigane. Hän kiersi Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja hänet otettiin kaikkialla vastaan suurena säveltäjänä. Oxfordin yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen.

Ravel työsti useita asioita: balettimusiikkia, josta syntyi orkesteriteos Boléro, pianokonsertto G:ssä ja pianokonsertto vasemmalle kädelle, jota voitiin soittaa vain vasemmalla kädellä (se oli kirjoitettu pianisti Paul Wittgensteinille, joka oli menettänyt oikean kätensä sodassa), sekä useita muita hankkeita, jotka jäivät kesken.

Hänen viimeiset vuotensa

Vuonna 1932 hän alkoi sairastua. Hänen oli jo useiden vuosien ajan ollut vaikea nukkua, ja tämä saattoi olla alku aivosairaudelle, joka lopulta tappoi hänet. Vuonna 1932 sattunut liikenneonnettomuus pahensi tilannetta. Pian hän ei pystynyt enää kirjoittamaan omaa nimeään, hän pystyi tuskin liikkumaan eikä puhumaan. Hänelle tehtiin aivoleikkaus vuonna 1937, mutta hän kuoli.

Hänen musiikkinsa

Ravel oli hyvin yksityinen mies. Emme tiedä mitään hänen seksielämästään. Hänen musiikkinsa syntyi hänen omilla kävelyillään maalla tai Pariisissa, usein yöllä ja millä säällä tahansa. Sitten hän tuli kotiin ja kirjoitti ne muistiin. Hän työsti jokaista sävellystä, kunnes se oli täydellinen, eikä näyttänyt sitä kenellekään ennen kuin se oli valmis. Hän keräsi mielellään pieniä esineitä, kuten leluja, ja näistä esineistä tuli usein osa musiikkia. Barokkimusiikin muodot, gamelan-musiikki, espanjalainen musiikki, muinaiset moodit ja epätavalliset harmoniat olivat kaikki tärkeitä hänen musiikkityylissään. Hänellä oli vain muutama oppilas, muun muassa Vaughan Williams, mutta kukaan ei pystynyt jäljittelemään hänen musiikkiaan, koska se on aina niin henkilökohtaista, täynnä täydellisyyttä ja huumoria.