Juhannusyön unelma on William Shakespearen näytelmä, joka yhdistää rakkauskomedian, fantasian ja farssin elementtejä. Näytelmän tarkkaa kirjoittamisajankohtaa ei tiedetä, mutta yleisesti hyväksytään, että se on kirjoitettu vuosina 1595–1596. Se painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1600, ja vuonna 1623 näytelmä painettiin myös First Foliossa, joka on kokoelma Shakespearen näytelmistä.

Juoni lyhyesti

Näytelmä kuljettaa kahta rinnakkaista tarinaa, jotka kietoutuvat toisiinsa: ihmisten rakkaussotkua ja keijujen välistä riitaa. Ateenan hovissa herttua Theseus on menossa naimisiin amazonien kuningattaren Hippolytan kanssa. Nuoret rakastavaiset — Lysander, Hermia, Demetrius ja Helena — pakenevat Ateenasta metsään välttääkseen ateenalaisen lain pakottamia avioliittoja ja kääntääkseen rakkauksensa omien valintojensa mukaan.

Samassa metsässä asustavat keijujen kuningas Oberon ja kuningatar Titania, joiden riita hallitsee keijuhovin tapahtumia. Oberon määrää palvelijansa, ilveilevän Puckin, käyttämään taikakasvin mehua saadakseen Titanian rakastumaan ensimmäiseen kohtaamaansa olentoon sekä korjaamaan ihmisten rakkaussekasorron. Puck kuitenkin sotkee tehtävän: hän sekoittaa rakkausrokotteen osoitteet ja sumentaa kahden miehen ja kahden naisen väliset tunteet. Samalla joukko kömpelöitä työmiehiä eli "mekaanikoita" harjoittelee näytelmää herttuan häihin, ja heidän keskuudestaan Bottom saa Puckin temppuna aasinkasvoisen pään — jolloin Titania rakastuu häneen.

Lopulta aamun koittaessa taika kumoutuu, rakkaussuhteet järjestyvät oikeille paikoilleen (Lysander Hermialle, Demetrius palaa rakastamaan Helenaa) ja herttua armahtaa mekaanikot, jotka esittävät koomisen näytelmän häissä. Näytelmän loppu jättää katsojalle tunteen unen ja todellisuuden sekoittumisesta: kaikki tapahtumat vaikuttavat yhtä lailla unelta kuin taianomaiselta vallankin yöllisessä metsässä.

Hahmot

  • Theseus – Ateenan herttua, menossa naimisiin Hippolytan kanssa.
  • Hippolyta – amazonien kuningatar, Theseuksen sulhanen.
  • Hermia – nuori nainen, joka kieltäytyy mennä naimisiin Demetriuksen kanssa koska rakastaa Lysanderia.
  • Lysander – Hermian rakastaja.
  • Demetrius – aluksi Hermian valittu, myöhemmin rakastaa Helenaa.
  • Helena – Demetriuksen aiempi rakastettu, joka rakastaa Demetriusta epätoivoisesti.
  • Oberon – keijujen kuningas, joka käyttää taikuutta.
  • Titania – keijujen kuningatar, joka ajautuu riitaan Oberonin kanssa.
  • Puck (alias Robin Goodfellow) – Oberonin leikkisä ja oikukas palvelija, jonka erehdykset aiheuttavat sekasortoa.
  • ”Mekaanikot” eli työmiehet, kuten Bottom, jotka harjoittelevat näytelmää herttuan häihin.

Teemat ja tulkinnat

Juhannusyön unelma käsittelee rakkautta sen monissa muodoissa: intohimoa, mustasukkaisuutta, pakkomiellettä ja sopimuksia. Näytelmä leikkii todellisuuden ja unen rajalla; monet kohtaukset näyttävät olevan unta tai taian synnyttämiä illuusioita. Teos myös tutkii luonnon ja sivistyksen vastakkainasettelua (metsä vs. Ateenan kaupunki), sukupuolirooleja, luokan ja taiteen asemaa sekä teatterin itsetietoisuutta (näytelmä näyttelyn sisällä on varhainen esimerkki niin kutsutusta "play within a play" -rakenteesta).

Historia ja lähteet

Shakespearen lähteitä ovat muun muassa Plutarkhoksen, Apuleiuksen, Ovidiuksen, Geoffrey Chaucerin ja Edmund Spenserin teokset. Hän löysi kuvauksen Puckista Reginald Scotin teoksesta The Discoverie of Witchcraft (1584). Tutkijat ovat myös pohtineet vaikutteita englanninkielisestä kansanperinteestä ja kansantarinoista.

On yleisesti uskotaan, että näytelmä saatettiin kirjoittaa juhlallisuuksiin, jotka liittyivät joko lordi Burghleyn tyttärentyttären Elizabeth Veren avioliittoon vuonna 1595 tai sir George Careyn tyttären Elizabeth Careyn avioliittoon vuonna 1596. Näytelmän varhaisesitykset liittyivät myös hovielämään ja suosittuihin juhliin, joissa tällainen viihdyttävä ja taianomainen komedia sopi hyvin.

Esityshistoria ja sovitukset

Juhannusyön unelma on yksi Shakespearen suosituimmista näytelmistä ja sitä on esitetty niin teattereissa, oopperalavoilla kuin baleteissakin kautta historian. Näytelmästä on tehty elokuvia useaan otteeseen. Yhdessä elokuvassa Mickey Rooney näyttelee keiju Puckia. Benjamin Britten kirjoitti näytelmään perustuvan oopperan, George Balanchine ja Frederick Ashton ovat molemmat tehneet näytelmästä balettia, ja Felix Mendelssohn kirjoitti näytelmään useita musiikkikappaleita, muun muassa "Overture" ja "Wedding March". Lisäksi teos on inspiroinut lukuisia moderneja tulkintoja, elokuvaversioita, televisiosovituksia ja nykyaikaisia lavastuksia, joissa korostuvat eri näkökulmat — esimerkiksi sukupuolen ja vallan kysymykset tai ekologiset lukukulmat.

Merkitys ja vastaanotto

Juhannusyön unelma on säilyttänyt vetovoimansa vuosisatojen ajan: se yhdistää huumorin, runollisuuden ja yllättävän syvälliset kysymykset rakkaudesta ja identiteetistä. Näytelmän kepeä pinnan alla on usein tutkijoiden ja ohjaajien suosimia monimerkityksisiä kohtauksia, jotka mahdollistavat erilaisia tulkintoja ja nykyaikaisia sovituksia. Sen visuaalisesti rikas ja musiikillisesti inspiroiva materiaali tekee siitä suosikin niin perinteisissä kuin kokeellisissakin produktioissa.