Benjamin Britten

Life

Varhaisvuodet

Benjamin Britten aloitti musiikin säveltämisen viisivuotiaana, vaikka hänellä ei ollut ketään, joka olisi auttanut häntä. Kymmenvuotiaana hän osallistui Norwichissa järjestettyyn amatöörien musiikkifestivaaliin. Säveltäjä nimeltä Frank Bridge kuuli häntä ja teki häneen niin suuren vaikutuksen, että tarjoutui opettamaan säveltämistä. Hän auttoi Britteniä säveltämään käyttäen oikeita musiikkitekniikoita. Britten alkoi tutustua monien tärkeiden modernien säveltäjien, kuten Schönbergin ja Bartókin, musiikkiin. Vuonna 1930 hän meni Royal College of Musiciin. Hänellä oli erinomaiset pianonsoitonopettajat, mutta sävellyksen opettajaltaan John Irelandilta hän ei oppinut paljoakaan, eikä suurinta osaa hänen kirjoittamastaan musiikista koskaan esitetty. Britten oli enemmän kiinnostunut ulkomaisesta kuin englantilaisesta musiikista. Vuonna 1934 hän kuuli Alban Bergin oopperan Wozzeck. Hän halusi lähteä Itävaltaan opiskelemaan Bergin kanssa, mutta hän ei saanut lupaa. Sillä välin joitakin hänen ensimmäisiä varsinaisia sävellyksiään alettiin esittää. Hän sävelsi musiikkia elokuviin, joita Yleinen postilaitos teki, muun muassa junasta, joka kuljettaa postia. Musiikki kuvaa junan rytmiä.

YHDYSVALLAT

Työskennellessään elokuvamusiikin parissa hän tapasi kirjailija W. H. Audenin. Hän alkoi kiinnostua poliittisista ajatuksista. Ne ovat kuultavissa joissakin hänen tähän aikaan kirjoittamissaan teoksissa, kuten Our Hunting Fathers (1936) ja Ballad of Heroes (1939). Kun Auden muutti Yhdysvaltoihin, Britten seurasi häntä. Hänen mukanaan oli tenori Peter Pears, josta tuli elinikäinen ystävä ja kumppani ja joka oli monien laulujen ja oopperoiden innoittaja.

Britten kirjoitti Yhdysvalloissa useita sävellyksiä, muun muassa Sinfonia da Requiemin (1940) ja ensimmäisen jousikvartetin (1941). Seuraavana vuonna hän luki runoilija George Crabbesta, joka oli kotoisin Suffolkista, samasta Englannin osasta, jossa Britten oli kasvanut. Brittenille tuli yhtäkkiä koti-ikävä. Hän tajusi, ettei hän voinut työskennellä ja olla oma itsensä vieraassa maassa. Niinpä hän palasi Pearsin kanssa Englantiin.

Aldeburghin festivaali

Heti kun hän oli laivalla matkalla takaisin Englantiin, hän aloitti Ceremony of Carolsin työstämisen. Takaisin Englannissa Britten ja Pears konsertoivat kaikenlaiselle yleisölle ja osallistuivat uuden teatterin rakentamista odottavan Sadler's Wells Opera Companyn oopperatuotantoihin. Uusi teatteri avattiin 7. kesäkuuta 1945 Brittenin oopperan Peter Grimes esityksellä. Tämä ooppera teki Brittenistä aikansa tunnetuimman englantilaisen säveltäjän. Sitä esitettiin pian Englannin lisäksi myös ulkomailla.

Britten sävelsi nyt paljon musiikkia: lauluja, kamarimusiikkia ja erittäin suositun teoksen nimeltä Young Person's Guide to the Orchestra (joka tunnetaan myös nimellä Variations and Fugue on a Theme of Purcell). Tässä teoksessa esitellään kukin orkesterin soitin vuorollaan, jotta nuoret voivat tutustua soittimien sointiin. Se perustuu Henry Purcellin 300 vuotta sitten kirjoittamaan sävelmään. Suosittuja teoksia oli enemmänkin: St Nicolas ja Spring Symphony. Suurten oopperoiden esitysmahdollisuuksia ei ollut paljon, joten hän kirjoitti joitakin "kamarioopperoita", joihin tarvittiin vain pieni orkesteri ja pieni määrä laulajia. Näitä esitti esimerkiksi paikallisissa kirkoissa ryhmä, joka kutsui itseään English Opera Groupiksi. Hän kirjoitti Lucretian raiskauksen (1946) ja Albert Herringin (1947). Vuonna 1948 ryhmä auttoi Aldeburghin musiikkifestivaalin käynnistämisessä. Benjamin Britten vietti loppuelämänsä pääasiassa työstäen musiikkia, joka oli tarkoitus esittää Aldeburghin festivaaleilla. Hän sävelsi joitakin suurimmista teoksistaan festivaalia varten, ja hän osallistui esityksiin kapellimestarina ja pianistina.

1950-luku

Yksi Brittenin suosituimmista harrastajille, myös lapsille, tarkoitetuista musiikkikappaleista oli Noyen Fludde (1957). Hän kirjoitti kolme "kirkollista vertausta". Hänen suuriin oopperoihinsa kuuluu Billy Budd (1951), joka tuotettiin pian Covent Gardenissa. Kesäkuussa 1953 hän kirjoitti kuningatar Elisabet I:stä kertovan oopperan Gloriana, joka oli sävelletty Elisabet II:n kruunajaisjuhlia varten. Matkustaessaan Peter Pearsin kanssa Kaukoitään hän sai vaikutteita Balin musiikista ja sävelsi baletin The Prince of the Pagodas, joka esitettiin Covent Gardenissa vuonna 1957. Toinen suuri idän innoittama teos oli vertauskuva Curlew River (1964). Ooppera Juhannusyön unelma sävellettiin Aldeburghin festivaalia varten vuonna 1960. Vuonna 1962 hän kirjoitti War Requiemin uuden Coventryn katedraalin kunniaksi. Se on yksi 1900-luvun suurimmista musiikkiteoksista.

Hänen viimeiset vuotensa

Vuonna 1961 hän ystävystyi suuren venäläisen sellisti Mstislav Rostropovitšin kanssa. Hän sävelsi sellosonaatin ja sellosinfonian (1963) (eräänlainen sellokonsertto) sekä kolme sviittiä soolosellolle. Hän matkusti Pearsin kanssa Neuvostoliittoon.

Vuonna 1967 Aldeburgh Festival sai uuden konserttisalin, Maltingsin Snapessa. Hänen seuraava oopperansa oli Owen Wingrave (1970), joka oli kirjoitettu televisiota varten mutta tuotettiin pian Covent Gardenissa. Kesäkuussa 1973 Britten tuotti toisen suuren oopperan Kuolema Venetsiassa. Aschenbach-niminen päähenkilö oli ehkä parasta musiikkia, jonka hän koskaan kirjoitti Peter Pearsille. Se esitettiin Aldeburghin festivaaleilla, mutta Britten oli tuolloin jo sairas eikä voinut olla mukana esityksessä. Hänen sydänsairautensa teki mahdottomaksi työstää muita suuria teoksia, mutta hän kirjoitti silti harppumusiikkia harpisti Ossian Ellisille, laulun nimeltä Phaedra Janet Bakerille ja kolmannen jousikvartetin. Hän kuoli Aldeburghissa 4. joulukuuta 1976.

Britten sai monia kunnianosoituksia sekä Britanniassa että muissa maissa. Hänestä tuli Companion of Honour vuonna 1952 ja Order of Merit vuonna 1965, ja kuolinvuotenaan hänestä tuli ensimmäinen muusikko, joka sai elinkautisen kuninkaan arvonimen (Lord Britten).

Hänen musiikkinsa

Brittenin varhaiset teokset on usein kirjoitettu instrumenteille. Hänen jousiorkesterille sävelletty teoksensa Variations on a Theme of Frank Bridge (1937) on nykyään hyvin suosittu teos. Hän lainasi usein muiden säveltäjien teemoja ja keksi ne uudelleen (tätä kutsutaan "parodiatekniikaksi"). Viimeisinä vuosinaan hän kiinnitti jälleen paljon huomiota instrumentaalimusiikkiin, lähinnä kamarimusiikkiin.

Sen jälkeen kun hän tapasi Peter Pearsin, suuri osa hänen musiikistaan oli laulua. Siihen kuuluu yli 100 laulua, useita oopperoita, kamarioopperoita sekä kolme teosta tenorisoololle ja orkesterille: Les Illuminations, Serenade tenorille, torvelle ja jousille sekä Nocturne. Hänen laulunsa on usein ryhmitelty sykleiksi. Hän kirjoitti myös monia kansanlaulusovituksia. Nämä olivat erittäin suosittuja encore-kappaleita, kun hän säesti Peter Pearsin laulukonsertteja.

Britten kirjoitti kuoromusiikkia, muun muassa Hymn to St Cecilia (Britten oli ylpeä siitä, että hän oli syntynyt Pyhän Cecilian päivänä 22. marraskuuta). War Requiem on hänen suurin teoksensa, jossa yhdistyvät kuorolle ja orkesterille kirjoittaminen. Se kuvaa sodan kauhuja (Britten oli kieltäytynyt taistelemasta toisessa maailmansodassa).

Hän kirjoitti paljon teoksia lapsille. Joissakin hänen oopperoissaan, kuten Peter Grimes, The Turn of the Screw ja Owen Wingrave, on jopa lapsille tarkoitettuja osia. Hän kirjoitti jopa oopperan, jossa kaikki pääosat laulavat lapset: The Little Sweep (1949).

Monet hänen suurista oopperarooleistaan, Peter Grimesista Aschenbachiin Kuolema Venetsiassa -elokuvassa, käsittelevät teemaa ulkopuolisesta, henkilöstä, joka ei oikein sovi yhteiskuntaan tai joka on väärinymmärretty. Brittenin homoseksuaalisuudella (josta ei koskaan hänen elinaikanaan puhuttu) saattaa olla jotain tekemistä tämän kanssa. Hän tiesi myös, millaista oli olla ulkopuolinen, kun hän yritti asua Yhdysvalloissa, ja hänen kieltäytymisensä sotimasta sodassa saattoi etäännyttää hänet joistakin ihmisistä.

Aldeburghin festivaali Maltingsissa Snapessa (Aldeburghin lähellä sijaitsevassa kylässä) on edelleen Brittenin musiikin keskipiste. Brittens-Pearsin musiikkikoulu järjestää vuosittain opetusta ja esiintymismahdollisuuksia nuorille muusikoille. Siellä järjestetään vuosittain elokuussa Prom-konserttien sarja.