Edward Benjamin Britten, Baron Britten of Aldeburgh, OM CH (syntynyt Lowestoftissa 22. marraskuuta 1913; kuollut Aldeburghissa 4. joulukuuta 1976) oli luultavasti aikansa suurin englantilainen säveltäjä. Hän oli kotoisin Itä-Angliasta (Itä-Englannissa sijaitseva alue), ja hän ajatteli usein Itä-Anglian maisemaa ja merta kirjoittaessaan musiikkiaan. Hän kirjoitti paljon musiikkia pitkäaikaiselle kumppanilleen, tenori Peter Pearsille. Hänen oopperoihinsa kuuluvat Peter Grimes, Billy Budd, Juhannusyön uni ja Kuolema Venetsiassa. Hänen War Requieminsä esitettiin Coventryn katedraalissa vuonna 1962 sen jälkeen, kun se oli rakennettu uudelleen, koska vanha katedraali oli tuhoutunut sodassa. Hän kirjoitti lapsille musiikkia, joka kuulostaa oikealta, aikuisten musiikilta. Britten perusti Aldeburghin festivaalin. Hän oli erinomainen pianisti ja kapellimestari.
Elämänvaiheet ja ura
Britten sai varhaisen musiikillisen koulutuksensa paikallisesti ja jatkoi opintojaan Lontoossa, missä hän opiskeli muun muassa Frank Bridgen oppilaana. Jo nuorena hän osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta säveltäjänä ja pianistina. Myöhemmin 1930-luvun lopulla hän asui ja työskenteli myös Yhdysvalloissa yhdessä Peter Pearsin kanssa, palaten Britanniaan 1940-luvulla. Paluunsa jälkeen hän oli keskeinen hahmo englantilaisessa musiikkielämässä: hän perusti yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa English Opera Groupin ja käynnisti vuonna 1948 alkaneen Aldeburghin festivaalin, josta tuli nopeasti kansainvälisesti arvostettu tapahtuma.
Tyyli ja keskeiset teokset
Brittenin sävelkieli yhdisteli selkeää melodisuutta, kiinnostusta varhaisempiin englantilaisiin perinteisiin ja modernia harmonista ajattelua. Hän hyödynsi usein kansanlauluja, vanhempaa musiikkia ja englanninkielisiä tekstilähteitä, ja hänen kuorolle ja laulajille kirjoittamansa osat ovat tunnettuja ilmeikkäästä tekstinkäsittelystä. Merkittävimpiin teoksiin kuuluvat oopperat Peter Grimes (joka teki hänestä kansainvälisen tähden), Billy Budd, A Midsummer Night's Dream (Juhannusyön uni) sekä Death in Venice (Kuolema Venetsiassa). Kantaatteihin, sinfonioihin ja kirkkomusiikkiin lukeutuvat muun muassa War Requiem, joka yhdistää latinalaisen requiem-tekstin Wilfred Owenin sodanvastaisiin runoihin ja on voimakas anti-sodan ilmaus.
Britten sävelsi myös useita teoksia lapsille ja nuorille, joista tunnetuimpia ovat The Young Person's Guide to the Orchestra (joka on käytetty opetustarkoituksiin laajalti), Noye's Fludde sekä kevyempiä lapsi- ja nuorisokappaleita. Oopperan lisäksi hän kirjoitti kamarimusiikkia, pianomusiikkia sekä laajoja orkesteriteoksia kuten Simple Symphony.
Yhteistyöt ja festivaalityö
Britten työskenteli tiiviisti monien artistien kanssa, mutta erityisesti hänen yhteistyönsä Peter Pearsin kanssa oli ratkaisevan tärkeä: monet kymmenet tenorisoolot ja liedit on sävelletty Pearsin äänelle. Aldeburghin festivaali ja Brittenin oma aktiivisuus konsertoijana ja kapellimestarina loivat paikan uusille produktioille, äänitteille ja nuorille esiintyjille. Festivaaliin liittyvät toiminnot, kuten residenssit ja koulutus, ovat osa hänen pitkäaikaista perintöään.
Vaikutus ja perintö
Brittenin vaikutus brittiläiseen ja kansainväliseen musiikkiin on suuri: hän toi englantilaiseen oopperaan uudenlaista ilmaisua ja rakennearkkitehtuuria, kirjoitti merkittäviä teoksia eri kokoonpanoille ja edisti nuorien muusikkojen toimintaa. Hänen äänitteitään ja esityksiään pidetään esikuvallisina, ja monet teokset kuuluvat nykyaikaiseen konserttiohjelmistoon. Kuolinvuotensa jälkeen hänen työnsä ja arkistonsa on säilytetty ja edistetty muun muassa Britten–Pears -säätiön toimesta, ja Aldeburghin festivaali jatkaa yhä hänen perintönsä vaalimista.
Britten tunnettiin myös vakaumuksellisena musiikillisena kertojana ja eläytyjänä: hänen musiikkinsa koskettaa sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla, ja se käsittelee usein teemoja kuten yhteisön ja yksilön ristiriita, syyllisyys, anteeksianto ja sodan seuraukset. Nämä teemat näkyvät vahvasti sekä oopperoissa että suuremmissa vokalisissa teoksissa.
