Felix Mendelssohn

Life

Mendelssohnin perheellä oli runsaasti rahaa. He olivat myös hyvin kiinnostuneita musiikista, kirjallisuudesta, maalaustaiteesta jne. Hänen isoisänsä Moses Mendelssohn oli kuuluisa saksalaisessa kansalliskirjallisuudessa. Hänen isänsä oli pankkiiri, ja hänen äitinsä oli kotoisin perheestä, joka omisti paljon tehtaita Berliinissä. Nuori Felix sai kotikasvatusta vanhempiensa toimesta. Vaikka perhe oli juutalainen, hänen vanhempansa kastattivat Felixin, ja hänen isästään tuli kristitty muutamaa vuotta myöhemmin. Mendelssohnin perhe lisäsi nimeensä Bartholdyn nimen tähän aikaan.

Pian Felix sai opetusta yksityisopettajilta, kuten Ludwig Bergeriltä, joka opetti hänelle pianonsoittoa. Hän oppi myös musiikin teoriaa ja sävellystä. Hän soitti pianoa konsertissa yhdeksänvuotiaana ja alkoi säveltää pieniä musiikkinäytelmiä (saksaksi Singspiel). Vuonna 1821 hänet vietiin tapaamaan kuuluisaa kirjailijaa Goetheä Weimariin. Se oli ensimmäinen useista vierailuista, ja Goethen ajattelutavalla ja hänen saksalaisen kirjallisuuden teoksillaan oli suuri vaikutus nuoreen Mendelssohniin. Hän sävelsi tuolloin useita teoksia, kuten Singspiels, sinfonioita ja kamarimusiikkia. Hän matkusti isänsä mukana ja tapasi monia kuuluisia muusikoita.

Vuonna 1825 perhe muutti Berliiniin. Suuressa talossa järjestettiin säännöllisesti sunnuntaiaamuisin konsertteja. Monet rikkaat ja kuuluisat ihmiset kutsuttiin heidän yksityiskonsertteihinsa. Lokakuussa 1825 hän kirjoitti jousikvartetin (teos kahdeksalle jousisoittimelle), joka on yksi hänen parhaista teoksistaan. Hän opiskeli Johann Sebastian Bachin (1685-1750) musiikkia, jonka musiikki oli jo lähes unohdettu. Hän löysi Bachin Matteus-passion musiikin ja johti sen esityksen vuonna 1829. Se oli kuuluisa esitys musiikkihistoriassa, koska ihmiset yhtäkkiä tajusivat, miten suuri Bach oli. Bachin musiikkia ei ole sen jälkeen enää koskaan unohdettu.

Vuosina 1829-1835 Mendelssohn matkusti ympäri Eurooppaa. Hän vieraili Lontoossa useita kertoja ja esitti siellä myös Beethovenin Keisarikonserton. Hän matkusti Skotlantiin, jossa hän purjehti Fingalin luolaan Sisä-Hebrideillä. Tämä innoitti häntä kirjoittamaan overtuuran nimeltä The Hebrides. Palatessaan postivaunu joutui onnettomuuteen ja hän loukkasi polvensa. Hän asui jonkin aikaa säveltäjä Thomas Attwoodin luona, ennen kuin pääsi palaamaan Berliiniin. Seuraavaksi hän matkusti Italiaan, jossa hän kirjoitti Italian sinfonian. Italiassa hän tapasi Hector Berliozin ja paluumatkalla Chopinin.

Hän vietti jonkin aikaa Düsseldorfissa, jossa hän esitti useita Händelin oratorioita sekä omaa musiikkiaan. Frankfurt am Mainissa hän asui perheen luona, jolla oli kaksi tytärtä. Toisen heistä, Cécile Charlotte Sophia Jeanrenaud'n, hän nai vuonna 1837. Heidän avioliittonsa oli onnellinen ja he saivat viisi lasta.

Felix muutti nuoren vaimonsa kanssa Leipzigiin, jossa hänestä tuli kuuluisan Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kapellimestari. Tämä oli yksi Saksan korkeimmista musiikillisista tehtävistä. Hän johti paljon unohdettujen 1700-luvun säveltäjien musiikkia. Hän myös kantaesitti Schubertin C-duuri-sinfonian, jonka Robert Schumann oli löytänyt yhdeksän vuotta Schubertin kuoleman jälkeen. Mendelssohn sai kuuluisimpia muusikoita tulemaan Leipzigiin ja esiintymään orkesterin kanssa: Clara Schumann, Franz Liszt, Anton Rubinstein, nuori viulisti Joseph Joachim ja ruotsalainen sopraano Jenny Lind. Mendelssohn paransi orkesterin soittoa ja teki siitä yhden maailman parhaista orkestereista. Hän huolehti myös siitä, että soittajille maksettiin hyvin.

Vuoden 1840 alussa Mendelssohn vietti jonkin aikaa Berliinissä. Uusi kuningas, Preussin kuningas Friedrich Vilhelm IV, oli hyvin kiinnostunut musiikista, ja hänellä oli paljon ideoita uusista konserttisuunnitelmista. Hän halusi Mendelssohnin johtavan näitä. Kuningas halusi nähdä kreikkalaisia näytelmiä esitettävän, ja Mendelssohnin piti kirjoittaa oheismusiikkia Antigonen esityksiin.

Kesäkuussa 1842 kuningatar Victoria otti Mendelssohnin kahdesti vastaan palatsissaan Lontoossa. Mendelssohn kiitti kuningatarta omistamalla hänelle Skotlantilaisen sinfoniansa. Hän jatkoi kapellimestarina Leipzigissa ja auttoi tekemään Berliozin musiikkia tunnetuksi Saksassa. Hänestä tuli Leipzigin uuden konservatorion johtaja. Berliinissä kuningas pyysi häntä toimittamaan oheismusiikkia Shakespearen näytelmään Juhannusyön unelma . Hän oli kirjoittanut osan tästä musiikista jo 17 vuotta aiemmin, mutta nyt hän sai sen valmiiksi ja esitti sen vuonna 1843.

Viimeisinä vuosinaan Mendelssohn kärsi huonosta terveydestä. Hän jatkoi työskentelyä ja matkustelua niin paljon kuin pystyi, mutta vuonna 1849 saamansa aivohalvauksen jälkeen hän kuoli Leipzigissa 38-vuotiaana. Hänen ruumiinsa vietiin erikoisjunalla Berliiniin, jossa hänet haudattiin lähelle hänen sisarensa Fannyn hautaa.

Musiikki

Mendelssohnin tunnetuimpia teoksia ovat hänen viisi sinfoniaansa (erityisesti skotlantilainen ja italialainen sinfonia), konserttonsa (erityisesti viulukonsertto), alkusoittonsa (erityisesti "Hebridit") ja Juhannusyön unelma -teoksen oheismusiikki, johon kuuluu myös kuuluisa häämarssi. Hän kirjoitti myös erittäin hyvää kamarimusiikkia: jousikvartetteja ja pianotrioita sekä kaksi erittäin kuuluisaa oratoriota: Elias ja Pyhä Paavali. Hänen pianomusiikkiinsa kuuluu laaja kokoelma lyhyitä kappaleita nimeltä Lauluja ilman sanoja (saksaksi: Lieder ohne Worte), joita monet pianistit soittavat mielellään. Hänen urkumusiikissaan näkyy hänen rakkautensa J.S.Bachia kohtaan, ja se kuulostaa usein enemmän barokilta kuin romantiikalta. Hänen kuolemansa jälkeen Mendelssohnin musiikista tuli jonkin aikaa vähemmän suosittua. Tämä saattoi johtua antisemitismin lisääntymisestä 1800-luvun puolivälissä, mutta se saattoi johtua myös siitä, että jotkut muusikot soittivat Mendelssohnin musiikkia varsin ilahduttavasti. Monet suuret muusikot näkivät kuitenkin Mendelssonin suuruuden, ja hänen musiikkinsa on nykyään hyvin rakastettua.