Felix Mendelssohn Bartholdy — saksalainen romanttinen säveltäjä (1809–1847)
Jakob Ludwig Felix Mendelssohn Bartholdy (s. Hampuri 3. helmikuuta 1809; k. Leipzig 4. marraskuuta 1847) oli saksalainen säveltäjä.
Hänen isoisänsä oli saksalais-juutalainen filosofi Moses Mendelssohn. Hän oli yksi romantiikan ajan suurista säveltäjistä. Hän rakasti Bachin, Händelin ja Mozartin kaltaisten aikaisempien säveltäjien musiikkia ja jatkoi heidän luomiaan perinteitä. Mendelssohn oli ihmelapsi. Hän sävelsi suurta musiikkia jo teini-ikäisenä. Hän kirjoitti musiikkia orkesterille, pianolle ja uruille sekä kamarimusiikkia ja laulumusiikkia. Hänen viulukonserttonsa on yksi kaikkien aikojen suosituimmista viulukonserteista, ja sitä soittavat kaikki kuuluisat viulistit. Lähes kaikki tuntevat kaksi hänen sävelmäänsä: virren Hark the Herald Angels Sing ja häämarssi, joka soitetaan niin usein häiden päätteeksi.
Elämä ja ura
Mendelssohn syntyi musiikillisesti lahjakkaaseen ja varakkaaseen perheeseen. Hänen vanhempansa Abraham ja Lea pitivät huolta laajasta sivistyksestä ja opiskelusta; Felix sai kodinopetusta ja musikaalista ohjausta varhaisesta iästä lähtien. Häntä tuki erityisesti hänen isänsä ja sisarensa Fanny (Fanny Hensel), joka oli myös merkittävä säveltäjä ja pianisti.
Jo nuorena Mendelssohn matkusti laajasti Euroopassa tutustuen eri maihin, tyyliin ja vanhempiin mestareihin. Hän teki useita vierailuja Englantiin, missä hänestä tuli hyvin pidetty kapellimestari ja vierailija. Vuonna 1829 hän johti historiallisen merkittävän esityksen, kun hän herätti uudelleen kiinnostuksen Bachin suurteokseen ja johti Johann Sebastian Bachin Matteus-passion esityksen Berliinissä — tämä konsertti käynnisti Bachin musiikin uudelleenlöydön laajemmassa mittakaavassa.
1835 Mendelssohn suoristi uransa kapellimestarina ja hän toimi muun muassa Leipzigin Gewandhaus-orkesterin johtajana, missä hän uudisti orkesterin ohjelmistoa ja tasoa. Hän perusti myös Leipzigiin konservatorion vuonna 1843, joka vaikutti merkittävästi musiikinopetuksen kehitykseen Saksassa.
Keskeiset teokset
Mendelssohnin tuotanto on laaja ja monipuolinen. Tässä joitakin tunnetuimpia teoksia ja tuotannon alueita:
- Viulukonsertto e-molli (Op. 64) — Mendelssohnin viulukonsertto on yksi konserttirepertuaarin kulmakivistä; sen esitti ensi kertaa muun muassa Ferdinand David.
- Unelmien A Midsummer Night’s Dream -alkusoitto ja kohtausmusiikki — nuorella iällä syntynyt alkusoitto ja myöhemmin lisätty kohtausmusiikki sisältävät kuuluisan häämarssin.
- Lieder ohne Worte (Lauluja ilman sanoja) — pianokappalesarja, joka on erittäin suosittu pianistien keskuudessa.
- Oopperattomat sinfoniat: mm. Skottilainen sinfonia (Op. 56) ja Italialainen sinfonia (Op. 90).
- Ouvertuuri Fingal's Cave (The Hebrides) — luonnontunnelmia kuvaava orkesterikappale.
- Kamarimusiikkia, mm. Octet E-flat, op. 20 — nuoruuden merkittävä kamariteos, joka osoittaa suurta kypsyyttä.
- Oratorio Elijah (1846) — suuri kuoroteos, joka sai ensi-iltansa Birminghamin festivaalissa ja vakiinnutti hänen maineensa oratoriokirjoittajana.
- Muita pianokonserttoja, urku- ja kuoroteoksia sekä runsaasti kirkkomusiikkia ja lauluja.
Musiikillinen tyyli ja vaikutus
Mendelssohnin tyyli yhdistää klassista selkeyttä ja muotorakennetta romantiikan ilmaisun runsauteen ja kuvailevuuteen. Hänen musiikkinsa tunnetaan melodisuudesta, tasapainoisista orkestroinneista ja jousivoimaisesta kirkkaudesta. Vaikka hän arvosti menneiden mestareiden muotoja — erityisesti Bachia — hän myös lisäsi romantiikan tunteellisuutta ja kuvakieltä teoksiinsa.
Vaikutus näkyy sekä hänen aikaansa eläviin että myöhempiin säveltäjiin. Hän vaikutti myös suorassa pedagogisessa työssä perustamansa konservatorion kautta ja orkesterityöllään vahvistaen esitysperinteitä Keski-Euroopassa.
Henkilökohtainen elämä ja kuolema
Mendelssohn meni naimisiin Cécile Jeanrenaudin kanssa vuonna 1837. Pariskunnalla oli useita lapsia. Perhe-elämä ja henkinen tuki, erityisesti sisaren Fannyn läheisyys, olivat hänelle tärkeitä. Vuonna 1847 hänen terveytensä alkoi heiketä; samana vuonna hänen läheisensä kokivat menetyksiä, ja Felixille koitui sitä seuranneita terveysongelmia. Hän menehtyi Leipzigiin 4. marraskuuta 1847 vain 38-vuotiaana, mitä on yleisesti selitetty aivotapahtumilla ja uupumuksella.
Perintö
Mendelssohnin teokset kuuluvat edelleen monien orkestereiden ja pianistien ohjelmistoon. Häntä pidetään siltana klassisen muodon ja romanttisen ilmaisun välillä. Joitakin hänen kappaleitaan (kuten virren sävelmä, joka yhdistetään englantilaiseen joululauluun Hark the Herald Angels Sing, sekä häämarssi) kuulee usein yhä populaaritilaisuuksissa.
Hänellä on myös merkittävä asema Bachin työn uudelleenlöytämisessä ja esittämiskäytännön herättäjänä 1800-luvun musiikkielämässä. Leipzigin konservatorio ja Gewandhaus-orkesteri kantavat hänen perintöään edelleen osana Euroopan musiikkiperintöä.
Felix Mendelssohn kolmenkymmenen vuoden iässä
Life
Mendelssohnin perheellä oli runsaasti rahaa. He olivat myös hyvin kiinnostuneita musiikista, kirjallisuudesta, maalaustaiteesta jne. Hänen isoisänsä Moses Mendelssohn oli kuuluisa saksalaisessa kansalliskirjallisuudessa. Hänen isänsä oli pankkiiri, ja hänen äitinsä oli kotoisin perheestä, joka omisti paljon tehtaita Berliinissä. Nuori Felix sai kotikasvatusta vanhempiensa toimesta. Vaikka perhe oli juutalainen, hänen vanhempansa kastattivat Felixin, ja hänen isästään tuli kristitty muutamaa vuotta myöhemmin. Mendelssohnin perhe lisäsi nimeensä Bartholdyn nimen tähän aikaan.
Pian Felix sai opetusta yksityisopettajilta, kuten Ludwig Bergeriltä, joka opetti hänelle pianonsoittoa. Hän oppi myös musiikin teoriaa ja sävellystä. Hän soitti pianoa konsertissa yhdeksänvuotiaana ja alkoi säveltää pieniä musiikkinäytelmiä (saksaksi Singspiel). Vuonna 1821 hänet vietiin tapaamaan kuuluisaa kirjailijaa Goetheä Weimariin. Se oli ensimmäinen useista vierailuista, ja Goethen ajattelutavalla ja hänen saksalaisen kirjallisuuden teoksillaan oli suuri vaikutus nuoreen Mendelssohniin. Hän sävelsi tuolloin useita teoksia, kuten Singspiels, sinfonioita ja kamarimusiikkia. Hän matkusti isänsä mukana ja tapasi monia kuuluisia muusikoita.
Vuonna 1825 perhe muutti Berliiniin. Suuressa talossa järjestettiin säännöllisesti sunnuntaiaamuisin konsertteja. Monet rikkaat ja kuuluisat ihmiset kutsuttiin heidän yksityiskonsertteihinsa. Lokakuussa 1825 hän kirjoitti jousikvartetin (teos kahdeksalle jousisoittimelle), joka on yksi hänen parhaista teoksistaan. Hän opiskeli Johann Sebastian Bachin (1685-1750) musiikkia, jonka musiikki oli jo lähes unohdettu. Hän löysi Bachin Matteus-passion musiikin ja johti sen esityksen vuonna 1829. Se oli kuuluisa esitys musiikkihistoriassa, koska ihmiset yhtäkkiä tajusivat, miten suuri Bach oli. Bachin musiikkia ei ole sen jälkeen enää koskaan unohdettu.
Vuosina 1829-1835 Mendelssohn matkusti ympäri Eurooppaa. Hän vieraili Lontoossa useita kertoja ja esitti siellä myös Beethovenin Keisarikonserton. Hän matkusti Skotlantiin, jossa hän purjehti Fingalin luolaan Sisä-Hebrideillä. Tämä innoitti häntä kirjoittamaan overtuuran nimeltä The Hebrides. Palatessaan postivaunu joutui onnettomuuteen ja hän loukkasi polvensa. Hän asui jonkin aikaa säveltäjä Thomas Attwoodin luona, ennen kuin pääsi palaamaan Berliiniin. Seuraavaksi hän matkusti Italiaan, jossa hän kirjoitti Italian sinfonian. Italiassa hän tapasi Hector Berliozin ja paluumatkalla Chopinin.
Hän vietti jonkin aikaa Düsseldorfissa, jossa hän esitti useita Händelin oratorioita sekä omaa musiikkiaan. Frankfurt am Mainissa hän asui perheen luona, jolla oli kaksi tytärtä. Toisen heistä, Cécile Charlotte Sophia Jeanrenaud'n, hän nai vuonna 1837. Heidän avioliittonsa oli onnellinen ja he saivat viisi lasta.
Felix muutti nuoren vaimonsa kanssa Leipzigiin, jossa hänestä tuli kuuluisan Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kapellimestari. Tämä oli yksi Saksan korkeimmista musiikillisista tehtävistä. Hän johti paljon unohdettujen 1700-luvun säveltäjien musiikkia. Hän myös kantaesitti Schubertin C-duuri-sinfonian, jonka Robert Schumann oli löytänyt yhdeksän vuotta Schubertin kuoleman jälkeen. Mendelssohn sai kuuluisimpia muusikoita tulemaan Leipzigiin ja esiintymään orkesterin kanssa: Clara Schumann, Franz Liszt, Anton Rubinstein, nuori viulisti Joseph Joachim ja ruotsalainen sopraano Jenny Lind. Mendelssohn paransi orkesterin soittoa ja teki siitä yhden maailman parhaista orkestereista. Hän huolehti myös siitä, että soittajille maksettiin hyvin.
Vuoden 1840 alussa Mendelssohn vietti jonkin aikaa Berliinissä. Uusi kuningas, Preussin kuningas Friedrich Vilhelm IV, oli hyvin kiinnostunut musiikista, ja hänellä oli paljon ideoita uusista konserttisuunnitelmista. Hän halusi Mendelssohnin johtavan näitä. Kuningas halusi nähdä kreikkalaisia näytelmiä esitettävän, ja Mendelssohnin piti kirjoittaa oheismusiikkia Antigonen esityksiin.
Kesäkuussa 1842 kuningatar Victoria otti Mendelssohnin kahdesti vastaan palatsissaan Lontoossa. Mendelssohn kiitti kuningatarta omistamalla hänelle Skotlantilaisen sinfoniansa. Hän jatkoi kapellimestarina Leipzigissa ja auttoi tekemään Berliozin musiikkia tunnetuksi Saksassa. Hänestä tuli Leipzigin uuden konservatorion johtaja. Berliinissä kuningas pyysi häntä toimittamaan oheismusiikkia Shakespearen näytelmään Juhannusyön unelma . Hän oli kirjoittanut osan tästä musiikista jo 17 vuotta aiemmin, mutta nyt hän sai sen valmiiksi ja esitti sen vuonna 1843.
Viimeisinä vuosinaan Mendelssohn kärsi huonosta terveydestä. Hän jatkoi työskentelyä ja matkustelua niin paljon kuin pystyi, mutta vuonna 1849 saamansa aivohalvauksen jälkeen hän kuoli Leipzigissa 38-vuotiaana. Hänen ruumiinsa vietiin erikoisjunalla Berliiniin, jossa hänet haudattiin lähelle hänen sisarensa Fannyn hautaa.
Musiikki
Mendelssohnin tunnetuimpia teoksia ovat hänen viisi sinfoniaansa (erityisesti skotlantilainen ja italialainen sinfonia), konserttonsa (erityisesti viulukonsertto), alkusoittonsa (erityisesti "Hebridit") ja Juhannusyön unelma -teoksen oheismusiikki, johon kuuluu myös kuuluisa häämarssi. Hän kirjoitti myös erittäin hyvää kamarimusiikkia: jousikvartetteja ja pianotrioita sekä kaksi erittäin kuuluisaa oratoriota: Elias ja Pyhä Paavali. Hänen pianomusiikkiinsa kuuluu laaja kokoelma lyhyitä kappaleita nimeltä Lauluja ilman sanoja (saksaksi: Lieder ohne Worte), joita monet pianistit soittavat mielellään. Hänen urkumusiikissaan näkyy hänen rakkautensa J.S.Bachia kohtaan, ja se kuulostaa usein enemmän barokilta kuin romantiikalta. Hänen kuolemansa jälkeen Mendelssohnin musiikista tuli jonkin aikaa vähemmän suosittua. Tämä saattoi johtua antisemitismin lisääntymisestä 1800-luvun puolivälissä, mutta se saattoi johtua myös siitä, että jotkut muusikot soittivat Mendelssohnin musiikkia varsin ilahduttavasti. Monet suuret muusikot näkivät kuitenkin Mendelssonin suuruuden, ja hänen musiikkinsa on nykyään hyvin rakastettua.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Jakob Ludwig Felix Mendelssohn Bartholdy?
A: Hän oli saksalainen säveltäjä, joka syntyi Hampurissa vuonna 1809 ja kuoli Leipzigissa vuonna 1847.
K: Mikä oli Mendelssohnin isoisän ammatti?
V: Mendelssohnin isoisä oli saksalais-juutalainen filosofi nimeltä Moses Mendelssohn.
K: Minkä ajanjakson säveltäjä Mendelssohn oli?
V: Mendelssohn oli romantiikan ajan säveltäjä.
K: Keitä aikaisempia säveltäjiä Mendelssohn arvosti ja kehitti?
V: Mendelssohn arvosti Bachin, Händelin ja Mozartin kaltaisten aikaisempien säveltäjien musiikkia ja hyödynsi sitä.
K: Oliko Mendelssohn ihmelapsi?
V: Kyllä, Mendelssohn oli ihmelapsi, joka sävelsi hienoa musiikkia jo teini-ikäisenä.
K: Minkälaista musiikkia Mendelssohn kirjoitti?
V: Mendelssohn kirjoitti musiikkia orkesterille, pianolle, uruille, kamarimusiikkia ja musiikkia laulua varten.
K: Mitkä kaksi suosittua sävelmää Mendelssohn sävelsi?
V: Mendelssohn sävelsi suositun virren "Hark the Herald Angels Sing" ja häämarssin, joka soitetaan usein häiden päätteeksi.
