Geoffrey Chaucer (noin 1343–25. lokakuuta 1400) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja filosofi. Hänet muistetaan ennen kaikkea teoksesta Canterburyn tarinat, joka sisältää nykyisellään noin kaksikymmentäneljä säilynyttä tarinaa ja jonka kehyskertomus kuvaa pyhiinvaellusta Canterburyyn — teos jäi kuitenkin keskeneräiseksi. Chaucer oli yksi varhaisista ja merkittävimmistä englanniksi kirjoittaneista kirjailijoista, ja hänellä oli suuri vaikutus myöhempään englanninkieliseen kirjallisuuteen.

Elämä ja tausta

Chaucern syntymäpaikkaa ei tiedetä tarkasti, mutta hän syntyi todennäköisesti Lontoossa tai sen lähellä. Hänen perheensä oli kauppiassuku: isä John Chaucer oli viinitukkukauppias. Nuorena Chaucer sai palvelustehtäviä hovissa ja toimi useissa valtiollisissa tehtävissä — hän oli hovimies, diplomaatti ja verotarkastaja sekä osallistui valtion palvelukseen eri virkatehtävissä. Chaucerin ura toi hänelle kontakteja korkeisiin sukuisiin suojelijoihin, muun muassa John of Gauntiin.

Hän palveli myös sotilaana ja joutui kerran vangiksi Ranskassa sata­vuotisen sodan aikana; hänet lunastettiin takaisin. Chaucerin perhetausta ja hallinnollinen ura näkyvät hänen tuotannossaan: hän kuvaa tarkasti eri yhteiskuntaluokkien elämää ja puhetapoja.

Merkittävimmät teokset

  • Canterburyn tarinat (The Canterbury Tales) – kehysrunoelma, jossa joukko pyhiinvaeltajia kertoo tarinoita matkalla Canterburyyn; teos on moniääninen ja tarjoaa laajan kuvan keskiaikaisesta yhteiskunnasta.
  • Troilus ja Criseyde (Troilus and Criseyde) – pitkä rakkausrunomuotoinen kertomus Troijan sodan aikaan sijoittuvasta rakkaustarinasta.
  • The Book of the Duchess – hautajaisruno (elegia), jonka on tulkittu liittyvän Blanche of Lancasterin kuolemaan.
  • Parlement of Foules, The House of Fame – allegorisia runoja, joissa pohditaan rakkautta, mainetta ja kirjoittamisen luonnetta.
  • A Treatise on the Astrolabe – opaspoimuastronomiasta ja käytännöllinen ohje poikansa opettamiseen; osoitus Chaucerin monipuolisista kiinnostuksista.
  • Proosan käännökset – mm. käännöksiä ja muokkauksia ranskankielisistä ja latinalaisista lähteistä (esim. Boethius).

Canterburyn tarinat — lyhyesti

Canterburyn tarinoissa kehys on yksinkertainen: joukko matkustajia kokoontuu kertomaan tarinoita viihdyttääkseen toisiaan matkalla pyhättöön, joka oli Thomas Becketin, Canterburyn arkkipiispan, haudan luona. Jokainen kertojahahmo edustaa eri yhteiskuntaluokkaa ja puhuu oman asemansa, sukupuolensa ja luonteensa mukaan — esimerkiksi ritari, mylläri, munkki, naispuolinen kauppias tai naimisissa oleva vaimo (Wife of Bath). Tarinat vaihtelevat keskenään tyyliltään ja sävyltään: löytyy rakkaus- ja ritariromaaneja, satiiria, fabelia ja moraalisia saarnamaisia kertomuksia.

Alun perin Chaucer on saattanut suunnitella huomattavasti laajemman kokoelman (joidenkin arvioiden mukaan jopa yli sata tarinaa), mutta suuri osa jäi kirjoittamatta tai on kadonnut. Nykyinen käsikirjoitusaineisto sisältää noin kaksikymmentäneljä täydellisempää tarinaa ja useita katkelmia.

Kieli, tyyli ja merkitys

Chaucer kirjoitti keskienglanniksi (Middle English), ja hänen kielensä on selkeä ja elävyydessään lähellä puhuttua kieltä, mikä teki hänen teoksistaan helposti lähestyttäviä aikalaisilleen. Hän käytti erilaisia runomuotoja, mm. jambista mitoitusta, paria维couplet- ja stanza-rakenteita kuten rhyme royal. Chaucer modernisoi sekä kerronnallisia että komiikan tekniikoita, ja hänen tapansa kuvata ihmisluonteita monisyisesti ja myötätuntoisesti on ollut mallina monille myöhemmille kirjailijoille.

Perintö

Chaucerin vaikutus englanninkieliseen kirjallisuuteen on ollut pitkäkestoinen: hän auttoi vakiinnuttamaan englantia kirjallisuuden kielenä, joka aiemmin oli usein latina tai ranska. Chaucer haudattiin vuonna 1400 Westminsterin abbeyhin, ja hänen muistonsa on kunnioitettu erityisesti Poets' Cornerissa — paikka, josta on muodostunut engelskspråkisen runouden ja kirjallisuuden muistomerkkialue.

Chaucerin teoksia tutkitaan ja käännetään edelleen laajasti, ja ne ovat tärkeä lähde sekä keskiajan kulttuurin että varhaisen englanninkielen tutkimukselle. Hänen monipuolinen tuotantonsa yhdistää huumoria, inhimillisen ymmärryksen ja oivaltavan yhteiskuntakritiikin.