Panssarihait
Placodermit (Placodermi: kreik. = päällystetty nahka) olivat panssaroitujen esihistoriallisten kalojen luokka, joka eli siluurikauden puolivälistä devonikauden loppuun. Niiden päätä ja rintakehää peittivät panssaroidut levyt; muu ruumis oli lajista riippuen suomuinen tai alaston. Placodermit kuuluivat ensimmäisiin leukakaloihin, Gnathostomata-heimoon. Yhden lajin 380 miljoonaa vuotta vanha fossiili on vanhin tunnettu esimerkki elävänä syntyneestä eläimestä.
Placodermit menestyivät valtavasti devonikaudella, jota kutsutaan joskus kalojen aikakaudeksi. Ylädevonikaudella joukko sukupuuttoon kuolemisia tuhosi merieläimistön. Koska istukkaat olivat petoeläimiä, niiden määrä väheni nopeasti, ja luokka kuoli kokonaan sukupuuttoon devonikauden loppuun mennessä.
Pääasiallinen lähde plakodermien fossiileille on Vanha punainen hiekkakivimanner. Tämä oli devonikaudella yhdistynyt Pohjois-Amerikka ja Länsi-Eurooppa sekä sitä ympäröivät mannerjalustan alueet. Näistä Skotlannin kerrostumista kerättiin fossiileja 1700-luvulta lähtien, ja Louis Agassiz kirjoitti ensimmäisen fossiilisia kaloja koskevan selvityksen. Vuosisataa myöhemmin Eric Stensiö osoitti, että plakodermit olivat aitoja leukakaloja.
Merkittäviä fossiileja on viime aikoina löydetty Gogo-muodostumasta Länsi-Australian pohjoisosasta. Kyseessä on entinen ylädevonilainen riuttajärjestelmä, josta on löydetty hyvin säilyneitä fossiileja 25 lajista. Placodermien ja muiden leukakalojen välinen suhde ei ole vieläkään selvillä. Useimmat plakodermit olivat pohjaeläimiä, jotka elivät lähellä vesipatsaan pohjaa. Suurimmat lajit, kuten Dunkleosteus ja Gorgonichthys, olivat 6 metrin pituisia huippupetoja keski- ja yläpelagisella vyöhykkeellä.
Lunaspis , yksi pienistä varhaisista petalichthyideistä, alemman devonikauden liuskeista.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Materpiscis
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Placoderms -luokka?
V: Placodermit (Placodermi) olivat panssaroitujen esihistoriallisten kalojen luokka, joka eli siluurikauden puolivälistä devonikauden loppuun. Niiden päätä ja rintakehää peittivät panssaroidut levyt; muu osa kehosta oli lajista riippuen suomustettu tai alaston.
Kysymys: Mikä eräässä plakkodermilajissa on ainutlaatuista?
V: Yhden lajin 380 miljoonaa vuotta vanha fossiili on vanhin tunnettu esimerkki elävänä syntyneestä eläimestä.
K: Milloin istukkaeläimet kuolivat sukupuuttoon?
V: Placodermit kuolivat sukupuuttoon devonikauden lopussa.
K: Mistä useimmat istukkaeläinfossiilit löytyvät?
V: Useimmat plakodermifossiilit löytyvät Pohjois-Amerikan ja Länsi-Euroopan kerrostumista sekä niitä ympäröiviltä mannerjalustan alueilta.
K: Kuka kirjoitti tutkimuksen fossiilisista kaloista?
V: Louis Agassiz kirjoitti tutkimuksen fossiilisista kaloista 1700-luvulla.
K: Kuka osoitti, että plakodermit olivat aitoja leukakaloja?
V: Eric Stensiö osoitti 1800-luvulla, että istukkaeläimet ovat aitoja leukakaloja.
K: Mistä on löydetty uudempia huomattavia fossiileja?
V: Merkittäviä fossiileja on löydetty Länsi-Australian pohjoisosassa sijaitsevasta Gogo-muodostumasta, joka on entinen ylemmän devonikauden riuttajärjestelmä, josta on tähän mennessä löydetty 25 lajia.
