Plateosaurus – määritelmä ja tiedot triaskauden pitkäkaulaisesta kasvinsyöjästä
Plateosaurus on plateosaurusten suku, joka kuuluu plateosauridien prosauropodi-dinosaurusten heimoon. Ne elivät ylemmän triaskauden norian- ja rhaetian-vaiheessa noin 216-199 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Euroopan alueella.
Plateosaurus oli triaskauden ensimmäinen pitkäkaulainen kasvinsyöjä. Aikuinen Plateosaurus saattoi painaa jopa 680 kiloa ja kasvaa 8,2 metriä pitkäksi. Ne käyttivät molempia käsiään lehtien repimiseen puista, mutta koska niillä oli heikot hampaat, ne käyttivät teräviä peukalokynsiä puolustautuakseen saalistajia vastaan.
Anatomia ja ulkonäkö
Plateosauruksen ruumis oli suhteellisen pitkä ja kapea, pieniä päätä lukuun ottamatta. Niillä oli pitkä kaula, joka mahdollisti korkealta tai laajalta alueelta ravinnon tavoittamisen. Selkäranka koostui luisista nikamista, jotka tukivat pitkää vartaloa ja kaulaa. Eturaajat olivat suhteellisen vahvat ja päättyivät viiteen varpaaseen; peukalon suuri, terävä kynsi oli tunnusomainen piirre.
Hampaat olivat litteitä ja lehmäisiä muodoltaan, sopivia kasvien repimiseen ja silppuamiseen mutta eivät tehokkaaseen hienontamiseen kuten myöhemmillä sauropodeilla. Luuston rakenne viittaa siihen, että yksilöiden koko vaihteli huomattavasti — pienemmät nuoret yksilöt erosivat selvästi muodoltaan aikuisista.
Liikkuminen ja käytös
Tutkimusten mukaan Plateosaurus oli pääosin kaksijalkainen (bipedal), mutta pystyi tarvittaessa tukeutumaan myös eturaajoille — eli se oli osittain nelijalkainen liikkeissään. Eturaajojen lihaksisto ja nivelten liikeradat viittaavat siihen, että käsillä voitiin tarttua ja vetää kasvillisuutta. Peukalokynsiä on pidetty sekä puolustus- että käsittelyelimenä.
Ravinto ja ruuansulatus
Kasvinsyöjänä Plateosaurus todennäköisesti söi lehtiä, varpuja ja muita pehmeämpiä kasvinosia. Hampaat eivät sopineet tehokkaaseen jauhamiseen, joten todennäköisesti se nielaisi myös pieniä kiviä (gastrolithit) auttamaan ruuansulatusta, kuten monilla muilla varhaisilla sauropodomorfeilla on arveltu olleen. Tarkasta hammastoiminnasta ja ruokavaliosta keskustellaan edelleen, mutta yleinen kuva on matalan raajapainotteisen kasvinsyöjän toiminnasta.
Fossiilit, levinneisyys ja sukupuuttoon kuoleminen
Plateosauruksen fossiileja on löydetty runsaasti eri puolilta Eurooppaa, erityisesti Saksan ja Sveitsin alueelta, mikä tekee siitä yhden parhaiten tunnetuista varhaisista sauropodomorfeista. Löydöt sisältävät yksittäisiä luurankoja sekä suurempia kokoelmia ja niin sanottuja bone bed -esiintymiä, joissa useita yksilöitä on säilynyt yhdessä. Nämä esiintymät ovat antaneet paljon tietoa lajin elintavoista, kasvusta ja kuolleisuuden syistä.
Kasvu, taksonomia ja tutkimus
Plateosauruksen tutkinta on osoittanut, että yksilöiden kasvu oli vaihtelevaa. Luuston histologiset tutkimukset viittaavat nopeaan kasvuvaiheeseen nuoruudessa ja myöhemmin hidastuvaan kasvuun. Aiemmin löydöt on jaettu useisiin lajeihin, mutta nykyinen taksonomia on tiivistetympi ja monet nimikkeet yhdistetään laajempiin yksiköihin — ontogeneettinen muuntelu (ikäriippuvat erot) selittää osan aiemmasta sekavasta luokituksesta.
Paleoekologia ja saalistajat
Plateosaurus eli pääosin kuivien kausien vuorottelemilla jokilaaksoilla ja tulva-alueilla, joissa kasvipeite tarjosi ravintoa. Se eli samaan aikaan muiden varhaisten dinosaurusten ja isompien arkoasuurien kanssa; mahdollisia saalistajia olivat aikakauden suuremmat lihansyöjät ja muut pedot. Yhteiselo näiden lajien kanssa muokkasi Plateosauruksen puolustus- ja käyttäytymismekanismeja.
Merkitys paleontologiassa
Plateosaurus on tärkeä laji, koska se edustaa siirtymävaihetta kohti myöhempien sauropodien massiivisempaa koko- ja elinrakennetta. Runsaat fossiililöydöt ja monipuoliset tutkimukset tekevät siitä malliesimerkin tutkimuksissa, jotka käsittelevät dinosauruskasvua, ekologiaa ja evolutiivisia sopeutumia triaskauden lopulla.
Vaikka paljon on jo tiedetty, Plateosauruksen elintavoista ja biologiasta kertovat yksityiskohdat kehittyvät jatkuvasti uusien löydösten ja tutkimusmenetelmien myötä.
