Plessy v. Ferguson (1896): 'Separate but Equal' ja Yhdysvaltojen rotuerottelu

Tutustu Plessy v. Ferguson (1896) -tapaukseen: "Separate but Equal" -periaate, korkeimman oikeuden päätös ja sen vaikutus Yhdysvaltojen rotuerotteluun.

Tekijä: Leandro Alegsa

22-01-2026 16:55

Plessy v. Ferguson, 163 U.S. 537 (1896), oli Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tapaus, jossa todettiin, että erottelu oli laillista, kunhan molemmille roduille tarjottiin yhtäläiset tilat. Päätös annettiin äänin 7-1. Enemmistön mielipiteen kirjoitti tuomari Henry Billings Brown, ja vähemmistön mielipiteen kirjoitti tuomari John Marshall Harlan.

Vuonna 1954 annetulla tuomiolla Brown v. Board of Education kumottiin osittain Plessy v. Ferguson -tuomio.

Tapauksen tausta: Louisiana hyväksyi 1890 erillisten vaunujen lain (Separate Car Act), joka pakotti rautatieyhtiöt ylläpitämään erillisiä osastoja valkoisille ja mustille matkustajille. Vuonna 1892 Homer Plessy — mies, jonka etnisyydeltään katsottiin kuuluvan Afrikan jälkeläisiin (häntä kuvailtiin esimerkiksi "octoroon": osittain afrikkalaistaustaiseksi) — osallistui järjestettyyn kokeiluun, jossa mustaksi määritelty henkilö istuutui valkoisten vaunuun New Orleansissa. Plessy pidätettiin ja hän nosti kanteen väittäen, että laki rikkoo Yhdysvaltain perustuslain 13. ja 14. lisäyksiä (orjuuden poistaminen ja tasa-arvon takaus). Tapauksen polku oikeusjärjestelmässä päätyi korkeimpaan oikeuteen.

Korkeimman oikeuden päätös ja oikeudellinen perustelu: enemmistö katsoi, että osio 14. lisäyksessä suojeltava tasa-arvo koskee ennen kaikkea poliittisia ja juriidis- teknisiä oikeuksia, ei sosiaalista yhdentymistä. Enemmistön mukaan valtion säätämä erillispalvelu ei automaattisesti tarkoittanut toisen rodun alistamista, kunhan tilat olivat "yhtäläiset" (so-called "separate but equal"). Tämä oikeudellinen periaate antoi lainsäädännöllisen pohjan laajalle rotuerottelulle erityisesti etelässä.

Vähemmistön mielipide ja Harlanin merkittävä dissensus: tuomari John Marshall Harlan oli ainoa ääntä vastassa ja hänen vastalauseensa on jäänyt oikeushistorian kuuluisaksi. Harlan totesi, että perustuslaki on "väritön" ja kieltäytyi hyväksymästä erottelua: hänen mukaansa hallituksen toimet, jotka luovat kansalaisryhmien juridisen alempiarvoisuuden, ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. Harlanin kirjoitus vaikutti myöhempään oikeudelliseen ajatteluun ja sitä siteerattiin laajalti Brown-asiassa ja muissa rotukysymyksiin liittyvissä ratkaisuissa.

Seuraukset käytännössä: Plessy-päätös vahvisti ja juridisesti legitimoi niin kutsutun Jim Crow -järjestelmän — siis laajamittaisen rotuerottelun kouluissa, julkisissa kulkuneuvoissa, ravintoloissa, kunnallisissa palveluissa ja muissa yhteiskunnan aloilla. "Separate but equal" -periaate ei kuitenkaan useinkaan toteutunut todellisuudessa; erilliset mustien käytössä olleet tilat olivat usein huonompia ja huonommin rahoitettuja.

Perintö ja kumoaminen: Brown v. Board of Education (1954) katsoi, että erilliset koulujärjestelyt ovat itsessään epätasa-arvoisia ja siten rikovat 14. lisäystä — tämä murti koulusegregaation legitimiteetin ja käynnisti lainopillisen sekä poliittisen muutoksen, joka johti laajempaan rotuerottelun purkamiseen. Myöhemmät tuomiot, liittovaltion lainsäädäntö (mm. Civil Rights Act 1964, Voting Rights Act 1965) ja kansalaisoikeusliike poikkesivat Plessyn antamasta oikeuskehikosta.

Tapaus: Plessy v. Ferguson, 163 U.S. 537 (1896)
Äänestystulos: enemmistö 7–1
Enemmistön kirjoittaja: tuomari Henry Billings Brown
Vastalauseen kirjoittaja: tuomari John Marshall Harlan (ainoa dissenter)
Keskeinen periaate: "separate but equal" — erottelu sallittua, jos tilat ovat muodollisesti yhtäläiset
Myöhempi muutos: Brown v. Board of Education (1954) kumosi erottelun kouluissa; laajempi segregaatio purettiin vähitellen seuraavien vuosikymmenien aikana.

Nykyinen arvio: historioitsijat ja oikeusoppineet pitävät Plessy v. Ferguson -päätöstä myönteisen perusoikeuskehityksen vastaisena ja se nähdään laajalti yhtenä yhdysvaltalaisen oikeushistorian synkimmistä kohdista. Tapauksen merkitys korostuu sekä esimerkkinä siitä, miten oikeudelliset tulkinnat voivat ylläpitää ja oikeuttaa yhteiskunnallista syrjintää, että esimerkkinä siitä, miten vaikutusvaltainen yhden tuomarin dissentti (kuten Harlanin) voi myöhemmin toimia oikeudellisen uudistuksen perustana.

Lisälukemista ja näkökulmia: tapaus on keskeinen osa keskustelua perustuslain tulkinnasta, rotukysymyksistä ja kansalaisoikeuksien historiasta Yhdysvalloissa. Se toimii myös varoituksena siitä, miten laki ja oikeudellinen sanamuoto voivat vaikuttaa ihmisten arkielämään ja tasa-arvon toteutumiseen.

Tausta

Louisianan osavaltiossa säädettiin laki, jonka mukaan valkoisten ja mustien oli matkustettava junissa eri vaunuissa, mutta vaunujen oli oltava "tasa-arvoisia". Homer Plessy, joka oli kahdeksasosa mustaihoinen (eli yksi hänen kahdeksasta isoisovanhemmistaan oli musta), pidätettiin, koska hän oli matkustanut vain valkoisten vaunussa. Hän riitautti Louisianan lain sanomalla, että se oli Yhdysvaltain perustuslain vastainen. Plessy väitti, että osavaltion laki, joka velvoitti East Louisiana Railroadin erottelemaan junat toisistaan, oli kieltänyt häneltä hänen oikeutensa, jotka perustuvat Yhdysvaltojen perustuslain kolmastoista ja neljästoista lisäykseen.

Päätös

Korkein oikeus päätti 7-1-päätöksellään, että Louisianan laki oli pätevä. He totesivat, että valkoisten ja mustien velvoittaminen matkustamaan erillisissä junissa ei vahingoittanut mustia millään tavoin. Tuomari John Marshall Harlan oli ainoa tuomari, jonka mielestä laki oli perustuslain vastainen. Hänen mielestään erottelu sai mustat amerikkalaiset tuntemaan itsensä alempiarvoisiksi. Hän sanoi, että perustuslaki on "värisokea" ja että laki ei saisi kohdella mitään ryhmää paremmin kuin mitään muuta ryhmää.

Brown ja Plessy

Vuonna 1954 Yhdysvaltain korkein oikeus teki koulujen rotuerottelun laittomaksi. Ylituomari Earl Warren jopa totesi, että "erilliset tilat ovat [aina] epätasa-arvoisia"."

Brown ei kuitenkaan tehnyt erottelua laittomaksi missään muualla kuin kouluissa. Muissa paikoissa erottelu oli edelleen laillista. Tämä tarkoittaa, että Brown kumosi osan Plessy v. Fergusonin tuomiosta tekemällä erottelusta kouluissa laitonta, mutta se ei kumonnut koko lakia.

Aiheeseen liittyvät sivut

Etsiä