Pointe-kengät (kärkikengät) — baletin en pointe-jalkineet
Tutustu pointe- eli kärkikenkiin: rakenne, sopivuus ja huolto baletissa. Opas en pointe -tekniikkaan, turvallisuuteen ja oikeaan valintaan.
Kärkikengät ovat erityiset kengät, joita ballerinat käyttävät. Niissä on leveä, litteä ja vahvistettu etuosa. Näin tanssija voi seistä varpaillaan.
Tavallisissa litteissä balettikengissä varvasrakenne ei tue tanssijan kehon painoa. Näin ollen he eivät voi seistä tai tanssia en pointe -tanssia.
Rakenne ja osat
Kärkikengän tärkeimmät osat ovat:
- Box (etuosa): kovetettu osa, joka tukee ja suojaa varpaita sekä muodostaa tasaisen "alustan" eli platformin.
- Platform (kärkialusta): kengän litteä osa, jolla tanssija seisoo varpaillaan.
- Shank (kannatus): kannen alla oleva tukilevy, joka antaa tukea jalkaholville ja vaikuttaa kenkien jäykkyyteen.
- Päällinen: usein satiinia tai muuta kangasta; satiini on näyttävä mutta vaurioituu helposti.
- Ulompi ja sisempi pohja: yleensä nahkaa tai muuta kestävämpää materiaalia, joka kestää lattiaa ja mahdollistaa liuʼun.
- Rusetit ja nauhat: kiinnittävät kengän jalkaan; niiden oikea kiinnitys on tärkeä tuki- ja turvallisuussyistä.
- Toe pads eli suojatyynyt: vaahto-, geeli- tai villatuotteita, joita käytetään varpaiden suojaamiseen ja kivun vähentämiseen.
Harjoittelu ja turvallisuus
En pointe -tanssiminen vaatii vuosien perusharjoittelun, vahvat nilkat ja jalkalihakset sekä opettajan valvonnan. Usein vaaditaan vähintään 2–3 vuotta baletin perustuntien harjoittelua ennen puntteihin siirtymistä. Ei suositella aloittamista ilman asianmukaista koulutusta, koska väärä tekniikka tai huonosti istuvat kengät voivat aiheuttaa vakavia vammoja kuten lihas- ja jännevammoja, kynsivammoja, känsiä ja nilkan nyrjähdyksiä.
Kärkikenkien valinta
Kärkikenkien valintaan vaikuttavat tanssijan jalka- ja varvasrakenne, taso ja käyttötarkoitus (harjoittelu vs. esiintyminen). Tärkeitä huomioita:
- Hanki kengät valtuutetusta tanssitarvikeliikkeestä, jossa osaavat kokeilla erilaisia mallistoja.
- Kenkäkoko on usein erilainen kuin katu- tai lenkkarissa; istuvuuden tulee olla napakka mutta ei verottava.
- Valitse boxin ja shankin kovuus oman voimatasosi mukaan: aloittelijalle yleensä täyshenkinen, tukeva box ja kova shank; edistyneemmille voi sopia pehmeämpi malli.
- Erot valmistajissa: eri merkkien lasts- ja box-muodot vaihtelevat (esim. venäläiset ja italialaiset mallit eroavat toisistaan).
Hoito ja käyttöikä
Kärkikengät eivät kestä yhtä pitkään kuin kadulla käytettävät kengät. Kengän käyttöikä riippuu harjoittelun määrästä ja siitä, kuinka paljon kengillä tehdään hyppyjä ja pointe-työskentelyä. Ammattitanssajalla kengät voivat kulua tunneissa tai viikoissa; harrastajalla käyttöikä voi olla pidempi.
Huolto-ohjeita:
- Anna kenkien kuivua välissä; älä jätä märkiä kenkiä suljettuun laukkuun.
- Pese satiinipinta varoen; pyyhi tahra kevyesti kostealla liinalla ja vältä liiallista hankausta.
- Kiinnitä nauhat ja elastiset oikealla tavalla ja vaihda tarvittaessa kuluneet pohjat (resole).
- Älä muotoile tai pehmennä kenkiä liikaa kemiallisilla aineilla tai liian kuumalla vedellä ilman asiantuntijan neuvoa, sillä se voi tuhota kengän rakenteen.
Usein käytetyt apuvälineet ja suojaus
Monet ballerinat käyttävät lisäsuojausta ja mukavuutta parantavia tuotteita, kuten:
- Toe pads (geeli-, silikoni- tai villa): vähentävät painetta ja hankausta varpaissa.
- Siteet, teipit ja varvasnauhat: tukevat ja pitävät varpaat paikallaan.
- Huopapalat tai känsäsuojat kulutuspisteisiin.
Yleisiä termejä
- Demi-pointe: pehmeämmät tai lyhyemmällä shankilla varustetut kengät, joilla harjoitellaan nousua varpaille ilman täyttä pisteasentoa.
- Broken-in: kengät, jotka on pehmennetty ja muokattu tanssijan jalkaan sopivaksi; ammattilaiset käyttävät usein erityisiä tekniikoita muokatessaan kenkiä.
Vammat ja ennaltaehkäisy
Kärkikengät kuormittavat varpaita, nilkkoja ja jalkapohjia. Ennaltaehkäisy on tärkeää:
- Vahvista nilkkoja ja pohjelihaksia oheisharjoitteilla.
- Pidä huolta tekniikasta ja kuuntele opettajaa.
- Käytä sopivia suojia ja huolla varpaita (kynnet lyhyinä, iho puhtaana).
- Hakeudu hoitoon, jos kipu jatkuu tai tulee teräviä vammoja.
Yhteenvetona: kärkikengät mahdollistavat en pointe -tanssin mutta vaativat oikeanlaiset kengät, huolellisen valinnan, riittävän harjoittelun ja jatkuvan huollon. Turvallisuus ja tekniikka ovat ensisijaisia, jotta tanssija voi nauttia pointe-työskentelystä ilman turhia riskejä.
Nykyaikaiset kengät. Oikeassa jalassa näkyy varvassuojuksen reuna, joka asetetaan jalkaterän ja varvaslaatikon väliin pehmusteeksi.
Historia
1700-luvun puolivälissä Pariisin oopperabaletin tanssija Marie Camargo oli ensimmäinen, joka käytti korotonta kenkää, minkä ansiosta hän pystyi hyppyihin, jotka vanhoilla kengillä olisivat olleet vaikeita tai jopa mahdottomia.
Ensimmäiset tanssijat, jotka nousivat varpailleen, tekivät sen Charles Didelot'n vuonna 1795 tekemän keksinnön avulla. Hänen "lentävä koneensa" nosti tanssijat ylöspäin, jolloin he pystyivät seisomaan varpaillaan ennen kuin nousivat maasta. Yleisö otti tämän keveyden ja eteerisyyden hyvin vastaan, ja sen seurauksena koreografit alkoivat sisällyttää teoksiinsa enemmän pinteitä.
Tanssin edetessä 1800-luvulla kasvoi halu tanssia en pointe -tanssia ilman vaijereita. Kun Marie Taglioni tanssi ensimmäisen kerran La Sylphide en pointe -tanssia, hänen kenkänsä olivat pelkät muunnellut satiinitossut. Koska tuon ajan kengät eivät tarjonneet tukea, tanssijat pehmustivat varpaitaan mukavuuden vuoksi ja luottivat jalkojensa ja nilkkojensa voimaan.
Nykyaikaisen keihäänkengän synty voi johtua 1900-luvun alun venäläisestä balleriinasta Anna Pavlovasta, joka oli yksi aikansa kuuluisimmista ja vaikutusvaltaisimmista tanssijoista. Pavlovan jalat olivat erityisen korkeat, minkä vuoksi hän oli altis loukkaantumisille tanssiessaan en pointe -tanssia. Ongelman helpottamiseksi hän laittoi kenkiinsä kovia nahkapohjia lisätuen saamiseksi ja litisti ja kovetti varpaiden aluetta laatikon muotoon. Vaikka tämä käytäntö helpotti hänen keilatanssinsa, kilpailijat pitivät sitä "huijaamisena".
Terveydelliset huolenaiheet
Tytöt aloittavat yleensä 10-13-vuotiaina. Liian aikainen aloittaminen voi olla haitaksi tanssijan jaloille. Tanssinopettajayhdistykset antavat jäsenilleen tietoa ja neuvoja tästä aiheesta.
Jotkut tytöt eivät koskaan mene en pointe. Tämä johtuu yleensä siitä, että he eivät ole tarpeeksi vahvoja, sillä en pointe -tanssijan on oltava tarpeeksi vahva. Balettitunnit eivät ole seuratanssia, vaan niiden tavoitteena on ammattimainen harjoittelu. Mutta perus pre-pointe -tunnista voi silti olla hyötyä nuorille tanssijoille, jotka myöhemmin siirtyvät esimerkiksi lavatanssiin. Siinä tapauksessa pointe-harjoittelun puute ei haittaisi heidän mahdollista työllistymistään.
En pointe -tanssiin tarvitaan huomattavaa voimaa jaloissa, nilkoissa, säärissä, polvissa ja vatsassa. Oppilaiden on oltava vähintään 11 tai 12-vuotiaita ennen kuin he aloittavat pointe-tanssin. Jalkojen luut ja kasvulevyt eivät yleensä ole täysin kovettuneet ja kehittyneet ennen tätä ikää. Liian varhainen aloittaminen voi aiheuttaa vakavia jalkojen epämuodostumia, vaikka oppilas olisikin vahva ja taitava. Yritys tanssia pointe-tanssia ennen kuin jalat ja varpaat ovat täysin kehittyneet, voi aiheuttaa uran päättäviä vaurioita, jotka estävät pointe-tanssin tanssimisen koko eliniäksi. Huippubalettikouluissa on ortopedian erikoislääkäreitä, ja jalkaterien röntgenkuvaus on itsestään selvä ja välttämätön turva ennen pointe-työskentelyn aloittamista.
Miespuoliset tanssijat käyttävät
Kärkikenkiä käyttävät yleensä vain naisbalettitanssijat. Miestanssijat voivat käyttää niitä koomisesti epätavallisissa rooleissa, kuten Tuhkimon rumissa rappusissa tai Juhannusyön unelman Pohjalla. Monte Carlon miespuolisella tanssiryhmällä Les Ballets Trockadero de Monte Carlo on tanssiohjelmia, joiden koreografia on kokonaan pointeilla. Tämä on yksi yleisölle suunnattu spektaakkeli, joka osoittaa, miten klassisen baletin fyysiset vaatimukset yhdistävät taiteellisuuden ja urheilullisuuden.
Rakentaminen
Kaikki kengät ovat käsintehtyjä. Näitä kenkiä valmistavat monet eri yritykset. Joitakin niistä ovat mm: Bloch, Capezio, Gamba, Grishko, Gaynor Mindens, Sansha ja Freed of London.
Kengässä on monia eri osia:
- Alusta
- Vamp
- Kurkku
- Sitova
- Sokkopäällyste
- Neljännes
- Kiristysnauha
- Ulkopohja
Oikea istuvuus ja turvallisuus
On tärkeää, että kengät istuvat oikein. Jos ne eivät sovi, se voi aiheuttaa tanssijan jalkojen kipeytymistä. Se voi myös vaikuttaa siihen, miten tanssija esiintyy niissä, ja se voi aiheuttaa tanssijalle vammoja. Tanssijan voi joutua kokeilemaan useita pareja kenkiä, ennen kuin hän löytää oikein istuvat kengät. Kun kengät ovat "kuolleet" (liian pehmeät tanssittaviksi), ne on vaihdettava.
Kevyellä käytöllä kenkäpari voi kestää kymmenestä kahteenkymmeneen käyttötuntia. Tanssiopiskelija voi saada parista kengästä viikkoja käyttökelpoisia. Ammattitanssijat kuluvat paljon nopeammin; uusi pari voi kulua loppuun jo yhdessä esityksessä. Tämän vuoksi balettiseurat joko ostavat kenkiä irtotavarana tai myöntävät tanssijoilleen kenkäetuja.
Määrä ja laatu
Balettiseurat tilaavat kenkiä valtavia määriä, joiden hinta on ehkä 50-110 dollaria parilta. Solisti tai päätanssija teettää kengät käsityönä tarpeidensa mukaan, ja niitä saatetaan käyttää useita yhden esityksen aikana. Tanssijoiden jalat joutuvat koville, ja vain harva lopettaa uransa ilman jalkavaurioita. Tämä on todellisuus, joka on kevyen, ilmavan ja siroa näyttämönäkymän takana.
Demi-pointe
Demi-pointe-kenkiä käytetään usein sellaisten tanssijoiden kouluttamiseen, jotka ovat vasta aloittaneet pointe-tekniikan. Ne auttavat tanssijoita tottumaan pointe-kenkien tuntumaan, vahvistavat nilkkoja ja jalkoja. Varpaankappaleen ansiosta tanssija voi tuntea pointe-kengät, kun taas sisäpohja ja ulkopohja toimivat yhdessä antaen vastuksen jalkaterän ja nilkan voiman kehittämiseksi.
Demi-pointe-kenkiä käytetään usein nykytanssissa, koska nykytanssin koreografiassa tasapainoa vaaditaan useimmiten jalkapallolla, ja näitä kenkiä varten ne on tehty.
Etsiä