Postimpressionismi

Jälki-impressionismi (tai jälki-impressionismi) on termi, jota käytetään kuvaamaan ranskalaisen taiteen kehitystä Manet'n (1832-1883) jälkeen. Brittiläinen taiteilija ja taidekriitikko Roger Fry käytti termiä vuonna 1910, ja se on nykyään vakiintunut taiteen termi. Fry järjesti vuonna 1910 näyttelyn Manet and the Post-Impressionists.

Jälki-impressionistit olivat 1800-luvun lopun taiteilijoita, jotka näkivät ranskalaisten impressionistimaalareiden työn ja saivat vaikutteita heiltä. Heidän taidetyylinsä kasvoi impressionismiksi kutsutusta tyylistä. Sana "post-" tarkoittaa "jälkeen", joten "post-impressionistinen" maalaus tuli impressionistisen maalauksen jälkeen. Nämä taiteilijat kehittivät impressionismia, mutta hylkäsivät sen rajoitukset. He jatkoivat todellisen elämän aiheiden käyttöä eloisilla väreillä ja usein paksulla maalilla. He kuitenkin lisäsivät muita ideoita. Geometristen muotojen käyttäminen, muodon vääristäminen vaikutuksen aikaansaamiseksi ja luonnottomien värien käyttäminen ovat osa heidän keinoistaan. Kriitikko Rewald sanoi, että "termi 'jälki-impressionismi' ei ole kovin täsmällinen, joskin erittäin kätevä".

Tärkeimpiä jälki-impressionistisia maalareita olivat Paul Cezanne, Paul Gauguin, Vincent van Gogh, Georges Seurat, Henri Toulouse-Lautrec ja Henri Rousseau ("Le Douanier"). Picasso ja Braque olivat varmasti jälki-impressionisteja, mutta me kutsumme heitä kubisteiksi.

Jälki-impressionistiset maalarit asuivat Ranskassa ja tunsivat toisensa, mutta he eivät työskennelleet yhdessä ryhmänä samalla tavalla kuin jotkut impressionistit. He maalasivat toisistaan poikkeavilla tavoilla. Jälki-impressionistit viitoittivat tietä muille taiteilijoille, jotka kokeilivat ja kehittivät 1900-luvun modernin taiteen eri tyylejä.

Georges Seurat, Sunnuntai-iltapäivä Grande Jatten rannalla(1886)

Taiteilijat

PaulCezanne oli ystävällinen Claude Monet'n ja muiden impressionistimaalareiden kanssa, ja hänellä oli tapana esitellä maalauksiaan impressionistien näyttelyissä. Jonkin ajan kuluttua hänen tyylinsä kuitenkin erosi täysin heidän tyylistään. Hän alkoi maalata maisemia väritasoilla. (Taso on tasainen pinta). Hänen ajatuksensa kuvien asioiden rakentamisesta väritasoista vaikuttivat muihin taiteilijoihin, kuten Pablo Picassoon ja Georges Braqueen, jotka maalasivat kuvia tyylillä, jota kutsutaan kubismiksi.

Paul Gauguin tykkäsi maalata hyvin kirkkailla väreillä ja tasaisilla kuvioilla. Hän maalasi usein kyläläisiä kirkkaissa vaatteissaan. Vincent van Gogh tapasi Gauguinin ja kutsui hänet luokseen asumaan, jotta he voisivat jakaa ajatuksiaan maalaamisesta. Tämä ei kuitenkaan onnistunut hyvin, ja van Gogh suuttui pahasti. Gauguin lähti Ranskasta ja muutti asumaan Tahitin saarelle, jossa hän maalasi ihmisiä. Hänen ajatuksensa väreistä ja kuvioista vaikuttivat muihin taiteilijoihin, kuten Henri Matisseen, joka maalasi kirkkaanvärisiä kuvia fauvismiksi kutsutulla tyylillä.

Vincent van Gogh maalasi Gauginin tavoin kirkkailla väreillä. Hänen tyylinsä on hyvin erilainen kuin Gauguinin, sillä hän levitti maalia kankaalle usein lyhyin siveltimenvedoin, jotka tekevät paljon aaltoviivoja. Hänen tyylinsä on hyvin erilainen kuin muiden taiteilijoiden. Van Gogh kärsi mielisairaudesta suurimman osan elämästään, eikä hän koskaan myynyt yhtään maalausta. Uskotaan, että hänen tapaansa maalata vaikutti hänen sairautensa. Muut taiteilijat saivat vaikutteita hänen töistään, koska he kokivat voivansa vapaasti "ilmaista tunteitaan" maalauksissaan sen sijaan, että yrittäisivät maalata realistisesti. Yksi ryhmä maalareita, joihin van Gogh ja Gauguin vaikuttivat, olivat ekspressionistiset maalarit.

Henri Toulouse-Lautrec oli rikas, mutta sairas ja vammainen mies, joka asui Pariisissa ja maalasi ihmisiä, joita hän tapasi yökerhoissa, kahviloissa ja teattereissa. Hän oli erinomainen piirtäjä, ja suurin osa hänen maalauksistaan on ohuesti maalattuja, joten ne ovat oikeastaan piirustuksia maalilla. Jotkut niistä ovat pastellipiirroksia. Toulouse-Lautrec teki monia muotokuvia ja kohtauksia Pariisin "yöelämästä". Hän suunnitteli myös monia julisteita, joilla mainostettiin viihdettä.

Georges Seurat oli Cezannen tavoin impressionistien ystävä. Heidän tapaansa hän oli kiinnostunut ymmärtämään valon vaikutusta väreihin. Hän tutki valoa ja kokeili maalata kuvia sadoilla pienillä kirkkailla väripisteillä. Seurat'n maalaustyyliä kutsutaan pointillismiksi.

Henri Rousseau oli toinen taiteilija, joka tunsi impressionistit. Hän työskenteli tullimaksujen kerääjänä, joten hänen ystävänsä kutsuivat häntä Le Douanieriksi, tullivirkailijaksi. Hän maalasi harrastuksenaan. Vaikka hän joskus maalasi muotokuvia, suurin osa hänen kuvistaan on hänen mielikuvituksestaan ja ovat kuin unia. Hän ei koskaan saanut oppitunteja, ja hänen maalauksensa ovat melko lapsellisia. Tällä tavoin maalaavia taiteilijoita kutsutaan "naiiveiksi" taiteilijoiksi.

Paul Cezanne, Kylpijät

Toulouse-Lautrec

Vaikutus

Jälki-impressionistiset maalarit kokeilivat kaikki eri tavoin impressionistien ideoita. Suurin osa 1900-luvun tärkeistä taidesuuntauksista (tyyleistä) kehittyi heidän työnsä pohjalta. Vaikka jälki-impressionistiset taidemaalarit eivät olleet kovin tunnettuja elinaikanaan, heistä tuli niin kuuluisia, että 2000-luvulla heidän maalauksiaan myydään miljoonilla dollareilla.

Galleria

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi sitä ja nähdäksesi, miten kukin taiteilija on käyttänyt siveltimiä ja värejä.

Henri Toulouse-Lautrec, Moulin Rouge, (1895) Taiteilija jätti varakkaan kotinsa ja muutti asumaan Pariisin Montmartreen, jossa hän maalasi baarien ja teattereiden väkeä.

Paul Gauguin, Arearea (1891). Gauguin lähti Pariisista ja asettui asumaan Tahitin saarille, jossa hän maalasi ihmisiä, heidän kirkkaita vaatteitaan ja tapojaan.

Edouard Vuillard, Theodore Duret'n muotokuva, (1812). Vuillard esittää hahmoa ympäröivät seinät, pöydät, kirjat ja paperit ikään kuin katsoja seisoisi huoneessa.

Vincent van Gogh, Omakuva, (1889) Van Gogh on maalannut itsensä pyörivää taustaa vasten, joka saattaa edustaa hänen ajatuksiaan.

Toulouse-Lautrec, Nainen uimassa (1896). Toulouse-Lautrec on maalannut hahmon niin, että sen "siluetti" (ääriviivat) on tärkeä.

Paul Gauguin, Naiset rannalla, (1891). Gauguin on maalannut nämä naiset niin, että muodot, värit ja kuviot ovat tärkeitä.

Georges Seurat, Bec du Hoc Grandcampissa (1893). Seurat käytti pitkän aikaa tämän kohtauksen maalaamiseen pikkuruisilla pisteillä.

Vincent van Gogh, Vuoret, San Remy, (1889). Van Gogh maalasi nopeasti aaltoilevia viivoja, jotka saavat maiseman näyttämään siltä kuin se liikkuisi.

Paul Gauguin, Tahitin maisema (1893). Gauguin maalasi yleensä ihmisiä, mutta joskus hän maalasi myös kirkasvärisiä maisemia.

Paul Cezanne, Mont Sainte Victoire (1905). Cezanne maalasi tämän vuoren monta kertaa monesta eri näkökulmasta ja eri valossa.

Vincent van Gogh, Tähtiyö Rhone-joen yllä (1888) Van Gogh maalasi todellisen maailman hämmästyttävänä paikkana.

Henri Rouseau, Käärmeen hurmaaja, (1907) Rouseau maalasi mielikuvituksestaan hämmästyttävän maailman.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on jälki-impressionismi?

V: Jälki-impressionismi on termi, jota käytetään kuvaamaan ranskalaisen taiteen kehitystä Manet'n (1832-1883) jälkeen. Se on taidetyyli, joka kasvoi impressionismista ja hylkäsi sen rajoitukset, mutta käytti edelleen tosielämän aiheita eloisilla väreillä ja paksulla maalilla.

K: Kuka keksi termin "jälki-impressionismi"?

V: Brittiläinen taiteilija ja taidekriitikko Roger Fry keksi termin vuonna 1910.

K: Mitä jälki-impressionistit lisäsivät impressionistiseen maalaustaiteeseen?

V: Jälki-impressionistit lisäsivät ideoita, kuten geometristen muotojen käytön, muodon vääristämisen vaikutuksen aikaansaamiseksi ja luonnottomien värien käytön.

K: Keitä ovat tärkeimmät jälki-impressionistiset maalarit?

V: Tärkeimpiä jälki-impressionistisia maalareita olivat Paul Cezanne, Paul Gauguin, Vincent van Gogh, Georges Seurat, Henri Toulouse-Lautrec ja Henri Rousseau ("Le Douanier"). Myös Picassoa ja Braquea pidettiin jälki-impressionisteina, mutta heitä on oikeammin kutsuttu kubisteiksi.

Kysymys: Työskentelivätkö jälki-impressionistit yhdessä ryhmänä?

V: Ei, toisin kuin jotkut impressionistit, jotka työskentelivät yhdessä ryhmänä, jälki-impressionistit asuivat Ranskassa ja tunsivat toisensa, mutta maalasivat toisistaan poikkeavilla tavoilla.

K: Miten impressionismin jälkeiset maalarit vaikuttivat nykytaiteeseen?

V: Jälki-impressionistit viitoittivat tietä muille taiteilijoille, jotka kokeilivat ja kehittivät kaikkia modernin taiteen eri tyylejä 1900-luvulla.