Presosiaalisuus tarkoittaa eläinten sosiaalista käyttäytymistä, jossa yksilöt käyvät toistuvaa ja läheistä vuorovaikutusta saman lajin jäsenten kanssa ja huolehtivat usein poikasista yhdessä tai vuorotellen. Termiä käytetään eläinten sosiaalisuuden kuvaamiseen laajemmalla asteikolla kuin eusosiaalisten hyönteisten (esim. muurahaisten) tiukat, kolonialliset järjestelyt, mutta se viittaa selkeästi enemmän yhteistyöhön kuin pelkkään satunnaiseen lisääntymiseen tai sukupuoliseen kanssakäymiseen. Presosiaalisilla eläimillä voi olla perheenjäseniin perustuvia siteitä, yhteistyötä poikashuollossa tai jonkinasteista työnjakoa.
Presosiaalisuus on paljon yleisempää eläinkunnassa kuin täydellinen eusosiaalisuus. Sen eri asteita nähdään monissa eläinryhmissä, esimerkiksi laumoissa elävissä koiraeläimissä (sudenkaltaiset laumat), luvuissa hyönteisissä—erityisesti hymenopteroissa—, ihmisissä, monissa linnuissa (esim. yhteisölliset pesijät), simpansseissa ja muissa sosiaalisissa lajeissa.
Ero eusosiaalisuuteen
Täydellinen eusosiaalisuus edellyttää yleensä kaikkia seuraavia piirteitä:
- Samaan aikaan on elossa monta sukupolvea (yli yhden sukupolven vuorovaikutus).
- Erittäin selvä työnjako, jossa jotkut yksilöt ovat erikoistuneet esimerkiksi pesän hoitoon tai puolustukseen; osalla voi olla heikentynyt tai puuttuva lisääntymiskyky (steriiliys tai sen kaltainen lisääntymisrajoitus).
- Vanhempien ja muiden yksilöiden yhteinen huolenpito poikasista (kohtuullinen tai laaja yhteisöllinen poikashuolto).
Presosiaaliset lajit jakavat joitakin näistä piirteistä mutta eivät kaikkia: ne voivat hoitaa poikasia yhdessä tai elää samaan sukupolveen perustuvissa ryhmissä ilman pysyvää lisääntymisjakautumista tai täydellistä sukupolvien päällekkäisyyttä.
Presosiaalisuuden päätyypit
- Subsosiaalinen: vanhemmat (yleensä äiti tai molemmat vanhemmat) hoitavat aktiivisesti poikasia. Tämä käyttäytymismuoto on hyvin yleinen ja siihen kuuluu esimerkiksi maidon antaminen, lämmön antaminen, poikasten suojeleminen ja ruoan hankinta. Subsosiaalista huolenpitoa nähdään laajasti nisäkkäissä, lähes kaikissa linnuissa, monissa matelijoissa ja kaloissa sekä monissa hyönteisissä.
- Parasosiaalinen: saman sukupolven yksilöt elävät ja toimivat yhdessä samassa asunnossa tai pesässä ja vuorovaikuttavat aktiivisesti. Parasosiaalinen käyttäytyminen voidaan jakaa alatyyppeihin:
- Yhteisöllinen (communal): kukin yksilö huolehtii omista poikasistaan, mutta yksilöt asuvat ja hyödyntävät samoja pesäresursseja.
- Kvasosiaalinen (quasisocial): yksilöt huolehtivat yhdessä kaikista poikasista eli on yhteinen hoito, mutta kaikki yksilöt ovat lisääntymiskykyisiä.
- Puoliyhteiskunnallinen (semisocial): osa ryhmästä lisääntyy ja osa osallistuu poikashuoltoon ilman täydellistä eusosiaalista lisääntymisdominanssia; sukupolvien päällekkäisyys ei välttämättä ole pysyvää.
Miksi presosiaalisuutta esiintyy? (valintapaineet ja edut)
- Sukuaineksen valinta ja inklusiivinen kelpoisuus: lähellä sukua olevien yksilöiden auttaminen voi lisätä yksilön geenien siirtymistä seuraaviin sukupolviin, vaikka auttaja itse ei lisääntyisikään välittömästi.
- Poikasten selviytyminen: yhteinen tai vuorotteinen hoito parantaa vastasyntyneiden selviytymismahdollisuuksia—ruoanhankinnan, lämmön, suojan ja suojelun jakaminen voi vähentää kuolleisuutta.
- Saaliin ja loisten paineet: ryhmässä toimiminen voi vähentää yksilön riskiä joutua saaliiksi tai vähentää loisten onnistumista pesässä (esim. vartiointi ja puhdistus).
- Rajoittuneet resurssit ja elinympäristön rakenne: jos sopivat pesä- tai elintilat ovat harvinaisia tai vaikeasti puolustettavia, yksilöt saattavat hyötyä asumisesta yhdessä.
- Työnjaon hyödyt: tehtävien eriytyminen (esim. ruoanhankinta vs. poikashuolto) voi lisätä koko ryhmän tehokkuutta, vaikka eriytyminen ei johtaisikaan täydelliseen steriiliyteen.
Esimerkkejä ja käytännön ilmentymiä
Presosiaalisuutta nähdään monenlaisissa sosiaalisissa järjestelyissä: suden laumat ja afrikkalaiset villikoirat (African wild dog) harjoittavat yhteistyöhön perustuvaa poikashuoltoa ja saalistusta; meerkatit ja monia lintuja (esim. yhteisölliset pesijät) osallistuvat yhteiseen pesänvartiointiin ja ruoanjakoon; jotkin hymenopterat ja muut hyönteiset elävät ryhmissä, joissa on jonkinasteista työnjakoa mutta eivät täydellistä eusosiaalista kastijakoa. Ihmiset ovat myös presosiaalisia lajeja, sillä perheen ja laajempien sosiaalisten verkostojen kautta jaetaan hoivaa ja resursseja.
Vespid-ampiaisten (kuten monien pistiäisten ja ampiaislajien) yhteydessä ekologiset paineet, kuten saalistajat ja loiset, ovat suosineet subsosiaalista käyttäytymistä. Kun ampiaisäiti vartioi muniaan ja toukkiaan pesässään, munien ja toukkien säilyvyys paranee. Jos muiden aikuisten on edullista jäädä pesään tai pysyä lähettyvillä, ryhmä voi kerätä ja tuoda enemmän ravintoa pesälle sekä tarjota tehokkaampaa puolustusta ja tarkkailua, mikä edelleen vähentää loisten ja saalistajien onnistumista.
Kustannukset ja rajoitteet
Presosiaalisuus ei ole aina hyödyllistä: ryhmäeläminen voi lisätä kilpailua ruoasta, taudin- ja loistartuntojen leviämisen riskiä sekä johtaa konflikteihin lisääntymisoikeuksista. Milloin ja miten presosiaalisuus kehittyy riippuu useimmiten ekologisista olosuhteista, elinkaaresta, sukulaisuusrakenteesta ja evolutiivisista historiasta.
Yhteenvetona: presosiaalisuus kattaa laajan kirjon sosiaalisia järjestelyjä, jotka sijoittuvat yksinkertaisen yksinelon ja täydellisen eusosiaalisuuden väliin. Se on monille lajeille sopeutunut ratkaisu, joka parantaa poikasten selviytymistä ja tarjoaa etuja puolustuksessa ja resurssien hyödyntämisessä, vaikka se ei johdakaan täydelliseen kastittaisuuteen tai pysyvään steriiliyteen.
