Preussinsininen, joka tunnetaan myös nimellä Berliinin sininen, on keinotekoisesti valmistettu tummansininen väri.

Se on yksi ensimmäisistä synteettisesti valmistetuista pigmenteistä. Kaksi kemistiä löysi sen sattumalta vuonna 1704 Berliinissä.

Preussin armeijan tummansiniset univormut värjättiin tällä värillä.

Lyhyt historia

Preussinsininen löytyi sattumalta 1700-luvun alussa Berliinissä. Tarkemmin kerrottuna värin löytämisestä liittyy nimiä kuten värivalmistaja Johann Jacob Diesbach, joka havaitsi sinisen värin syntyvän odottamattomasta sivureaktiosta saatavien aineiden yhteisvaikutuksesta. Löytö levisi nopeasti, ja pigmentti sai suuren suosion sekä taiteessa että teollisessa värjäyksessä.

Kemiallinen koostumus ja nimi

Preussinsininen on rauta(III)-ferrosyanidi, kemialliselta kaavaltaan yleisesti merkittynä Fe4[Fe(CN)6]3·xH2O. Pigmentin kansainvälinen väri-indeksimerkintä on PB27 (Pigment Blue 27). Vaikka nimi sisältää sanan "syanidi", sitoutunut syanidi on pigmentin rakenteessa kompleksimuodossa, mikä tekee siitä yleensä stabiilin ja vähän liukoisen.

Valmistus

Perinteisesti preussinsininen valmistetaan reagoittamalla rautasuoloja (esim. rautakloridia) ja ferro-syanidiyhdisteitä (kuten kaliumferrosyanidia). Reaktiossa muodostuu hyvin värivakaa, verkkomainen rauta‑ferrosyanidiyhdiste, joka saostuu sinisenä pigmenttinä.

Ominaisuudet

  • Väri: syvä, hieman vihreään vivahtava tummansininen.
  • Peitto ja sävy: sävy on voimakas ja puhdas; pigmentin rakekoko ja kypsytys vaikuttavat läpikuultavuuteen ja peittävyyteen.
  • Valonkestävyys: preussinsininen on yleensä valonkestävä ja pysyy hyvin taideteoksissa, mutta se voi kemiallisissa oloissa (esim. voimakkaat pelkistävät tai hapettavat reagenssit) muuttua tai osittain menettää värinsä.
  • Liukoisuus: käytännössä liukenematon veteen ja useimpiin liuottimiin; voimakkaat happo‑ tai emäsolosuhteet voivat hajottaa pigmentin ja mahdollisesti vapauttaa haitallisia yhdisteitä.

Käyttöalueet

Preussinsinistä on käytetty monipuolisesti:

  • maalaustaide: akvarellit, öljy- ja akryylimaalit sekä painovärit;
  • tekstiilien ja uniformujen värjäys historiallisesti (esim. Preussin armeija);
  • valokuvaus- ja painotekniikat: preussinsinistä muodostuu myös eräissä valokuvallisissa prosesseissa, kuten sinikopioissa (cyanotype);
  • teollisuus: musteet, pinnoitteet ja joissain sovelluksissa sävyn luomisessa;
  • lääketiede: lääkevalmisteena ferrirauta‑ferrosyanaattia (niin kutsuttu "Prussian blue") käytetään tiettyjen raskasmetallimyrkytysten, kuten talliumin ja cesiumin, poistoon elimistöstä.

Säilytys, konservointi ja yhteensopivuus

Vanhoissa maalauksissa preussinsininen on yleinen ja usein hyvin säilynyt pigmentti. Konservointitöissä huomioidaan pigmentin herkkyys hyvin happamille tai emäksisille käsittelyille, jotka voivat muuttaa tai liuottaa pigmenttiä. Sekavärien ja muiden pigmenttien kemiallinen yhteensopivuus kannattaa aina tarkistaa ennen sekoittamista tai restaurointia.

Turvallisuus ja ympäristö

Vaikka preussinsinisessä esiintyy syanidiryhmiä, ne ovat pigmentin rakenteessa sitoutuneina eikä pigmentti ole samanlaista myrkyllistä altistuksen lähdettä kuin vapaa syanidi. Työssä käytettäessä on kuitenkin hyvä noudattaa yleisiä pöly- ja kemikaaliturvallisuusohjeita: välttää pölyn hengittämistä, käyttää suojahanskoja ja pitää pigmentti kuivana ja suojattuna. Vahvat happo- tai emäsolosuhteet voivat hajottaa pigmentin ja mahdollisesti vapauttaa haitallisia aineita, joten käsittely näissä olosuhteissa on erityisen tarkkaa.

Nykytila ja vaihtoehdot

Preussinsininen on edelleen laajalti saatavilla ja arvostettu sävynsä vuoksi. Nykymaalaajille tarjotaan myös muita synteettisiä sinisiä, kuten ftalosyaniinisininen (phthalo blue) ja ultramariini, jotka eroavat ominaisuuksiltaan (sävy, peittokyky, läpikuultavuus ja valonkestävyys). Valinta tehdään käyttötarkoituksen, halutun sävyn ja muiden teknisten vaatimusten perusteella.