Koordinaatit: 23°59′40″N 67°25′51″E / 23.99444°N 67.43083°E / 23.99444; 67.43083
Indus-joki on suurin joki Etelä-Aasian mantereen länsipuolella ja yksi alueen merkittävimmistä luonnonvaroista. Se virtaa Tiibetin ylängöltä ja kulkee läpi Pohjois-Intian vuoristoalueiden ennen kuin laskee Pakistaniin ja jatkaa etelään Sindhin maakunnan kautta Arabianmereen. Joki on myös yksi hindujen seitsemästä pyhästä joesta, ja se oli varhaisen Induslaakson sivilisaation syntypaikka — jokilaakso tarjosi veden, viljelymahdollisuudet ja kulkureitit muinaiskulttuureille kuten Harappalle ja Mohenjo-darolle.
Joen pituus on noin 2 880 kilometriä, ja se on Pakistanin pisin joki. Joen kokonaisvaluma-alue on yli 1 165 000 km2 (450 000 sq mi) ja sen arvioitu vuotuinen virtaama noin 207 km3 (50 cu mi), mikä tekee siitä maailman 21. suurimman joen vuotuisella virtaamalla mitattuna. Virtaama vaihtelee voimakkaasti vuodenajan mukaan: kevät- ja kesäaikaan glacialinen sulaminen ja monsuunisateet lisäävät vettä, kun taas talvella virtaama pienenee.
Lähteet ja jokireitti: Indus saa alkunsa Tiibetistä Kailašin vuoriston ja Mansarovarin järven suunnalta, ja alkuperäisistä uomista muodostuu pääuoma, joka kulkee Laddakin ja Kashmirin kautta Pakistaniin. Jokireitti pitää sisällään vuoristoisia laaksoja, kanjoneita ja alavia tasankoja, joissa vesi ohjataan laajoihin kastelujärjestelmiin.
Tärkeimmät sivujoet (muun muassa):
- Zanskar
- Shyok
- Hunza
- Kabul
- Kurram
- Jhelum
- Chenab
- Ravi
- Sutlej
Taloudellinen ja infrastruktuurinen merkitys: Indus-järjestelmä on Pakistanin maatalouden elinehto. Indus Basin Irrigation System on yksi maailman suurimmista yhtenäisistä kastelujärjestelmistä, ja joen pinnanmuutoksia on pyritty hallitsemaan suurilla pato- ja säiliöprojekteilla, kuten Tarbela- ja Mangla-padoilla. Vesivarojen käyttö on myös poliittisesti herkkä kysymys: Intian ja Pakistanin välinen Indus Waters Treaty (1960) säätelee vesien jakoa ja käyttöä joenvaluma-alueella.
Ekologia ja luonnon monimuotoisuus: Indus-joki ja sen delta-alueet muodostavat elintärkeitä kosteikko- ja mangrovialueita, jotka tukevat lintujen muuttoreittejä ja kalakantoja. Joessa elää mm. uhanalainen intian-delfiini (Indus-joen alalaji, Platanista gangetica minor). Jokilaakson ekosysteemit ovat herkkiä ihmisen toiminnalle: kastelun, patoamisten, saastumisen ja sedimentaation vaikutukset näkyvät vedenlaadun heikkenemisenä ja elinympäristöjen katoamisena.
Kulttuurinen ja historiallinen merkitys: Indus on yksi Etelä-Aasian vanhimmista kulttuurien syntysijoista. Muinaiset kaupunkikeskukset kuten Harappa ja Mohenjo-daro sijaitsivat joen varrella tai sen läheisyydessä, ja löydöt kertovat kehittyneestä kaupunkisuunnittelusta, vesihuollosta ja kaupasta. Joki on pidetty pyhänä myös myöhemmissä uskonnollisissa perinteissä.
Nimi ja kielihistoria: Sana Indus ja sitä vastaava jokea kuvaava sana Sind/Sindhu ovat ikivanhoja. Antiikin kreikkalaiset käyttivät sanaa Indós; Hinduš oli vanhaa persiaa; Sindhu sanskritia. Maanosan nykyaikaisissa kielissä käytetään joko sanoja Sindh (urdu) tai Sindhu (hindi) tai hyvin samankaltaisia sanoja. Ei ole epäilystäkään siitä, että joki antoi nimensä Intian maalle.
Uhkat ja haasteet: Indus-jokeen kohdistuvat paineet lisääntyvät väestönkasvun, laajenevan maatalouden ja teollisuuden myötä. Keskeisiä ongelmia ovat veden liikakäyttö, maaperän suolaantuminen kastelun seurauksena, teollinen ja kotitalousjäte, sekä ilmastonmuutoksen aiheuttama jäätikköjen sulaminen, joka muuttaa vesitilannetta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Näiden haasteiden ratkaiseminen vaatii sekä paikallista että kansainvälistä yhteistyötä.
Merkitys nykypäivänä: Indus-joki on yhä elintärkeä miljoonille ihmisille, jotka asuvat sen laaksossa ja tasangoilla. Joki tarjoaa vettä juomakäyttöön, kasteluun, sähköntuotantoon ja kuljetukseen sekä kantaa kulttuurista perintöä ja historiallista muistia. Sen kestävä hoito on keskeistä alueen tulevaisuudelle.
