Kiinan tasavalta (1912–1949) — perustaminen, KMT, sisällissota ja Taiwan

Kiinan tasavalta (1912–1949): perustaminen Sun Yat-senin johdolla, KMT:n valta, sisällissota ja siirtymä Taiwaniin — kattava kronikka kansallisesta murroksesta.

Kiinan tasavalta (ROC) perustettiin vuoden 1912 alussa Xinhai-vallankumouksen seurauksena, joka kukisti Qing-dynastian. Tasavallan ensimmäiseksi väliaikaiseksi presidentiksi valittiin Sun Yat-sen. Sunin perustama puolue, Kuomintang (KMT), voitti joulukuussa 1912 järjestetyt parlamenttivaalit, mutta poliittinen tilanne pysyi epävakaana.

Varhaiset vuodet ja Yuan Shikainin valta

Sun luovutti pian vallan Beiyang-kenraali Yuan Shikaille pyrkien yhdistämään maata. Beiyangin armeija ja sen johtajat muodostivat vähitellen oman valtakeskittymänsä, ns. Beiyangin hallituksen, jonka vaikutus ulottui laajalle ja joka kilpaili keskushallinnon kanssa — osittain myös Mongolian alueilla. Vuoden 1915 lopun ja 1916 alun välillä Yuan yritti palauttaa monarkian ja pukeutui itse keisarin asemaan, mutta yritys kohtasi laajaa vastustusta (kansallinen suojelusota) ja epäonnistui. Yuanin kuoleman (1916) jälkeen valtatyhjiö johti pitkäaikaiseen hajanaisuuteen.

Sotapäällikkökausi (warlord-kausi) ja poliittinen hajaannus

Vuosina 1916–1928 Kiinaa hallitsivat usein alueelliset sotapäälliköt, jotka kilpailivat keskenään vallasta ja resursseista. Keskushallinnon heikentyessä talous ja järjestys kärsivät monin paikoin. Tilanne tarjosi myös mahdollisuuden uusille poliittisille liikkeille ja ulkomaiselle vaikutusvallalle.

KMT:n nousu ja ensimmäinen yhdistymispyrkimys

Vuonna 1921 Kuomintang perusti Kantoniin (Kantoni) kilpailevan hallituksen, jota tuki osin myös Kiinan kommunistinen puolue (CPC). 1920-luvun alkupuolella KMT ja kommunistit tekivät yhteistyötä ns. Ensimmäisessä yhtenäisrintamassa (First United Front) pyrkien lopettamaan sotapäällikköjen vallan ja yhdistämään maan.

Pohjoinen retkikunta ja Nanjingin hallinto

Kenraali Jiang Jieshi (Chiang Kai-shek) nousi KMT:n keskeiseksi johtajaksi Sun Yat-senin kuoleman jälkeen. Hän johti Pohjoisen retkikuntaa (1926–1928), jonka tavoitteena oli voittaa takaisin Pohjois-Kiinan sotapäälliköiden alueet ja yhdistää maa. Retkikunnan seurauksena Beiyangin hallitus syrjäytettiin ja Jiang perusti huhtikuussa 1927 kansallismielisen hallinnon Nanjingiin, aloittaen sen niin kutsutun Nanjingin kauden (Nanjing Decade).

Nanjingiin perustetun hallinnon aikana toteutettiin sekä valmiutta modernisoida taloutta ja hallintoa että kovapuheista politiikkaa oppositiota vastaan. Huhtikuussa 1927 Jiang:n joukot teloittivat ja vangitsivat suuria määriä kommunisteja Shanghaissa (ks. Shanghai Massacre/12. huhtikuun tapahtumat), mikä romahdutti KMT:n ja kommunistien välisen liittouman ja käynnisti pidemmän sisällissodan.

Teollistuminen, modernisaatio ja jatkuvat konfliktit

1920–1930-luvuilla osa Kiinasta koki teollistumista ja modernisaatiokehitystä, mutta tämä eteni epätasaisesti. Nanjingin kansallishallinnon lisäksi maan poliittinen kartta oli edelleen pirstoutunut: sotapäälliköt, paikalliset eturyhmät ja ulkomaiset valtiot kuten Japanin keisarikunta kilpailivat vaikutuksesta ja resursseista.

Toinen kiinalais–japanilainen sota (1937–1945)

Vuonna 1937 Japanin keisarillinen armeija hyökkäsi laajamittaisesti Kiinaan, mikä johti toisen kiinalais–japanilaisen sodan syttymiseen (Toinen kiinalais-japanilainen sota). Tämä konflikti pakotti KMT:n ja kommunistisen puolueen tekemään ajoittaisia liittoutumia ja yhdistämään resurssejaan Japania vastaan. Sodan aikana kärsivät erityisesti siviilit, ja sodan kauhut kuten Nanjingin verilöyly jäivät historian synkiksi muistomerkeiksi.

Japanin antauduttua vuonna 1945 (toinen maailmansota päättyi)

Sisällissota, PRC:n perustaminen ja ROC:n siirtyminen Taiwaniin

Japanin tappion jälkeen KMT ja kommunistit eivät pystyneet löytämään pysyvää ratkaisua vallanjaosta, ja vuonna 1946 sisällissota KMT:n ja CPC:n välillä jatkui avoimena. Vuoden 1949 aikana kommunistiset joukot voittivat ratkaisevia taisteluita, ja samana vuonna kommunistit julistivat voittonsa sekä perustivat Kiinan kansantasavallan. Virallinen PRC:n perustamispäivä on 1. lokakuuta 1949.

Jiang Jieshi ja monet KMT:n johtajat ja sotilasjoukot pakenivat mannermaalta ja siirsivät itsevaltansa ja hallinnon Taiwaniin, missä he jatkoivat Kiinan tasavallan hallintoa ja pitivät vallan yli saaren. ROC piti edelleen itsellään kansainvälisiä edustuksia ja katsoi pitkään olevansa koko Kiinan laillinen hallitus. Taiwanissa KMT:n valtakausi merkitsi muun muassa sotilaallista otetta, maareformeja ja myöhemmin taloudellista kasvua sekä hitaasti tapahtunutta poliittista liberalisaatiota (martial law päättyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin).

Perintö ja merkitys

Kiinan tasavallan kausi (1912–1949) oli murroskausi, jolle on ominaista dynastian loppu, hajanaisuus ja sotapäällikkökausi, mutta myös modernisaation yritykset ja kansallisen identiteetin rakentuminen. Se loi perustan nykyaikaisille poliittisille liikkeille, jotka jatkoivat vaikuttamista sekä Manner-Kiinassa että Taiwanissa koko 1900-luvun ajan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Kiinan tasavalta?

K: Kuka johti Beiyangin hallitusta?

K: Mitä tapahtui, kun Yuan Shikai julisti itsensä Kiinan keisariksi?

Kysymys: Mikä aiheutti Pohjois-Kiinan talouden kärsimyksen vuosina 1927-1928?

K: Kenestä tuli Kuomintangin johtaja Sun Yat-senin kuoleman jälkeen?

K: Miten Jiang Jieshi vastasi Kiinan kommunistiselle puolueelle (CPC)?

Kysymys: Mikä tapahtuma merkitsi toisen kiinalais-japanilaisen sodan päättymistä?

Hae kirjaimella