Kaukasian Albania: roomalaisten vaikutus, kristinusko ja perintö Azerbaidžanissa
Kaukasian Albanian historia: roomalaisten vaikutus, kristinuskon leviäminen ja kulttuuriperintö, joka muovasi nykypäivän Azerbaidžanin identiteettiä ja aakkoskäytäntöjä.
Kaukasian Albania (myös Aghvank tai vain Albania, ei se sama kuin Balkanin Albania) sijaitsi pääosin nykyisen Azerbaidžanin ja osin Etelä-Dagestanin alueilla. Sen historia kattaa antiikin ja varhaiskeskiajan: alueella vaikutti paikallisia kuningaskuntia ja herttuakuntia jo ennen Kristuksen aikaa, mutta poliittinen ja kulttuurinen asema vakiintui erityisesti ensimmäisestä vuosisadasta eaa. lähtien. Kaukasian Albania tuli usein suurempien valtakeskusten, kuten Rooman ja Persian (Parthia ja myöhemmin Sasanidit), etupiiririitojen kohteeksi, ja se säilytti paikallisen dynamiikkansa suurvaltojen vaikutuspiirissä.
Roomalaisten vaikutus ja asema
Rooman valtakunta oli useina kausina läsnä Kaukasian Albanian politiikassa. Alue oli usein asiakas- tai vasallivaltio, mikä tarkoitti, että se oli Roomalle liittolainen ja sen hallitsijat tunnustivat Rooman ylivaltaa, mutta alue säilytti laajan sisäisen itsehallinnon. Rooman vaikutus näkyi sekä poliittisina liittosopimuksina että kulttuurisina yhteyksinä. Rooma ei kuitenkaan koskaan tehnyt Kaukasian Albanista pysyvää suoraa provinssia samalla tavalla kuin esimerkiksi jotkin muut alueet; pikemminkin se toimi puskurivyöhykkeenä ja liittolaisena Persian ja paikallisten valtioiden välillä.
Kristinuskon leviäminen
Kristinusko alkoi levitä Kaukasian Albaniaan antiikin lopulla ja erityisesti 300–400-luvuilla jKr. alueen kristillistyminen liittyy laajempiin prosesseihin koko Kaukasuksessa, joissa vaikutteita tuli sekä lännestä että idästä. Roomalaisten ja myöhemmin Bysantin vaikutus edesauttoi kristillisten yhteyksien syntymistä, kirkollisten instituutioiden muodostumista ja liturgisten käytäntöjen leviämistä. Albanialaisilla oli oma kirkollinen perinteensä ja piispuusjärjestelmänsä, ja Albanian kirkkokunta säilytti paikallisia piirteitä, vaikka se oli myös yhteydessä naapurikansojen kirkkoihin.
Kulttuurinen ja kielellinen perintö
Rooman ja myöhemmin Bysantin kulttuurivaikutus näkyy kauaskantoisena perintönä. Vaikutus voi olla paitsi uskonnollisissa rakenteissa myös erilaisten hallinnollisten ja kulttuuristen käytäntöjen välittymisenä. Myöhempinä vuosisatoina alueen etninen ja kielellinen kenttä muuttui, mutta paikalliset yhteisöt, kuten udit, säilyttivät itsenäisiä perinteitä ja ovat tärkeä lenkki Kaukasian Albanian kulttuurisessa muistissa. Arkeologiset löydöt — kirkonrauniot, hautamuistomerkit ja käsikirjoitusfragmentit — kertovat alueen kristillisestä menneisyydestä ja monikerroksisesta kulttuurihistoriasta. Albanialaiset kehittivät myös oman kirjoitusperinteen, josta on säilynyt fragmentaarista aineistoa ja joka on ollut tutkimuksen kohteena.
Myöhäisvaiheet ja bysanttilainen väliintulo
Albanian poliittinen asema vaihteli vuosisatojen kuluessa. Eräs merkittävä vaihe tapahtui 600-luvun alun ja keskivaiheen aikana, kun kysymys Persian ylivalta-asemasta ja bysanttilaisista intresseistä muutti alueen tilannetta. Myöhemmin myös Itä-Rooman keisarikunta (Bysantti) vaikutti alueeseen: esimerkiksi keisari Herakleios onnistui tiettyinä ajanjaksoina palauttamaan bysanttilaisia yhteyksiä Kaukasian Albanian alueelle vuonna 627 jKr. yhdessä länsiturkkilaisen kaganaatin, nykyisin tunnetun göktürkien, kanssa Persiassa käydyssä sodassa. Tällaiset episodit osoittavat, kuinka Kaukasian Albania oli useiden suurvaltojen välissä kulkeneiden liittoumien ja sotilasoperaatioiden kohteena.
Perintö nyky-Azerbaidžanissa
Kaukasian Albanian perintö näkyy useilla tavoilla nykypäivän Azerbaidžanissa. Arkeologiset muistomerkit ja kirkonrauniot kuuluvat maan kulttuuriperintöön, ja paikallisten etnisten ryhmien — erityisesti udin kielen ja kulttuurin kantajien — perinteet linkittyvät suoraan alueen varhaishistoriaan. Vaikka nykyinen Azerbaidžanin väestö on pääosin muslimi, kristillinen historia on osa alueen monikerroksista menneisyyttä.
Myös kielellinen ja kirjoitusperinne on kokenut muutoksia: nykyään monet azerbaidžanilaiset käyttävät Latinalaista aakkostoa, eli arkikielessä usein kutsuttuja kirjoitusjärjestelmän muotoja, kuten roomalaiset aakkoset. Tämän taustalla on 1900-luvun aikana tapahtunut siirtymä: azerbaidžanin kirjoitusjärjestelmät ovat historiallisesti vaihtaneet muotoaan (arabialaisesta kirjaimistoista latinalaiseen ja myöhemmin kyrilliseen ja takaisin latinalaiseen), mikä heijastaa sekä poliittisia että kulttuurisia muutoksia.
Yhteenveto
Kaukasian Albania oli alueellisesti merkittävä toimija, jonka historiaan kuuluivat sekä roomalaiset ja bysanttilaiset vaikutteet että idästä tulevat persialaiset ja turkkilaiset vaikutteet. Alueen kristillinen menneisyys, paikallinen kirjallinen ja arkeologinen perintö sekä jatkumo nykypäivän etnisiin yhteisöihin tekevät siitä keskeisen osan Kaukasuksen monimuotoista historiaa. Nämä kerrokset näkyvät edelleen Azerbaidžanin kulttuuri- ja historiaympäristössä.
"(Kaukasian) Albania" (nykyisin Azerbaidžan) Rooman keisari Trajanuksen valloitusten aikana, lähellä Armeniaa.
Historia
Kaukasian Albanian ja muinaisen Rooman välillä oli kestävä suhde. Vuonna 65 eaa. roomalainen kenraali Pompeius, joka oli juuri alistanut Armenian ja Iberian ja valloittanut Kolkiksen, saapui Albaniaan armeijansa johdolla. Hän ylitti Cambysenēn (Kambičanin) kuivan maakunnan - jonka albaanit olivat juuri vallanneet armenialaisilta - ja kääntyi Kaspianmeren suuntaan.
Kauttaessaan Alazan-joen hän kohtasi Albanian kuninkaan Oroezesin joukot ja voitti ne lopulta. Pompeius varmisti albanialaisten hallinnan lähes Kaspianmerelle asti ennen paluutaan Anatoliaan.
Parthian valtakunnan vaikutuksen alaiset albaanit eivät kuitenkaan olleet hitaita kapinoimaan Roomaa vastaan: vuonna 36 eaa. Marcus Antonius joutui lähettämään yhden luutnanttinsa lopettamaan heidän kapinansa. Zober, joka oli tuolloin Albanian kuningas, antautui, ja näin Albaniasta tuli - ainakin nimellisesti - "Rooman protektoraatti", ja siitä alkoi lähes kolme vuosisataa kestänyt vasallitila.
Albanian kuningas esiintyy niiden dynastioiden luettelossa, joiden lähettiläät Augustus otti vastaan.
Vuonna 35 jKr. Iberian kuningas Pharasmanes ja hänen veljensä Mithridates ottivat Rooman tuella yhteen parthialaisten kanssa Armeniassa: albaanit osoittautuivat tehokkaiksi liittolaisiksi, jotka myötävaikuttivat parthialaisten tappioon ja väliaikaiseen häätämiseen.
Keisari Nero valmisteli vuonna 67 jKr. sotaretkeä Kaukasukselle: hän halusi kukistaa barbaariset alaanit ja valloittaa Roomalle kaikki Mustanmeren pohjoisrannat nykyisestä Georgiasta-Azerbaidžanista nykyiseen Romaniaan-Moldaviaan, mutta hänen kuolemansa esti sen.
Vespasianus oli päättänyt peräkkäin palauttaa ja vahvistaa Rooman täyden vallan Kaukasuksella Kaspianmerelle asti.
Legio XII Fulminatan joukko-osaston läsnäolosta muutaman kilometrin etäisyydellä tuon meren rannasta (69 km Bakusta etelään) on todisteena Domitianuksen aikana vuosina 83-96 jKr. laadittu kirjoitus.
Vuonna 75 jKr. XII Fulminata oli Kaukasuksella, jonne keisari Vespasianus oli lähettänyt legioonan tukemaan liittoutuneita Iberian ja Albanian kuningaskuntia.
Azerbaidžanista on löydetty kaiverrus, jossa lukee: IMP DOMITIANO CAESARE AVG GERMANICO LVCIVS IVLIVS MAXIMVS LEGIONIS XII FVL, Imperaattori Domitianuksen alaisuudessa, keisari, Augustus Germanicus, Lucius Julius Maximus, Legio XII Fulminata.
Jotkut historioitsijat väittävät, että Bakun lähellä sijaitsevan Ramanan varsinaisen asutuksen perustivat mahdollisesti Lucius Julius Maximuksen Legio XII Fulminatan roomalaiset joukot ensimmäisellä vuosisadalla jKr. ja että se on saanut nimensä latinankielisestä sanasta Romana.
Tätä hypoteesia vahvistavat muun muassa Venäjän hallinnon vuonna 1903 julkaisema Kaukasuksen sotilaskartta, jossa kaupungin nimi on kirjoitettu "Romana", Absheronin alueelta löydetyt roomalaiset esineet sekä se, että vanhat asukkaat kutsuvat kaupunkia Romaniksi.
Lisäksi Ramana sijaitsee alueella, joka soveltuu erinomaisesti roomalaiselle "linnoitukselle", joka valvoisi läheistä Bakun satamaa Kaukasuksen ja Keski-Aasian tasankojen välisellä kaupallisella merireitillä (Kaspianmeren kautta).
Roomalaisten vaikutusvallan kasvusta huolimatta Albania ei koskaan lakannut olemasta kaupallisessa ja luultavasti myös kulttuurisessa yhteydessä Persiaan, mutta Trajanuksen vuonna 114 jKr. myötä roomalaisten hallinta Kaukasian Albaniassa oli lähes täydellistä, ja ylimmät sosiaaliset tasot olivat täysin romanisoituneet.
Myös Kaukasian heimojen, albaanien, iberien....jopa Kaukasian ylittävien sarmatojen ruhtinaat olivat (roomalaisten) vasallien asemassa tai joutuivat (Trajanuksen toimesta) sen alaisiksi.
Rooman keisari Hadrianuksen (117-138) aikana alaanit, iranilainen nomadiryhmä, valtasivat Albanian.
Tämä hyökkäys edisti Rooman ja albaanien välistä liittoa, joka vahvistui Antoninus Piuksen aikana vuonna 140 jKr. Sassanialaiset valtasivat alueen noin vuonna 240 jKr, mutta muutaman vuoden kuluttua Rooman valtakunta sai Kaukasian Albanian takaisin hallintaansa.
Vuonna 297 jKr. tehdyssä Nisibisin sopimuksessa määrättiin Rooman protektoraatin palauttamisesta Kaukasian Iberiaan ja Kaukasian Albaniaan. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Rooma kuitenkin menetti alueen, joka siitä lähtien oli kiinteä osa Sassanian valtakuntaa yli kahden vuosisadan ajan.
Kuudennen vuosisadan loppupuolella Albanian alueesta tuli jälleen sassanialaisten Persian ja Bysantin/Itä-Rooman valtakunnan välisten sotien näyttämö. Kolmannen Persian ja Turkin välisen sodan aikana khazaarit (gokturkit) tunkeutuivat Albaniaan, ja heidän johtajansa Ziebel julisti itsensä Albanian herraksi vuonna 627 jKr. roomalaisen Herakleiosin hallinnon alaisuudessa ja peri kauppiailta ja Kura- ja Araxes-jokien kalastajilta veron, joka oli "Persian kuningaskunnan maanmittauksen mukainen". Albanian kuninkaat säilyttivät valtansa maksamalla alueellisille valloille veroa.
Myöhemmin arabit valloittivat Kaukasian Albanian vuonna 643 jKr. islamilaisten valloittaessa Persian.
Kaukasian Albania (varsinainen Azerbaidžan) oli Rooman valtakunnan vasalli noin vuonna 300 jKr. (punaisen viivan sisäpuolella Rooman "vasallivaltiot"): Albania, Iberia ja Armenia)
Roomalainen perintö
Rooma on jättänyt valtavan kulttuuriperinnön nykyiselle Azerbaidžanille: ei ainoastaan latinalaiset aakkoset ja nykyisten azerbaidžanilaisten länsimaiseen suuntaan suuntautunut yhteiskunta, vaan jopa - kuten Armeniassa ja Georgiassa - kristinusko (vaikka sillä onkin vain vähän uskovia).
Movses Kaghankatvatsin mukaan kristinusko alkoi saapua Kaukasian Albaniaan jo 1. vuosisadalla, juuri silloin kun roomalaiset asettivat Albanian alun perin hallintaansa. Alueen ensimmäisen kristillisen kirkon rakennutti pyhä Eliseus, Edessan Thaddeuksen opetuslapsi, Gis-nimiseen paikkaan, ja sen uskotaan olevan nykyinen "Kishin kirkko".
Sen jälkeen kun Armenia oli Rooman vaikutuksen alaisena ottanut kristinuskon valtionuskonnokseen (301 jKr.), Kaukasian albaanikuningas Urnayr meni Armenian apostolisen kirkon istuimelle saadakseen kasteen Pyhältä Gregorius Valaisijalta, ensimmäiseltä "Armenian patriarkalta".
Kristinusko saavutti kukoistuskautensa viidennen vuosisadan lopulla Vachagan Hurskaan (hallitsi 487-510 jKr.) aikana, joka käynnisti Bysantin pappien vaikutuksesta epäjumalanpalvontaa vastaisen kampanjan Kaukasian Albaniassa ja lannisti persialaisen zarathustralaisuuden. Seitsemännellä vuosisadalla tapahtuneiden muslimien hyökkäysten jälkeen alkuperäiset kristityt ovat lähes kadonneet varsinaisesta Azerbaidžanista. Ainoat jäljellä olevat kaukasialaiset albaanit ovat udit, jotka säilyttävät roomalaisvaikutteisten esi-isiensä kristillisen uskon. Viimeiset 7000 udia asuvat enimmäkseen Kabalan ja Oguzin (entinen Vartashen) alueen Nijin kylässä, mutta muutamia löytyy myös pääkaupungista Bakusta.
"Kishin kirkko" Pohjois-Azerbaidžanissa
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Missä sijaitsi Kaukasian Albania?
V: Kaukasian Albania sijaitsi nykyisessä Azerbaidžanissa.
K: Kuinka kauan Kaukasian Albania oli Rooman valtakunnan asiakasvaltio?
A: Kaukasian Albania oli Rooman valtakunnan asiakasvaltio neljän vuosisadan ajan noin Kristuksen aikaan.
K: Oliko Albania Rooman hallinnassa Armenian kaltaisena maakuntana?
V: Ei, Rooma hallitsi Kaukasian Albaniaa vain asiakas- tai vasallivaltiona. Se ei koskaan kyennyt tekemään siitä täysin Rooman valtakunnan osaa, kuten provinssia (kuten tapahtui sen naapurille Armenialle).
Kysymys: Mitä kulttuurivaikutteita Rooma toi Kaukasian albaaneille?
V: Rooma toi Kaukasian albaaneille kristinuskon ja länsimaisen kulttuurivaikutuksen, joka on säilynyt nykyiseen Azerbaidžaniin asti.
K: Onko Azerbaidžanissa nykyään paljon kristittyjä?
V: Vaikka vain harvat azerbaidžanilaiset ovat nykyään kristittyjä, heidän käyttämänsä kirjoitusjärjestelmä on roomalaiset aakkoset.
K: Mikä oli toinen ja viimeinen vaikutus Kaukasian Albaniaan?
V: Toinen ja viimeinen vaikutus Kaukasian Albaniaan tuli Itä-Rooman keisarikunnalta, kun keisari Herakleios sai alueen haltuunsa vuonna 627 jKr. läntisen turkkilaisen kaganaatin gokturkkien avulla kolmannessa perso-turkkilaisessa sodassa.
Kysymys: Kuinka kauan Rooman ja Itä-Rooman keisarikunnan vaikutusvalta Kaukasian Albaniassa kesti?
V: Rooman vaikutusvalta Kaukasian Albaniassa kesti neljä vuosisataa noin Kristuksen aikaan, kun taas Itä-Rooman keisarikunta otti alueen hallintaansa vuonna 627 jKr. ja vaikutusvalta jatkui siitä lähtien.
Etsiä