Rumba - afrokuubalainen musiikki ja kansainvälinen latinalaistanssi
Rumba: afrokuubalaisen musiikin rytmi ja kansainvälisen latinalaistanssin hidas, sensuelli laji — historiaa, bolero-son-rytmejä ja Kuuban vaikutus kansainvälisiin tansseihin.
Rumba on musiikki- ja tanssitermi, jolla on kaksi eri merkitystä. Termi kattaa sekä afrikkalaistyyppisen kuubalaisen perinteen että kansainvälisen latinalaistanssin, jotka ovat kehittyneet eri yhteyksissä ja joilla on omat tyylipiirteensä.
Afrikuubalainen rumba (kuubalainen rumba)
Ensinnäkin se tarkoittaa afrikkalaistyylistä kuubalaista tapahtumaa ja afrokuubalaisen musiikin rumba-lajia. Tämä rumba on 1800–1900-lukujen vaihteesta lähtöisin oleva kansanperinne, joka syntyi Afro-Kuubalaisten yhteisöjen rikkaasta rytmi- ja tanssiperinteestä, erityisesti Hispanicized African -vaikutteista (yoruba-, congo- ja muut perinteet).
Keskeisiä piirteitä ovat voimakas lyömäsoitinperusta, vuorovaikutteinen laulu (call-and-response), improvisaatio ja tanssin korostunut rytmisyys. Rumbassa käytetään muun muassa:
- tumbadora- eli kongarumpuja (quinto, conga, tumba)
- clavesia (puukapulat, jotka antavat perusklavin)
- cajónia (puulaatikkorumpu, erityisesti Matanzasin alueella)
- chekeré- tai shekere-koteloita, palitos- eli puupalikoita ja muita rytmi-instrumentteja
Rumban eri regionaaliset ja tyylilliset alalajit ovat tärkeitä:
- Yambú – hidas, arvokas ja usein paritanssillinen; sitä kutsutaan joskus "vanhusten rungaksi".
- Guaguancó – energinen ja rytmiltään monimutkaisempi laji, jossa tanssissa on flirttaileva ja leikittelevä dynamiikka (tunnetaan myös ilmaisulla "vacunao" eli symbolinen lantionliike).
- Columbia – nopea ja usein miespuolisen esiintyjän soolotuokio, sisältää akrobaattisia liikkeitä ja improvisaatiota.
Rumba on sosiaalinen ilmiö: sitä esitetään yhteisöllisissä kokoontumisissa, seremonioissa ja festivaaleilla. Musiikillisesti sen perusta on rytmissä ja yhteissoitossa; usein käytetään klavia ja monikerroksista perkussiota, ja laulut rakentuvat vastaus–kertosäe -rakenteelle.
Kansainvälinen latinalainen rumba (seuratanssi)
Toiseksi sana viittaa yhteen latinalaisista tansseista, joka kuuluu kansainvälisen kilpailu- ja seuratasojen latinalaistanssien sarjaan. Tässä mielessä Rumba on hitain viidestä kansainvälisestä latinalaistanssista; muut ovat Paso doble, samba, cha-cha-cha ja jive.
Kansainvälinen rumba on syntynyt osin Kuuban musiikillisista vaikutteista: tämä rumbaa tanssittiin myös Kuubassa rytmiin, jota kutsutaan bolero-soniksi. Kansainvälinen tyyli on peräisin Kuubassa vallankumousta edeltävältä ajalta tehdyistä tanssiopinnoista, mutta se on standardisoitu kilpailutarkoituksiin Euroopassa ja Amerikassa.
Tekniset piirteet kilpailurumbassa:
- Tahdissa yleensä 4/4, ajoittain käytetään ilmaisuja "slow–quick–quick" (hidas–nopea–nopea), jossa hidas kestää yleensä kaksi iskua ja nopeat yhden iskun kukin.
- Tanssitekniikka korostaa niin sanottua Cuban motion-lantion ja lonkan liikettä, joka syntyy polvien pehmeästä taipumisesta ja suoristuksesta.
- Paritanssi on lähempänä tanssiparia kuin afrikkalaiset soolomuodot: asento, kädenote ja parin yhteistyö ovat säädellympiä ja tyylitellympiä.
- Ballroom- ja American Rhythm -versioissa on käytännössä eroja askelluksessa ja esitystavassa: American Rumba voi painottaa tiettyjä askeltapoja eri tavalla kuin kansainvälinen (International) Rumba.
Eroavaisuudet ja yhteydet
On tärkeää erottaa afrikuubalainen rumba ja kansainvälinen kilpailurumba toisistaan. Vaikka kansainvälinen rumba ammentaa nimellisesti Kuuban musiikillisesta perinteestä — erityisesti bolero-son -materiaalista — afrikuubalainen rumba on oma, vahvasti yhteisöllinen ja perinteisiin sidottu ilmiönsä, joka painottaa percussionia, improvisaatiota ja rituaalista vuorovaikutusta.
Molemmissa näkyy kuitenkin samankaltaista rytmistä herkkyyttä ja latinomaisen liikekielen vaikutusta: kansainvälisessä rumba-tanssissa pyritään tuomaan esiin kuubalaisesta perinteestä peräisin olevia liikkeellisiä vivahteita, vaikka ne onkin sopeutettu tanssin kilpailuasetteluun.
Nykykäyttö ja merkitys
Rumba elää sekä sosiaalisena kuubalaisena perinteenä ja maailmanmusiikin ilmiönä että kilpailu- ja seuratasoisen latinalaistanssin arvostettuna lajina. Afrikuubalainen rumba on vaikuttanut moniin muihin genreihin, kuten son, salsa ja timba, ja kansainvälinen rumba on vakiinnuttanut paikkansa tanssikilpailuissa, tanssikouluissa ja sosiaalisissa esityksissä ympäri maailmaa.
Yhteenvetona: sama sana "rumba" kattaa sekä juurevan, perinnekeskeisen afrikuubalaisen musiikki- ja tanssiformin että standardoidun kansainvälisen latinalaistanssin. Molemmat ovat rikkaita omissa konteksteissaan ja heijastavat Kuuban ja laajemman Karibian kulttuurisen monimuotoisuuden vaikutusta maailmankulttuuriin.
Rumba Kuuban ulkopuolella
The Peanut Vendor oli ensimmäinen kuubalaisen musiikin levytys, josta tuli kansainvälinen hitti. Levymerkinnässä se kuvattiin rumbaksi, ehkä siksi, että sanaa son ei ymmärrettäisi englanniksi. Nimike jäi elämään, ja rumbahulluus kehittyi koko 1930-luvun ajan. Tällainen rumba otettiin 1930-luvulla käyttöön tanssisaleissa Amerikassa ja Euroopassa, ja sille oli ominaista vaihteleva tempo, joka oli joskus lähes kaksi kertaa nopeampi kuin nykyaikainen tanssisalirumba.
Tanssisali Rumba
Rumban nykyaikainen tanssityyli on peräisin tanssinopettaja Monsieur Pierren (Pierre Zurcher-Margolle) opinnoista. Lontoosta kotoisin oleva Pierre vieraili Kuubassa vuosina 1947, 1951 ja 1953 selvittääkseen, miten ja mitä kuubalaiset tanssivat tuolloin. . Intro
Kansainvälinen tanssisali Rumba on hitaampi tanssi, jonka tahti on noin 120 lyöntiä minuutissa ja joka vastaa sekä musiikillisesti että tanssillisesti sitä, mitä vanhemman sukupolven kuubalaiset kutsuivat bolero-soniksi. On helppo ymmärtää, miksi rumba on helpommin ymmärrettävissä ja markkinoinnin kannalta parempi nimi, vaikka se onkin epätarkka. Sama syy johti myöhemmin siihen, että salsaa alettiin käyttää kuubalaista alkuperää olevan populaarimusiikin yleisnimityksenä.
Kaikissa kuubalaisissa seuratansseissa lantio heilahtaa seisovan jalan yli, ja vaikka tämä ei ole juurikaan havaittavissa nopeassa salsassa, hitaassa tanssisalirumbassa se on selvempi. Walter Laird ilmaisi asian näin:
[Kun olet ottanut askeleen sivulle] "Siirrä täysi paino tälle jalalle ja anna lantion liikkua sivuttain ja taaksepäin niin, että paino tuntuu olevan lähellä seisovan jalan kantapäätä. Tukijalan polvi lukittuu taaksepäin".p9
Yleisesti ottaen askeleet pidetään tiiviinä ja tanssi tanssitaan ilman nousuja ja laskuja. Tämä tyyli on aito, samoin kuin vapaiden käsien käyttö eri kuvioissa. Peruskuviot ovat peräisin Havannassa vallankumousta edeltävänä aikana havaituista tanssiliikkeistä, ja ne ovat sittemmin kehittäneet oman elämänsä. Kilpailukuviot ovat usein monimutkaisia, ja tässä kilpailutanssi eroaa seuratanssista. Tarkempia tietoja saa tanssinopetusjärjestöjen opetussuunnitelmista ja vakioteksteistä.
Etsiä