Kuubalainen musiikki

Yleiskatsaus

Kuubaan saapui suuri määrä afrikkalaisia orjia ja eurooppalaisia (lähinnä espanjalaisia) maahanmuuttajia, jotka toivat saarelle omia musiikkimuotojaan. Eurooppalaiset tanssit ja kansanmusiikit, kuten zapateo, fandango, paso doble, menuetti, gavotte, contradanza ja valssi, ilmestyivät kaupunkien valkoisten keskuudessa.

Afrikkalaiset orjat ja heidän jälkeläisensä valmistivat monia lyömäsoittimia ja säilyttivät rytmejä, jotka he olivat tunteneet kotimaassaan. Tärkeimmät soittimet olivat rummut. Tärkeät ovat myös claves, kaksi lyhyttä kovapuupatukkaa, ja cajón, puinen laatikko, joka on alun perin tehty laatikoista. Claveja käytetään edelleen usein, ja cajoneja (cajones) käytettiin laajalti kausina, jolloin rumpu oli kielletty.

Espanjalaisten suuri instrumentaalinen panos oli heidän kitaransa, mutta vielä tärkeämpää oli eurooppalaisen nuottikirjoituksen ja sävellystekniikan perinne.

Fernando Ortíz kuvasi Kuuban musiikillisten innovaatioiden syntyneen suurille sokeriviljelmille asettuneiden afrikkalaisten orjien ja pienillä tiloilla tupakkaa viljelevien espanjalaisten tai kanariansaarelaisten välisestä vuorovaikutuksesta.

Afrikkalaiset uskomukset ja käytännöt ovat varmasti vaikuttaneet Kuuban musiikkiin. Polyrytminen lyömäsoitto on olennainen osa afrikkalaista elämää ja musiikkia, kuten melodia on osa eurooppalaista musiikkia. Tyypillistä on myös synkopointi, jota kuulee cinquillossa, joka on habaneran, danzónin, argentiinalaisen tangon ja muiden tanssien perusrytmi.

Lisäksi afrikkalaisessa perinteessä lyömäsoittimet on liitetty lauluun ja tanssiin sekä tiettyyn sosiaaliseen ympäristöön. Se ei ole pelkkää viihdettä, joka on lisätty elämään, vaan se on elämää. Eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin kohtaamisen tuloksena suurin osa kuubalaisesta populaarimusiikista on kreolilaistunutta (sulautunutta). Tämä kuubalaisen elämän kreolisaatio on jatkunut jo pitkään, ja 1900-luvulla afrikkalaisen uskon, musiikin ja tanssin elementit olivat jo hyvin integroituneet populaari- ja kansanmusiikkiin.

Kuubalaisella musiikilla on ollut valtava vaikutus muihin maihin, ja se on vaikuttanut jazzin ja salsan lisäksi myös argentiinalaiseen tangoon, ghanalaiseen highlifeen, länsiafrikkalaiseen afrobeatiin ja espanjalaiseen Nuevo flamencoon.

Yleiskatsaus

Kuubaan saapui suuri määrä afrikkalaisia orjia ja eurooppalaisia (lähinnä espanjalaisia) maahanmuuttajia, jotka toivat saarelle omia musiikkimuotojaan. Eurooppalaiset tanssit ja kansanmusiikit, kuten zapateo, fandango, paso doble, menuetti, gavotte, contradanza ja valssi, ilmestyivät kaupunkien valkoisten keskuudessa.

Afrikkalaiset orjat ja heidän jälkeläisensä valmistivat monia lyömäsoittimia ja säilyttivät rytmejä, jotka he olivat tunteneet kotimaassaan. Tärkeimmät soittimet olivat rummut. Tärkeät ovat myös claves, kaksi lyhyttä kovapuupatukkaa, ja cajón, puinen laatikko, joka on alun perin tehty laatikoista. Claveja käytetään edelleen usein, ja cajoneja (cajones) käytettiin laajalti kausina, jolloin rumpu oli kielletty.

Espanjalaisten suuri instrumentaalinen panos oli heidän kitaransa, mutta vielä tärkeämpää oli eurooppalaisen nuottikirjoituksen ja sävellystekniikan perinne.

Fernando Ortíz kuvasi Kuuban musiikillisten innovaatioiden syntyneen suurille sokeriviljelmille asettuneiden afrikkalaisten orjien ja pienillä tiloilla tupakkaa viljelevien espanjalaisten tai kanariansaarelaisten välisestä vuorovaikutuksesta.

Afrikkalaiset uskomukset ja käytännöt ovat varmasti vaikuttaneet Kuuban musiikkiin. Polyrytminen lyömäsoitto on olennainen osa afrikkalaista elämää ja musiikkia, kuten melodia on osa eurooppalaista musiikkia. Tyypillistä on myös synkopointi, jota kuulee cinquillossa, joka on habaneran, danzónin, argentiinalaisen tangon ja muiden tanssien perusrytmi.

Lisäksi afrikkalaisessa perinteessä lyömäsoittimet on liitetty lauluun ja tanssiin sekä tiettyyn sosiaaliseen ympäristöön. Se ei ole pelkkää viihdettä, joka on lisätty elämään, vaan se on elämää. Eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin kohtaamisen tuloksena suurin osa kuubalaisesta populaarimusiikista on kreolilaistunutta (sulautunutta). Tämä kuubalaisen elämän kreolisaatio on jatkunut jo pitkään, ja 1900-luvulla afrikkalaisen uskon, musiikin ja tanssin elementit olivat jo hyvin integroituneet populaari- ja kansanmusiikkiin.

Kuubalaisella musiikilla on ollut valtava vaikutus muihin maihin, ja se on vaikuttanut jazzin ja salsan lisäksi myös argentiinalaiseen tangoon, ghanalaiseen highlifeen, länsiafrikkalaiseen afrobeatiin ja espanjalaiseen Nuevo flamencoon.

Historia

17./19. vuosisata

Vanhan pääkaupungin Santiago de Cuban ja Havannan katedraaleissa oli hienoja muusikoita ja kuoronjohtajia. He säveltivät, opettivat ja johtivat. Tämä edisti kaikenlaisen musiikin kehittymistä. 1800-luvulla Manuel Saumell (1818-1870) oli kuubalaisen criole-musiikin kehityksen isä. Hän auttoi muokkaamaan eurooppalaista contradanza-musiikkia lisäämällä siihen afrikkalaisia rytmisiä elementtejä, ja hän vaikutti myös habaneran ja danzonin, kahden tyypillisen kuubalaisen tanssimuodon, syntyyn.

"Saumellin visionäärisen työn jälkeen ei jäänyt jäljelle muuta kuin kehittää hänen innovaatioitaan, jotka kaikki vaikuttivat syvällisesti Kuuban nationalististen musiikkiliikkeiden historiaan". Helio Orovio

1800-luvun keskivaiheilla Havannaan saapui nuori amerikkalainen muusikko: Louis Moreau Gottschalk (1829-1869), jonka isä oli lontoolainen juutalainen liikemies ja äiti valkoihoinen kreoli, jolla oli ranskalaiskatolinen tausta. Gottschalkin kasvattivat enimmäkseen hänen mustaihoinen isoäitinsä ja sairaanhoitaja Sally, jotka molemmat olivat kotoisin Dominiquesta. Hän oli pianon ihmelapsi, joka oli lapsesta asti kuunnellut musiikkia ja nähnyt tanssia New Orleansin Congo Squarella. Hänen Kuubassa viettämänsä kausi kesti vuodesta 1853 vuoteen 1862, ja siihen mahtui vierailuja Puerto Ricossa ja Martiniquella. Hän sävelsi monia kuuluisia kappaleita, jotka olivat aidosti kuubalaisia, sillä ne pohjautuivat sekä valkoisten että mustien perinteisiin.

Helmikuussa 1860 Gottschalk valmisti Havannassa valtavan teoksen La nuit des tropiques. Teoksessa käytettiin noin 250 muusikkoa ja 200 laulajan kuoroa sekä rumpuryhmää Santiago de Cubasta. Seuraavana vuonna hän tuotti toisen valtavan konsertin uudella materiaalilla. Nämä konsertit olivat luultavasti kääpiöitä kaikelle saarella aiemmin tai sen jälkeen nähdylle, ja ne olivat epäilemättä unohtumattomia niille, jotka osallistuivat niihin.

Gottschalk vaikutti todennäköisesti eniten Ignacio Cervantesiin (1847-1905). Hän opiskeli Pariisissa ja pyrki sävellyksissään voimakkaasti vahvistamaan kuubalaista musiikkinationalismia. Aaron Copland kutsui häntä kerran "kuubalaiseksi Chopiniksi" hänen chopinististen pianosävellystensä vuoksi. Cervantesin maine perustuu nykyään lähes yksinomaan hänen kuuluisaan 41 Danzas Cubanas -teokseensa, joista Carpentier sanoi, että ne "ovat samassa asemassa kuin Griegin norjalaiset tanssit tai Dvořákin slaavilaiset tanssit omien maidensa musiikissa".

Historia

17./19. vuosisata

Vanhan pääkaupungin Santiago de Cuban ja Havannan katedraaleissa oli hienoja muusikoita ja kuoronjohtajia. He säveltivät, opettivat ja johtivat. Tämä edisti kaikenlaisen musiikin kehittymistä. 1800-luvulla Manuel Saumell (1818-1870) oli kuubalaisen criole-musiikin kehityksen isä. Hän auttoi muokkaamaan eurooppalaista contradanza-musiikkia lisäämällä siihen afrikkalaisia rytmisiä elementtejä, ja hän vaikutti myös habaneran ja danzonin, kahden tyypillisen kuubalaisen tanssimuodon, syntyyn.

"Saumellin visionäärisen työn jälkeen ei jäänyt jäljelle muuta kuin kehittää hänen innovaatioitaan, jotka kaikki vaikuttivat syvällisesti Kuuban nationalististen musiikkiliikkeiden historiaan". Helio Orovio

1800-luvun puolivälissä Havannaan saapui nuori amerikkalainen muusikko: Louis Moreau Gottschalk (1829-1869), jonka isä oli lontoolainen juutalainen liikemies ja äiti valkoihoinen kreoli, jolla oli ranskalaiskatolinen tausta. Gottschalkin kasvattivat enimmäkseen hänen mustaihoinen isoäitinsä ja sairaanhoitaja Sally, jotka molemmat olivat kotoisin Dominiquesta. Hän oli pianon ihmelapsi, joka oli lapsesta asti kuunnellut musiikkia ja nähnyt tanssia New Orleansin Congo Squarella. Hänen Kuubassa viettämänsä kausi kesti vuodesta 1853 vuoteen 1862, ja siihen mahtui vierailuja Puerto Ricossa ja Martiniquella. Hän sävelsi monia kuuluisia kappaleita, jotka olivat aidosti kuubalaisia, sillä ne pohjautuivat sekä valkoisten että mustien perinteisiin.

Helmikuussa 1860 Gottschalk valmisti Havannassa valtavan teoksen La nuit des tropiques. Teoksessa käytettiin noin 250 muusikkoa ja 200 laulajan kuoroa sekä rumpuryhmää Santiago de Cubasta. Seuraavana vuonna hän tuotti toisen valtavan konsertin uudella materiaalilla. Nämä konsertit olivat luultavasti kääpiöitä kaikelle saarella aiemmin tai sen jälkeen nähdylle, ja ne olivat epäilemättä unohtumattomia niille, jotka osallistuivat niihin.

Gottschalk vaikutti todennäköisesti eniten Ignacio Cervantesiin (1847-1905). Hän opiskeli Pariisissa ja pyrki sävellyksissään voimakkaasti vahvistamaan kuubalaista musiikkinationalismia. Aaron Copland kutsui häntä kerran "kuubalaiseksi Chopiniksi" hänen chopinististen pianosävellystensä vuoksi. Cervantesin maine perustuu nykyään lähes yksinomaan hänen kuuluisaan 41 Danzas Cubanas -teokseensa, joista Carpentier sanoi, että ne "ovat samassa asemassa kuin Griegin norjalaiset tanssit tai Dvořákin slaavilaiset tanssit omien maidensa musiikissa".

Suosittu musiikki

Musiikkiteatteri

1700-luvulta nykyaikaan asti suosituissa teatterimuotojen muodoissa käytettiin musiikkia ja tanssia, ja ne synnyttivät musiikkia ja tanssia. Sen lisäksi, että kuubalaiset säveltäjät esittivät joitakin eurooppalaisia oopperoita ja operetteja, he kehittivät vähitellen ideoita, jotka sopivat paremmin kreoliyleisölle. Kuubalainen musiikki pääsi maailmalle levytetyn musiikin avulla. Vuoteen 1925 asti Kuuban eniten levytetty artisti oli Alhambran laulaja Adolfo Colombo. Tietojen mukaan hän levytti vuosina 1906-1917 noin 350 numeroa, joista hyvin harvat ovat säilyneet.

Havannan ensimmäinen teatteri avattiin vuonna 1776. Ensimmäinen kuubalainen ooppera ilmestyi vuonna 1807. Musiikkiteatterilla oli valtava merkitys 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla. Kuubassa vuonna 1922 alkanut radio edisti populaarimusiikin kasvua, koska se tarjosi taiteilijoille julkisuutta ja uuden tulonlähteen.

Zarzuela on pienimuotoinen kevyt operettimuoto. Se alkoi espanjankielisellä tuontisisällöllä ja kehittyi Kuuban sosiaalisten ja poliittisten tapahtumien ja ongelmien jatkuvaksi kommentoinniksi. Joukko eturivin säveltäjiä, kuten Ernesto Lecuona, tuotti Havannan teattereihin useita hittejä. Suuret tähdet, kuten Vedette Rita Montaner, joka osasi laulaa, soittaa pianoa, tanssia ja näytellä, olivat kuubalaisia vastineita Pariisin Mistinguettille ja Josephine Bakerille.

Bufo

Kuubalainen Bufo-teatteri on eräänlainen komedia, joka on räikeää ja satiirista. Siinä käytetään sellaisia kalustotyyppejä, joita voi esiintyä missä tahansa maassa. Bufo sai alkunsa noin vuosina 1800-1815: Francisco Covarrubias, "karikatyristi" (1775-1850), oli sen luoja. Vähitellen sarjakuvatyypit hylkäsivät eurooppalaiset esikuvansa ja muuttuivat yhä enemmän kreolilaisiksi ja kuubalaisiksi. Samaan aikaan myös musiikki kehittyi. Slangi orjaparakeilta ja köyhien asuinalueilta löysi tiensä sanoituksiin:

Una mulata me ha muerto!

Eivätkö he ole ottaneet tätä tyttöä?

Como ha de quedar hombre vivo -

si no prendan a quien matar!

La mulata es como el pan;

se deber como caliente,

que en dejandola enfriar

ni el diablo le mete el diente!

(Minulle on tehty mulata!

Eikä häntä pidätetä!

Miten kukaan voi elää

Jos he eivät ota tätä tappajaa?

Mulatta on kuin tuoretta leipää

Sinun täytyy syödä sitä, kun se on kuumaa.

Jos jätät sen jäähtymään

Edes paholainen ei voi saada puraisua!)

Guaracha

Guaracha on nopeatempoinen ja sanoituksellinen genre. Se sai alkunsa Bufon komediateatterista, ja 1900-luvun alussa sitä soitettiin usein Havannan bordelleissa. Sanoitukset olivat täynnä slangia, ja niissä käsiteltiin uutisissa esiintyviä tapahtumia ja henkilöitä.

Contradanza

Contradanza on historiallisesti merkittävä tanssi. Se saapui Kuubaan 1700-luvun lopulla Euroopasta. Contradanza on yhteisöllinen sekvenssitanssi, jossa tanssikuviot ovat määrätyssä kuviossa. Musiikin tempo ja tyyli oli kirkas ja melko nopea. Varhaisin kuubalainen contradanzan sävellys on San Pascual bailon, joka julkaistiin vuonna 1803. Kuubalaiset kehittivät useita kreolilaisia versioita, mikä on varhainen esimerkki afrikkalaisen perinteen vaikutuksesta Karibialla. Suurin osa muusikoista oli mustia tai mulattimustia: jo 1800-luvun alkupuolella kuubalaisissa kaupungeissa asui paljon vapautettuja orjia ja sekarotuisia henkilöitä.

"Havannan naisilla on hurja tanssimishalukkuus; he viettävät kokonaisia öitä kohotettuna, kiihtyneinä, hulluina ja hikeä vuodattaen, kunnes kaatuvat sammuneina".

Contradanza syrjäytti menuetin suosituimpana tanssina, kunnes vuodesta 1842 alkaen se väistyi habaneran tieltä, joka oli aivan erilainen tyyli.

Danza

Myös tätä, contradanzan lasta, tanssittiin riveissä tai neliöissä. Se oli myös reipas musiikin ja tanssin muoto, joka saattoi olla kaksi- tai kolmitahtinen. Tämän tanssilajin korvasi lopulta danzón, joka oli habaneran tavoin paljon hitaampi ja rauhallisempi.

Habanera

Habanera kehittyi contradanzasta 1800-luvun alussa. Sen suuri uutuus oli se, että sitä laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Sen kehittyminen johtui ainakin osittain ranskankielisten maahanmuuttajien vaikutuksesta. Haitin vallankumous vuonna 1791 johti siihen, että monet siirtomaavallan ranskalaiset ja heidän orjansa pakenivat Orienteen. Cinquillo on yksi tärkeä rytmikuvio, joka ilmestyi ensimmäisen kerran tuolloin.

Habaneran tanssityyli on hitaampi ja komeampi kuin danzan. 1840-luvulla habaneroja kirjoitettiin, laulettiin ja tanssittiin Meksikossa, Venezuelassa, Puerto Ricossa ja Espanjassa. Noin vuodesta 1900 lähtien habanera on ollut reliikkitanssi; musiikissa on kuitenkin aikakauden viehätysvoimaa, ja on olemassa joitakin kuuluisia sävellyksiä, kuten Tu, jonka versiot on levytetty monta kertaa.

Valssi

Valssi (El vals) saapui Kuubaan vuonna 1814. Se oli ensimmäinen tanssi, jossa pareja ei yhdistänyt yhteinen tanssikuvio. Sitä tanssittiin ja tanssitaan edelleen 3/4-tahdissa, ja painopiste on ensimmäisessä tahdissa. Alun perin sitä pidettiin pöyristyttävänä, koska parit kohtasivat toisensa, pitivät toisiaan "suljetussa" otteessa ja jättivät niin sanotusti huomiotta ympäröivän yhteisön. Valssi tuli kaikkiin Amerikan maihin. Valssilla on toinenkin ominaispiirre: se on "kiertävä" tanssi, jossa pariskunnat liikkuvat ympäri areenaa. Latinalaisissa tansseissa tanssijoiden etenevä liike on epätavallista, mutta sitä esiintyy joissakin tansseissa.

Zapateo

Tyypillinen kuubalaisen campesinon tai guajiron tanssi Paritanssi, johon kuuluu jalkojen naputtelua, useimmiten miehen. Kuvituksia on olemassa aiemmilta vuosisadoilta, mutta tanssi on nykyään hävinnyt.

Trova

1800-luvulla Santiago de Cubassa syntyi joukko kiertäviä muusikoita, trubadoreja, jotka kiertelivät ympäriinsä ansaiten elantonsa laulamalla ja soittamalla kitaraa. Heillä oli suuri merkitys säveltäjinä, ja heidän laulujaan on käytetty kaikessa kuubalaisessa musiikissa.

Pepe Sánchez (1856-1918) oli trovan isä ja kuubalaisen boleron luoja. Hänellä ei ollut muodollista musiikkikoulutusta. Hänellä oli huomattava luontainen lahjakkuus, ja hän sävelsi numeroita päässään eikä koskaan kirjoittanut niitä muistiin. Tämän seurauksena suurin osa näistä numeroista on nyt kadonnut lopullisesti, vaikka noin kaksi tusinaa on säilynyt, koska ystävät ja oppilaat kirjoittivat ne puhtaaksi. Hän loi myös mainosjinglejä ennen kuin radio syntyi. Hän oli malli ja opettaja häntä seuranneille suurille trovadoreille.

Ensimmäinen ja yksi pitkäikäisimmistä oli Sindo Garay (1867-1968). Hän oli erinomainen laulujen säveltäjä, ja hänen parhaita laulujaan on laulettu ja levytetty useita kertoja. Garay oli myös musiikillisesti lukutaidoton - itse asiassa hän opetti itselleen aakkoset vasta 16-vuotiaana - mutta hänen tapauksessaan ei ainoastaan tallennettu partituurit muiden toimesta, vaan myös äänitteitä on olemassa. Hän teki radiolähetyksiä, äänitteitä ja säilyi hengissä nykyaikaan asti. Hänellä oli tapana sanoa: "Harva mies on kättellyt sekä José Martía että Fidel Castroa!".

Chicho Ibáñez (1875-1981) oli jopa Garayta pitkäikäisempi. Ibáñez oli ensimmäinen trovador, joka erikoistui kuubalaiseen poikaan; hän lauloi myös guaguancoja ja abakuá-kappaleita (musta salaseura).

Monet varhaiset trovadores, kuten Manuel Corona (joka työskenteli bordellissa Havannassa), sävelsivät ja lauloivat guarachoja hitaampien bolerojen vastapainoksi.

Bolero

Tämä laulu- ja tanssimuoto eroaa huomattavasti espanjalaisesta nimikappaleestaan. Se sai alkunsa 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä perinteisen trovan perustajan Pepe Sánchezin myötä. Hän kirjoitti ensimmäisen boleron, Tristezas, jota lauletaan edelleen. Bolero on aina kuulunut trova-muusikon ohjelmistoon. Bolero osoittautui poikkeuksellisen mukautuvaksi, ja siitä syntyi monia muunnelmia. Tyypillistä oli synkooppien käyttöönotto, mikä johti bolero-soniin, bolero-mamboon ja bolero-chaan. Bolero-sonista tuli useiden vuosikymmenten ajan Kuuban suosituin tanssirytmi, ja juuri tämän rytmin kansainvälinen tanssiyhteisö omaksui ja opetti virheellisesti nimellä "rumba".

Danzón

Eurooppalaista vaikutusta Kuuban myöhempään musiikilliseen kehitykseen edustaa danzón, elegantti musiikkimuoto, joka oli aikoinaan Kuuban suosituinta musiikkia. Se on kreolilaisen kuubalaisen contradanzan jälkeläinen. Danzón merkitsee muutosta, joka tapahtui 1700-luvun lopun yhteisöllisestä sekvenssitanssityylistä myöhempien aikojen paritansseihin. Sysäyksenä tähän oli aikoinaan skandaalimaisen walzin menestys, jossa parit tanssivat toisiaan vastakkain ja toisista pareista riippumatta, eivät osana ennalta määrättyä rakennetta. Danzón oli ensimmäinen kuubalainen tanssi, jossa otettiin käyttöön tällaiset menetelmät, vaikka näiden kahden tanssin välillä onkin eroja. Walz on etenevä tanssitanssi, jossa parit kiertävät lattiaa vastapäivään, kun taas danzón on "taskunenäliinatanssi", jossa pari pysyttelee pienellä alueella lattialla.

Danzónia vietiin suosiolla koko Latinalaiseen Amerikkaan, erityisesti Meksikoon. Se on nykyään jäänne sekä musiikissa että tanssissa, mutta sen pitkälle orkestroidut jälkeläiset elävät edelleen.

Son

Cristóbal Díazin mukaan poika on kuubalaisen musiikin tärkein ja vähiten tutkittu laji. Voidaan sanoa, että son on Kuuballe sama kuin tango Argentiinalle tai samba Brasilialle. Lisäksi se on latinalaisamerikkalaisen musiikin muodoista ehkä kaikkein joustavin. Sen suurena vahvuutena on eurooppalaisten ja afrikkalaisten musiikkiperinteiden yhdistäminen. Sen tyypillisimpiä soittimia ovat kuubalainen kitara, joka tunnetaan nimellä tres, ja tunnettu kaksipäinen bongó, jotka ovat läsnä alusta alkaen nykypäivään asti. Tyypillisiä ovat myös claves, espanjalainen kitara, kontrabasso ja varhain myös kornetti tai trumpetti ja lopulta piano.

Poika syntyi Orientessa, saaren itäosassa, jossa espanjalainen kitara ja lyyrinen perinne yhdistyivät afrikkalaisiin lyömäsoittimiin ja rytmeihin. Nyt tiedämme, että sen historia erillisenä muotona on suhteellisen tuore. Ei ole todisteita siitä, että se olisi syntynyt 1800-luvun loppua pidemmälle. Se siirtyi Orientesta Havannaan noin vuonna 1909, ja sitä kuljettivat Permanenten (armeijan) jäsenet, jotka lähetettiin pois kotiseudultaan poliittisin perustein. Ensimmäiset äänitykset tehtiin vuonna 1918.

Poikia on monenlaisia. Odilio Urfé tunnisti nämä muunnelmat:

son montuno

changuí

sucu-sucu

pregón

bolero-son

afro-son

son guaguancó

mambo

ja voidaan varmasti lisätä

salsa (suurelta osin)

timba

Lisäksi poika on muuttanut vanhaa danzónia yhä uudelleen ja uudelleen synkopoidummaksi ja kreolilaisempaan tyyliin, alkaen vuodesta 1910 danzón-mambon ja cha-cha-chan kautta monimutkaisiin nykyaikaisiin sovituksiin, joita on lähes mahdotonta luokitella.

Son vaihtelee nykyään paljon, ja sen erityispiirre on synkopoitu bassopulssi, joka tulee ennen downbeatia ja antaa sonille sen tunnusomaisen rytmin; tätä kutsutaan ennakoiduksi bassoksi.

Kuubalainen jazz

Kuuban jazzin historiaa on varjostettu vuosikausia, mutta nyt on käynyt selväksi, että sen historia Kuubassa on lähes yhtä pitkä kuin Yhdysvalloissa.

Varhaisista kuubalaisista jazz-yhtyeistä tiedetään nyt paljon enemmän, vaikka tallenteiden puute vaikeuttaakin niiden täydellistä arviointia. Muutot ja vierailut Yhdysvaltoihin ja Yhdysvalloista sekä keskinäinen äänitteiden ja nuottien vaihto pitivät molempien maiden muusikot yhteydessä toisiinsa. Kuuban ja New Orleansin muusikoiden välillä oli 1900-luvun alkupuolella läheiset suhteet. Kuuluisan Tropicana-klubin orkesterinjohtaja Armando Romeu Jr oli johtava hahmo kuubalaisen jazzin kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen. Cubop-ilmiö ja Havannassa ja New Yorkissa järjestetyt jam-sessiot loivat aitoja fuusiota, jotka vaikuttavat muusikoihin vielä nykyäänkin.

Rita Montaner vuonna 1938 El romance del palmar - elokuvan kuvausten aikana.


claves


Sexteto Occidente, New York 1926 takaisin: Ignacio Piñeiro (kontrabasso), Julio Torres Biart (tres); edessä: Maria Teresa Vera (kitara), Ignacio Piñeiro (kontrabasso), Julio Torres Biart (tres): Miguelito Garcia (clavé), Manuel Reinoso (bongó) ja Francisco Sánchez (maracas).

Suosittu musiikki

Musiikkiteatteri

1700-luvulta nykyaikaan asti suosituissa teatterimuotojen muodoissa käytettiin musiikkia ja tanssia, ja ne synnyttivät musiikkia ja tanssia. Sen lisäksi, että kuubalaiset säveltäjät esittivät joitakin eurooppalaisia oopperoita ja operetteja, he kehittivät vähitellen ideoita, jotka sopivat paremmin kreoliyleisölle. Kuubalainen musiikki pääsi maailmalle levytetyn musiikin avulla. Vuoteen 1925 asti Kuuban eniten levytetty artisti oli Alhambran laulaja Adolfo Colombo. Tietojen mukaan hän levytti vuosina 1906-1917 noin 350 numeroa, joista hyvin harvat ovat säilyneet.

Havannan ensimmäinen teatteri avattiin vuonna 1776. Ensimmäinen kuubalainen ooppera ilmestyi vuonna 1807. Musiikkiteatterilla oli valtava merkitys 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla. Kuubassa vuonna 1922 alkanut radio edisti populaarimusiikin kasvua, koska se tarjosi taiteilijoille julkisuutta ja uuden tulonlähteen.

Zarzuela on pienimuotoinen kevyt operettimuoto. Se alkoi espanjankielisellä tuontisisällöllä ja kehittyi Kuuban sosiaalisten ja poliittisten tapahtumien ja ongelmien jatkuvaksi kommentoinniksi. Joukko eturivin säveltäjiä, kuten Ernesto Lecuona, tuotti Havannan teattereihin useita hittejä. Suuret tähdet, kuten Vedette Rita Montaner, joka osasi laulaa, soittaa pianoa, tanssia ja näytellä, olivat kuubalaisia vastineita Pariisin Mistinguettille ja Josephine Bakerille.

Bufo

Kuubalainen Bufo-teatteri on eräänlainen komedia, joka on räikeää ja satiirista. Siinä käytetään sellaisia kalustotyyppejä, joita voi esiintyä missä tahansa maassa. Bufo sai alkunsa noin vuosina 1800-1815: Francisco Covarrubias, "karikatyristi" (1775-1850), oli sen luoja. Vähitellen sarjakuvatyypit hylkäsivät eurooppalaiset esikuvansa ja muuttuivat yhä enemmän kreolilaisiksi ja kuubalaisiksi. Samaan aikaan myös musiikki kehittyi. Slangi orjaparakeilta ja köyhien asuinalueilta löysi tiensä sanoituksiin:

Una mulata me ha muerto!

Eivätkö he ole ottaneet tätä tyttöä?

Como ha de quedar hombre vivo -

si no prendan a quien matar!

La mulata es como el pan;

se deber como caliente,

que en dejandola enfriar

ni el diablo le mete el diente!

(Minulle on tehty mulata!

Eikä häntä pidätetä!

Miten kukaan voi elää

Jos he eivät ota tätä tappajaa?

Mulatta on kuin tuoretta leipää

Sinun täytyy syödä sitä, kun se on kuumaa.

Jos jätät sen jäähtymään

Edes paholainen ei voi saada puraisua!)

Guaracha

Guaracha on nopeatempoinen ja sanoituksellinen genre. Se sai alkunsa Bufon komediateatterista, ja 1900-luvun alussa sitä soitettiin usein Havannan bordelleissa. Sanoitukset olivat täynnä slangia, ja niissä käsiteltiin uutisissa esiintyviä tapahtumia ja henkilöitä.

Contradanza

Contradanza on historiallisesti merkittävä tanssi. Se saapui Kuubaan 1700-luvun lopulla Euroopasta. Contradanza on yhteisöllinen sekvenssitanssi, jossa tanssikuviot ovat määrätyssä kuviossa. Musiikin tempo ja tyyli oli kirkas ja melko nopea. Varhaisin kuubalainen contradanzan sävellys on San Pascual bailon, joka julkaistiin vuonna 1803. Kuubalaiset kehittivät useita kreolilaisia versioita, mikä on varhainen esimerkki afrikkalaisen perinteen vaikutuksesta Karibialla. Suurin osa muusikoista oli mustia tai mulattimustia: jo 1800-luvun alkupuolella kuubalaisissa kaupungeissa asui paljon vapautettuja orjia ja sekarotuisia henkilöitä.

"Havannan naisilla on hurja tanssimishalukkuus; he viettävät kokonaisia öitä kohotettuna, kiihtyneinä, hulluina ja hikeä vuodattaen, kunnes kaatuvat sammuneina".

Contradanza syrjäytti menuetin suosituimpana tanssina, kunnes vuodesta 1842 alkaen se väistyi habaneran tieltä, joka oli aivan erilainen tyyli.

Danza

Myös tätä, contradanzan lasta, tanssittiin riveissä tai neliöissä. Se oli myös reipas musiikin ja tanssin muoto, joka saattoi olla kaksi- tai kolmitahtinen. Tämän tanssilajin korvasi lopulta danzón, joka oli habaneran tavoin paljon hitaampi ja rauhallisempi.

Habanera

Habanera kehittyi contradanzasta 1800-luvun alussa. Sen suuri uutuus oli se, että sitä laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Sen kehitys johtui ainakin osittain ranskankielisten maahanmuuttajien vaikutuksesta. Haitin vallankumous vuonna 1791 johti siihen, että monet siirtomaavallan ranskalaiset ja heidän orjansa pakenivat Orienteen. Cinquillo on yksi tärkeä rytmikuvio, joka ilmestyi ensimmäisen kerran tuolloin.

Habaneran tanssityyli on hitaampi ja komeampi kuin danzan. 1840-luvulla habaneroja kirjoitettiin, laulettiin ja tanssittiin Meksikossa, Venezuelassa, Puerto Ricossa ja Espanjassa. Noin vuodesta 1900 lähtien habanera on ollut reliikkitanssi; musiikissa on kuitenkin aikakauden viehätysvoimaa, ja on olemassa joitakin kuuluisia sävellyksiä, kuten Tu, jonka versiot on levytetty monta kertaa.

Valssi

Valssi (El vals) saapui Kuubaan vuonna 1814. Se oli ensimmäinen tanssi, jossa pareja ei yhdistänyt yhteinen tanssikuvio. Sitä tanssittiin ja tanssitaan edelleen 3/4-tahdissa, ja painopiste on ensimmäisessä tahdissa. Alun perin sitä pidettiin pöyristyttävänä, koska parit kohtasivat toisensa, pitivät toisiaan "suljetussa" otteessa ja jättivät niin sanotusti huomiotta ympäröivän yhteisön. Valssi tuli kaikkiin Amerikan maihin. Valssilla on toinenkin ominaispiirre: se on "kiertävä" tanssi, jossa pariskunnat liikkuvat ympäri areenaa. Latinalaisissa tansseissa tanssijoiden etenevä liike on epätavallista, mutta sitä esiintyy joissakin tansseissa.

Zapateo

Tyypillinen kuubalaisen campesinon tai guajiron tanssi Paritanssi, johon kuuluu jalkojen naputtelua, useimmiten miehen. Kuvituksia on olemassa aiemmilta vuosisadoilta, mutta tanssi on nykyään hävinnyt.

Trova

1800-luvulla Santiago de Cubassa syntyi joukko kiertäviä muusikoita, trubadoreja, jotka kiertelivät ympäriinsä ansaiten elantonsa laulamalla ja soittamalla kitaraa. Heillä oli suuri merkitys säveltäjinä, ja heidän laulujaan on käytetty kaikessa kuubalaisessa musiikissa.

Pepe Sánchez (1856-1918) oli trovan isä ja kuubalaisen boleron luoja. Hänellä ei ollut muodollista musiikkikoulutusta. Hänellä oli huomattava luontainen lahjakkuus, ja hän sävelsi numeroita päässään eikä koskaan kirjoittanut niitä ylös. Tämän seurauksena suurin osa näistä numeroista on nyt kadonnut lopullisesti, vaikka noin kaksi tusinaa on säilynyt, koska ystävät ja oppilaat kirjoittivat ne puhtaaksi. Hän loi myös mainosjinglejä ennen kuin radio syntyi. Hän oli malli ja opettaja häntä seuranneille suurille trovadoreille.

Ensimmäinen ja yksi pitkäikäisimmistä oli Sindo Garay (1867-1968). Hän oli erinomainen laulujen säveltäjä, ja hänen parhaita laulujaan on laulettu ja levytetty useita kertoja. Garay oli myös musiikillisesti lukutaidoton - itse asiassa hän opetti itselleen aakkoset vasta 16-vuotiaana - mutta hänen tapauksessaan ei ainoastaan tallennettu partituuria, vaan myös äänitteitä on olemassa. Hän teki radiolähetyksiä, äänitteitä ja säilyi hengissä nykyaikaan asti. Hänellä oli tapana sanoa: "Harva mies on kättellyt sekä José Martía että Fidel Castroa!".

Chicho Ibáñez (1875-1981) oli jopa Garayta pitkäikäisempi. Ibáñez oli ensimmäinen trovador, joka erikoistui kuubalaiseen poikaan; hän lauloi myös guaguancoja ja abakuá-kappaleita (musta salaseura).

Monet varhaiset trovadores, kuten Manuel Corona (joka työskenteli bordellissa Havannassa), sävelsivät ja lauloivat guarachoja hitaampien bolerojen vastapainoksi.

Bolero

Tämä laulu- ja tanssimuoto eroaa huomattavasti espanjalaisesta nimikappaleestaan. Se sai alkunsa 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä perinteisen trovan perustajan Pepe Sánchezin myötä. Hän kirjoitti ensimmäisen boleron, Tristezas, jota lauletaan edelleen. Bolero on aina kuulunut trova-muusikon ohjelmistoon. Bolero osoittautui poikkeuksellisen mukautuvaksi, ja siitä syntyi monia muunnelmia. Tyypillistä oli synkooppien käyttöönotto, mikä johti bolero-soniin, bolero-mamboon ja bolero-chaan. Bolero-sonista tuli useiden vuosikymmenten ajan Kuuban suosituin tanssirytmi, ja juuri tämän rytmin kansainvälinen tanssiyhteisö omaksui ja opetti väärin nimellä "rumba".

Danzón

Eurooppalaista vaikutusta Kuuban myöhempään musiikilliseen kehitykseen edustaa danzón, elegantti musiikkimuoto, joka oli aikoinaan Kuuban suosituinta musiikkia. Se on kreolilaisen kuubalaisen contradanzan jälkeläinen. Danzón merkitsee muutosta, joka tapahtui 1700-luvun lopun yhteisöllisestä sekvenssitanssityylistä myöhempien aikojen paritansseihin. Sysäyksenä tähän oli aikoinaan skandaalimaisen walzin menestys, jossa parit tanssivat toisiaan vastakkain ja toisista pareista riippumatta, eivät osana ennalta määriteltyä rakennetta. Danzón oli ensimmäinen kuubalainen tanssi, jossa otettiin käyttöön tällaiset menetelmät, vaikka näiden kahden tanssin välillä onkin eroja. Walz on etenevä tanssitanssi, jossa parit kiertävät lattiaa vastapäivään, kun taas danzón on "taskunenäliinatanssi", jossa pari pysyttelee pienellä alueella lattialla.

Danzónia vietiin suosiolla koko Latinalaiseen Amerikkaan, erityisesti Meksikoon. Se on nykyään jäänne sekä musiikissa että tanssissa, mutta sen pitkälle orkestroidut jälkeläiset elävät edelleen.

Son

Cristóbal Díazin mukaan poika on kuubalaisen musiikin tärkein ja vähiten tutkittu laji. Voidaan sanoa, että son on Kuuballe sama kuin tango Argentiinalle tai samba Brasilialle. Lisäksi se on latinalaisamerikkalaisen musiikin muodoista ehkä kaikkein joustavin. Sen suurena vahvuutena on eurooppalaisten ja afrikkalaisten musiikkiperinteiden yhdistäminen. Sen tyypillisimpiä soittimia ovat kuubalainen kitara, joka tunnetaan nimellä tres, ja tunnettu kaksipäinen bongó, jotka ovat läsnä alusta alkaen nykypäivään asti. Tyypillisiä ovat myös claves, espanjalainen kitara, kontrabasso ja varhain myös kornetti tai trumpetti ja lopulta piano.

Poika syntyi Orientessa, saaren itäosassa, jossa espanjalainen kitara ja lyyrinen perinne yhdistyivät afrikkalaisiin lyömäsoittimiin ja rytmeihin. Nyt tiedämme, että sen historia erillisenä muotona on suhteellisen tuore. Ei ole todisteita siitä, että se olisi syntynyt 1800-luvun loppua pidemmälle. Se siirtyi Orientesta Havannaan noin vuonna 1909, ja sitä kuljettivat Permanenten (armeijan) jäsenet, jotka lähetettiin pois kotiseudultaan poliittisin perustein. Ensimmäiset äänitykset tehtiin vuonna 1918.

Poikia on monenlaisia. Odilio Urfé tunnisti nämä muunnelmat:

son montuno

changuí

sucu-sucu

pregón

bolero-son

afro-son

son guaguancó

mambo

ja voidaan varmasti lisätä

salsa (suurelta osin)

timba

Lisäksi poika on muuttanut vanhaa danzónia yhä uudelleen ja uudelleen synkopoidummaksi ja kreolilaisempaan tyyliin, alkaen vuodesta 1910 danzón-mambon ja cha-cha-chan kautta monimutkaisiin nykyaikaisiin sovituksiin, joita on lähes mahdoton luokitella.

Son vaihtelee nykyään paljon, ja sen erityispiirre on synkopoitu bassopulssi, joka tulee ennen downbeatia ja antaa sonille sen tunnusomaisen rytmin; tätä kutsutaan ennakoiduksi bassoksi.

Kuubalainen jazz

Kuuban jazzin historiaa on varjostettu vuosikausia, mutta nyt on käynyt selväksi, että sen historia Kuubassa on lähes yhtä pitkä kuin Yhdysvalloissa.

Varhaisista kuubalaisista jazz-yhtyeistä tiedetään nyt paljon enemmän, vaikka tallenteiden puute vaikeuttaakin niiden täydellistä arviointia. Muutot ja vierailut Yhdysvaltoihin ja Yhdysvalloista sekä keskinäinen äänitteiden ja nuottien vaihto pitivät molempien maiden muusikot yhteydessä toisiinsa. Kuuban ja New Orleansin muusikoiden välillä oli 1900-luvun alkupuolella läheiset suhteet. Kuuluisan Tropicana-klubin orkesterinjohtaja Armando Romeu Jr oli johtava hahmo kuubalaisen jazzin kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen. Cubop-ilmiö ja Havannassa ja New Yorkissa järjestetyt jam-sessiot loivat aitoja fuusiota, jotka vaikuttavat muusikoihin vielä nykyäänkin.

Rita Montaner vuonna 1938 El romance del palmar - elokuvan kuvausten aikana.


claves


Sexteto Occidente, New York 1926 takaisin: Ignacio Piñeiro (kontrabasso), Julio Torres Biart (tres); edessä: Maria Teresa Vera (kitara), Ignacio Piñeiro (kontrabasso), Julio Torres Biart (tres): Miguelito Garcia (clavé), Manuel Reinoso (bongó) ja Francisco Sánchez (maracas).

Buena Vista -kokemus

Maailmanlaajuinen kiinnostus kuubalaista musiikkia kohtaan heräsi uudelleen, kun Buena Vista Social Club julkaisi merkittävän CD-albumin. Amerikkalainen kitaristi Ry Cooder, brittiläinen musiikkituottaja Nick Gold ja kuubalainen muusikko Juan Marcos Gonzáles työskentelivät yhdessä uuden yrityksen parissa. He kokosivat lähinnä vanhemmista kuubalaisista muusikoista koostuvan ryhmän, jonka ideana oli luoda uudelleen 1950-luvun kultaisen ajan kuubalaista musiikkia. Vuonna 1997 julkaistusta ensimmäisestä albumista tuli valtava hitti, jota myytiin yli viisi miljoonaa kappaletta ja joka voitti Grammyn vuonna 1998. Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti listasi sen kaikkien aikojen 500 parhaan hitin listallaan sijalle 260. Ensimmäistä levyä on seurannut kymmenkunta muuta CD-levyä, jotka ovat enimmäkseen Nonesuch Recordsin tai World Circuitin julkaisemia.

Vuonna 1999 julkaistiin dokumenttielokuva Buena Vista Social Club, jonka ohjasi Wim Wenders. Se tuotti 23 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti vuoteen 2007 mennessä. Nuorempi sukupolvi oli havainnut, miksi kuubalainen musiikki oli niin suosittua.

Buena Vista -kokemus

Maailmanlaajuinen kiinnostus kuubalaista musiikkia kohtaan heräsi uudelleen, kun Buena Vista Social Club julkaisi merkittävän CD-albumin. Amerikkalainen kitaristi Ry Cooder, brittiläinen musiikkituottaja Nick Gold ja kuubalainen muusikko Juan Marcos Gonzáles työskentelivät yhdessä uuden yrityksen parissa. He kokosivat lähinnä vanhemmista kuubalaisista muusikoista koostuvan ryhmän, jonka ideana oli luoda uudelleen 1950-luvun kultaisen ajan kuubalaista musiikkia. Vuonna 1997 julkaistusta ensimmäisestä albumista tuli valtava hitti, jota myytiin yli viisi miljoonaa kappaletta ja joka voitti Grammyn vuonna 1998. Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti listasi sen kaikkien aikojen 500 parhaan hitin listallaan sijalle 260. Ensimmäistä levyä on seurannut kymmenkunta muuta CD-levyä, jotka ovat enimmäkseen Nonesuch Recordsin tai World Circuitin julkaisemia.

Vuonna 1999 julkaistiin dokumenttielokuva Buena Vista Social Club, jonka ohjasi Wim Wenders. Se tuotti 23 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti vuoteen 2007 mennessä. Nuorempi sukupolvi oli havainnut, miksi kuubalainen musiikki oli niin suosittua.