Monsieur Pierre tai yksinkertaisesti Pierre oli Pierre Jean Phillipe Zurcher-Margollen (s. Toulon, Ranska - Lontoo 1963) ammattinimi. Pierre oli ammattitanssija ja tanssinopettaja; hän oli ISTD:n (Imperial Society of Teachers of Dancing) jäsen, tutkija ja komitean jäsen sekä OBBD:n (Official Board of Ballroom Dancing) jäsen. Työssään hän yhdisti käytännön kilpatanssikokemuksen ja systemaattisen opetusotteen, mikä teki hänestä keskeisen vaikuttajan englantilaisessa tanssimaailmassa 1900-luvun puolivälissä.
Pierre oli päävastuussa latinalaisamerikkalaisten tanssien tuomisesta Englantiin. Hän esitteli ja popularisoi näitä tansseja sekä kilpailuissa että seuratoiminnassa ja vaikutti siihen, että latinalaistyyppiset tanssit otettiin osaksi brittiläistä tanssikulttuuria. Latinalaisamerikkalaisiksi tansseiksi kutsutut lajit, kuten mm. rumba, samba, paso doble ja muut keskeiset tyylit, vakiintuivat osaksi kilpatanssiohjelmia hänen ja hänen kollegoidensa työn ansiosta. Hänen ja hänen kollegoidensa kehittämästä järjestelmästä tuli perusta kaikille Maailman tanssineuvoston (WDC) järjestämille latinalaisamerikkalaisille kilpailuille.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918 hän aloitti uransa ammattitanssijana Lontoossa. Vaikka hän vietti loppuelämänsä Lontoossa, Pierre ei koskaan luopunut Ranskan kansalaisuudestaan. Lontoossa hän toimi opettajana, kilpailutuomarina ja kouluttajana useissa tanssiyhteisöissä ja -järjestöissä, levittäen latinalaistanssien tekniikkaa ja pedagogisia periaatteita laajemmalle yleisölle.
Vaikutus ja perintö
Pieren työ vaikutti syvällisesti sekä seuratoimintaan että kilpatanssiin. Hänen opetuksensa ja järjestelmällinen lähestymistapansa auttoivat luomaan yhteispohjan opettajille, tuomareille ja kilpailujen järjestäjille, mikä mahdollisti latinalaistanssien yhtenäisemmän arvioinnin ja opettamisen kansainvälisellä tasolla. Monet nykyiset latinalaistanssien kilpailutavat, -säännöt ja opetussuunnitelmat juontavat juurensa hänen vaikutuksestaan ja hänen kehittämästään standardoinnista.
Pierreä muistetaan erityisesti siitä, että hän toi uusia rytmejä ja tyylejä osaksi eurooppalaista tanssikirjoa ja loi sillan perinteisten seuraperinteiden ja modernin kilpatanssin välille. Hänen panoksensa näkyy yhä tanssikouluissa, kilpailuissa ja tanssinopettajakoulutuksessa, ja hän on monille alan ammattilaisille esikuvana siitä, miten käytännön taito yhdistyy järjestelmälliseen opetukseen.