Cha-cha-cha – kuubalainen tanssi ja musiikki (Enrique Jorrín, 1953)
Tutustu Cha-cha-chaan — kuubalainen tanssi ja musiikki, jonka Enrique Jorrín esitteli 1953. Historia, rytmi, danzónin vaikutus ja tarttuva askelkuvio Kuuban perinteestä.
Cha-cha-cha on kuubalaista alkuperää olevan latinalaisamerikkalaisen musiikin ja tanssin nimi. Se on kuubalaisen säveltäjän ja viulistin Enrique Jorrínin vuonna 1953 esittelemää tanssimusiikkia. Rytmi kehitettiin aiemmasta tanssista, danzónista, jaetun neljännen tahdin avulla. Nimi juontuu tanssijoiden jalkojen ravistelusta ja on osin onomatopoeettinen: askelsarjan synnyttämä ääni kuvataan usein cha‑cha‑chá -tavulla.
Alkuperä ja historia
Cha‑cha‑cha syntyi 1950‑luvun alun Kuubassa, kun danzónin ja mambojen rytmisiä elementtejä yhdistettiin uuteen, helpommin tanssittavaan muotoon. Enrique Jorrín toimi tuon liikkeen keskeisenä kehittäjänä; hänen orkesterinsa Orquesta América levytykset, erityisesti kappale La Engañadora (1953), muodostuivat nopeasti lajityypin tunnetuksi aloittajaksi. Cha‑cha‑cha levisi Kuubasta nopeasti Latinalaiseen Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin, ja 1950‑luvulla siitä tuli suosittu sekä sosiaalisena että orkesteritanssina.
Musiikilliset piirteet
Tahtilaji ja rytmi: Cha‑cha‑cha on yleensä neljäsosatahtinen (4/4), mutta sen tunnusomainen vaikutelma syntyy jaetusta neljännestahdista ja korostetuista kolmesta pikemmassa iskussa — tästä syntyy tanssijoiden suussa kuuluva "cha‑cha‑cha". Rytmi on vakaampi ja vähemmän synkooppiinen kuin mambo, mikä tekee siitä helpommin seurattavan sosiaaliseen tanssiin.
Soittimet: Alkuperäisissä charanga‑kokoonpanoissa korostuivat viulu, huilu, piano (montuno), basso ja lyömäsoittimet kuten timbaalit, güiro ja conga. Myöhemmin cha‑cha‑chassa käytettiin myös laajempaa big band -harmonisaatiota ja sähköisiä instrumentteja eri tyylisuuntien muuttuessa.
Rakenne: Kappaleissa esiintyy usein melodiaosuuksia, tanssiosioita (montuno) ja kuorokohtauksia (call‑and‑response), joita orkesteri voi elävöittää rytmisillä korostuksilla ja sooloinstrumenteilla.
Tanssi
Perusaskel: Cha‑cha‑chan perusaskel voidaan laskea usein muotoon "yksi, kaksi, cha‑cha‑cha" (tai "kaksi, kolme, cha‑cha‑cha" riippuen laskutavasta): kaksi pidempää askelta ja sen jälkeen kolme nopeampaa sivuaskelta (chassé), jotka muodostavat nimensä mukaisen äänimaiseman. Tanssissa korostuvat kehon liike, lantion ja polvien joustavuus sekä cue‑tahdit ja rytmipisteet, jotka vaihtelevat kuubalaisen ja kilpatanssiversion välillä.
Tyylivariaatiot: On olemassa erot kuubalaisen sosiaalisen cha‑cha‑chan ja kansainvälisen kilpatanssin (ballroom) cha‑cha‑chan välillä: kuubalainen tyyli on vapaampi, improvisoivampi ja lähellä son‑sukupuiden rytmiikkaa, kun taas ballroom‑versio on tiukemmin rakenteellinen ja tekniikkavetoinen.
Leviäminen ja vaikutus
1950‑luvulla cha‑cha‑cha valloitti tanssilavat Yhdysvalloissa ja Euroopassa; sitä alettiin opettaa tanssikouluissa ja se otettiin osaksi kilpailutanssien ohjelmia. Cha‑cha‑cha vaikutti myös myöhempään latinalaisamerikkalaiseen populaarimusiikkiin, ja sen rytmiset ideat näkyvät esimerkiksi salsassa ja muissa Karibian rytmeissä.
Keskeiset esitykset ja tekijät
- Enrique Jorrín — viulisti ja säveltäjä, jota pidetään lajin alkuunpanijana; hänen levytyksensä Orquesta América kanssa avasivat tien cha‑cha‑challe.
- Orquesta América ja Orquesta Aragón — tärkeitä charanga‑orkestereita lajin levittämisessä.
- Myöhemmät sovitukset ja big band -versiot toivat cha‑cha‑chaan uusia sointivärejä ja kansainvälistä suosiota.
Nykytila
Cha‑cha‑cha on edelleen suosittu sekä sosiaalisena tanssina että kilpatanssin lajina. Musiikkina se elää perinteisissä kokoonpanoissa mutta myös uusina tulkintoina, joissa yhdistyvät latina‑rytmit ja nykyaikaiset tuotantotekniikat. Tanssikurssit tarjoavat perustaidot sekä kuubalaisen että ballroom‑tyylin osaajille, ja laji säilyttää asemansa Latinalaisen Amerikan rytmiperinteen näkyvimpänä edustajana.
Aikuispariskunta tanssii latinalaisen tanssin kilpailuissa Itävallassa.
Musiikki
Monet pitävät Orquesta Aragónia ja José Fajardon orkesteria erityisen vaikutusvaltaisina cha-cha-chan kehittymisessä. Kuuban ulkopuolella Tito Puenten (New Yorkissa) ja Pérez Pradon (Mexico Cityssä ja Kaliforniassa) big bandit esittelivät cha-cha-chaa paljon laajemmalle yleisölle.
Tanssi
Musiikillisesti Cha-cha-cha ei ehkä ollut suuri innovaatio. Siitä tuli kuitenkin erittäin suosittu, koska ihmiset pitivät sitä helppona tanssia. Monsieur Pierre ja hänen kollegansa lähtivät 1950-luvun alussa Kuubaan tutkimaan sitä. He palasivat Lontooseen ja kodifioivat tanssin (lajittelivat sen ja kirjoittivat sen ylös). Siitä tuli latinalaisamerikkalaisen seuratanssin vakiotanssi. Se on yksi viidestä latinalaistanssista kansainvälisissä kilpailuissa, joita hallinnoi World Dance Council. Nykyään se on edelleen suosittu tanssi, ja sitä tanssitaan edelleen Kuubassa.
Muut verkkosivustot
- Entiset Latinalaisen maailmanmestarit Bryan Watson ja Karen Hardy pitävät esityksen. [1]
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Cha-cha-cha?
V: Cha-cha-cha on latinalaisamerikkalaista musiikkia ja tanssia, joka on kuubalaista alkuperää.
K: Kuka esitteli Cha-cha-cha-musiikin?
V: Kuubalainen säveltäjä ja viulisti Enrique Jorrín esitteli cha-cha-cha-musiikin vuonna 1953.
K: Mikä oli edellinen tanssi, josta Cha-cha-chan rytmi kehitettiin?
V: Cha-cha-chan rytmi kehitettiin aikaisemmasta tanssista nimeltä danzón.
K: Miten Cha-cha-chan rytmi erosi danzónin rytmistä?
V: Cha-cha-chan rytmissä on jaettu neljäs tahti, jota ei ollut danzónin rytmissä.
K: Mistä nimi Cha-cha-cha on peräisin?
V: Nimi Cha-cha-cha juontaa juurensa tanssijoiden jalkojen heilumisesta.
K: Millaista musiikkia Cha-cha-cha on?
V: Cha-cha-cha on tanssimusiikkia.
K: Milloin Cha-cha-cha otettiin käyttöön?
V: Enrique Jorrín esitteli cha-cha-chan vuonna 1953.
Etsiä