Satyagraha

Termin merkitys

Sana Satyagraha tulee sanskritin kielen sanoista satya (joka tarkoittaa "totuutta") ja agraha ("vaatimus" tai "lujasti kiinni pitäminen"). Gandhille satyagraha oli paljon muutakin kuin "passiivista vastarintaa" (vastarintaa ryhtymättä toimiin), sillä hänen mukaansa se oli totuudesta ja väkivallattomuudesta syntynyt moraalinen voima. Hänen väkivallattomuudestaan tuli myös hänen voimansa. Hän sanoi valinneensa nimen, koska Totuus tarkoittaa rakkautta ja sinnikkyys voimaa, ja sanskriittinen nimi osoitti, että se oli totuudesta ja rakkaudesta (väkivallattomuudesta) syntynyt voima.

Hän kirjoitti myös pitävänsä termistä "kansalaisvastarinta" enemmän kuin "kansalaistottelemattomuus". Gandhi käänsi sen myös "rakkauden voimaksi" tai "sielun voimaksi".

Gandhin johtama Salt Satyagraha, merkittävä esimerkki Satyagrahasta.

Satyagrahan idea

Satyagrahan pääkohdat

Gandhi sanoi, että Satyagraghan tavoitteena on muuttaa vääryyttä tekevän mieli, ei pakottaa häntä. Voittaminen tarkoittaa sitä, että päästään vihollisen kanssa yhteisymmärrykseen, jotta vääryydestä saadaan taas oikea, jota tämä ei ehkä ymmärrä vääräksi. Jotta tämä tapahtuisi, vihollisen mielen on muututtava niin, että hän tajuaa pysäyttävänsä tavoitteen, joka on oikea.

 

1. Väkivallattomuus (ahimsa)
2. Totuus - tähän sisältyy rehellisyys, mutta se tarkoittaa myös sitä, että elämme täysin sen puolesta, mikä on totta, ja hyväksymme sen.
3. Ei varastaminen
4. Siveys (brahmacharya) - tämä tarkoittaa moraalisen seksuaalisuuden säilyttämistä, mutta myös sitä, että kiinnitetään enemmän huomiota totuuden noudattamiseen kuin halujen tyydyttämiseen.
5. Ei omistaminen tai omistamattomuus (ei sama kuin köyhyys).
6. Ruumiillinen työ tai leipätyö
7. Ei syö paljon sellaista, mikä ei ole hyväksi
8. Ei pelätä
9. Kaikkien uskontojen yhtäläinen kunnioittaminen
10. Taisteleminen boikottien avulla (ei kuluteta tai osteta niiltä, jotka ovat ongelma).
11. Vapaus koskemattomuudesta eli ajatuksesta kastista (ihmisryhmä, jolla on saman verran rahaa ja valtaa), joka on niin alhainen, että siihen "ei voi koskea".

Toisen kerran Gandhi antoi seitsemän tärkeää sääntöä: Satyagrahi:

1. on oltava elävä usko Jumalaan
2. on uskottava totuuteen ja väkivallattomuuteen ja uskottava ihmisluonnon hyvyyteen.
3. hänen on elettävä siveää (moraalista) elämää ja oltava valmis kuolemaan tai menettämään kaiken omaisuutensa.
4. on oltava khadin käyttäjä ja kehrääjä.
5. on pysyttävä erossa alkoholista
6. heidän on noudatettava kaikkia muita hänen antamiaan kurinpitosääntöjä.
7. jos hänet laitetaan vankilaan, hänen on noudatettava vankilan sääntöjä, elleivät ne ole erityisesti laadittu loukkaamaan hänen itsekunnioitustaan.