Schlieffenin suunnitelma: Saksan 1905 sotilasstrategia Ranskaa vastaan
Schlieffenin suunnitelma (1905): Saksan taktinen strategia Ranskaa vastaan — taustat, toteutusvirheet ja vaikutus ensimmäiseen maailmansotaan.
Schlieffenin suunnitelma oli strateginen suunnitelma, jonka laati preussilainen kenraali Alfred Graf von Schlieffen (s. 28. helmikuuta 1833, Berliini, Preussi – k. 4. tammikuuta 1913, Berliini, Preussi) Saksan keisarikunnan armeijaa varten vuonna 1905. Suunnitelman tavoitteena oli ratkaista Saksan uhkaama kaksirintamasota: Saksalaisten tuli voittaa nopeasti lännessä Ranska ja siirtää sitten joukkoja idässä uhkaavaa Venäjää vastaan. Keskeinen osa suunnitelmaa oli nopea vasemman kaartin (käytännössä erittäin voimakkaan oikean siiven) kiertohyökkäys, joka kulkisi neutraalin Belgian kautta kiertäen Ranskan päävoimat ja pakottaen ranskalaiset antautumaan ennen kuin Venäjä ehtisi mobilisoida koko voimansa.
Tausta ja keskeiset piirteet
Schlieffenin muistio (1905) korosti nopeutta, liikkuvuutta ja rautateiden hyödyntämistä joukkojen siirrossa. Suunnitelma perustui ajatukseen, että menestyksekäs ja nopea länsirintaman ratkaisu estäisi pitkän kaksirintamasodan. Hyökkäyksen reitti kulki pääosin Pohjois-Belgian ja Luxemburgin kautta, jotta saksalaiset voisivat kiertää Ranskan pääpuolustuslinjat ja koota ratkaisevan ympäröivän iskun kohti Pariisia.
Schlieffenin ura ja ajatusmaailma
Alfred von Schlieffen palveli Preussin armeijassa ja Saksan yleisesikunnassa pitkään. Hän oli mukana sodissa 1800-luvulla, muun muassa Itävalta–Preussin sodassa (1866) ja Ranskan ja Preussin sodassa (1870–1871), jotka johtivat osaltaan Saksan yhdistymiseen. Myöhemmin hän toimi keisarillisen Saksan pääesikunnan päällikkönä vuosina 1891–1906. Schlieffen korosti sodankäynnissä logistista suunnittelua, junakuljetusten merkitystä ja sen ymmärrystä, että puolustaja voi usein olla asemiensa ansiosta etulyöntiasemassa.
Toteutus ja miksi suunnitelma epäonnistui 1914
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa elokuussa 1914 Schlieffenin suunnitelmaa ei toteutettu muuttumattomana. Sen sijaan pääesikunnan johtoon tullut Helmuth von Moltke nuorempi teki muutoksia: hän heikensi suunnitelman voimakkainta käärmettä eli oikeaa laitaa siirtämällä joukkoja idän uhkaa vastaan ja jätti vähemmän ylivoimaa länteen. Lisäksi käytännön vaikeudet tekivät tehtävästä huomattavasti monimutkaisemman kuin Schlieffen oli oletellut:
- Belgian puolustus ja vahvat linnoitukset (esim. Liègen linnoitukset) hidastivat saksalaisten etenemistä ja antoivat liittoutuneille lisäaikaa.
- Neutraalin Belgian läpi hyökkääminen synnytti Britannian sodanjulistuksen Saksan vastaan, ja British Expeditionary Force (BEF) osallistui pian taisteluihin.
- Logistiikka, tiedustelu ja aikataulut eivät pitäneet: junakuljetusten rajoitukset, viiveet ja vihollisen vastarinta murensivat suunniteltua nopeutta.
- Ranskan ja liittoutuneiden vastahyökkäykset, erityisesti Marnen taistelu syyskuussa 1914, pysäyttivät saksalaiset ja johtivat pitkäksi venyneeseen asemasotaan.
Näin ollen Schlieffenin perusajatus – ratkaiseva, nopea voitto lännessä ennen idän mobilisaatiota – epäonnistui käytännössä useiden syiden summana eikä pelkästään yhden miehen virheen takia.
Puolustamisen ja hyökkäämisen suhde
Schlieffen tunnusti, että puolustajan asema voi olla vahva: hän huomautti esimerkiksi, että puolustaja pystyy siirtämään joukkoja junalla nopeasti paikasta toiseen ja että juoksuhaudat, konekiväärit ja piikkilanka lisäsivät puolustajan etuja. Silti hänen suunnitelmansa perustui linjan murtamiseen ja kiertämiseen ennen kuin puolustajan etu ehtii realisoitua täydellisesti. Ensimmäisessä maailmansodassa puolustusmenetelmät ja uudet aseet (korsetiin kuuluvat mm. raskaampi tykistö jalkaväen tukena)kin pitkälti määräsivät sodankäynnin luonteen ja johtivat pitkään asemasotaan.
Perintö ja vaikutus myöhempään sodankäyntiin
Schlieffenin ajatus voimakkaasta kiertäjäkärjestä ja nopeasta ratkaisusta lännessä vaikutti edelleen sotilasajatteluun. Toisessa maailmansodassa kenraalit kuten Erich von Manstein ja Heinz Guderian hyödynsivät liikkeen ja yllätyksen periaatteita sekä keskittyivät murtautumisiin pohjoisesta kiertämisen sijasta nopeilla panssariryhmillä ja ilmatuella. Esimerkiksi keväällä 1940 Saksan iskureitti kulki osin Belgiaan ja Alankomaihin, mutta ratkaiseva läpimurto tapahtui Ardennien kautta eteläisempää Belgiaa kohti, mikä yllätti Ranskan ja liittoutuneet ja johti nopeaan Ranskan kukistumiseen. Tämä operaatio muistutti strategisesti Schlieffenin perusajatusta ympäröivästä kierrätyksestä, mutta välineet ja menetelmät olivat modernimmat ja mekanisoidut (toisessa maailmansodassa käytetty blitzkrieg).
Yhteenveto
Schlieffenin suunnitelma oli merkittävä strateginen ajatusyritys, joka pyrki ratkaisemaan Saksan vaikean aseman Euroopassa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vaikka suunnitelman ideat – nopeus, liikkuvuus ja ratkaiseva sivustaisku – säilyttivät ideologisen vaikutuksensa, käytännön toteutus vuonna 1914 epäonnistui useiden muuttujien takia. Schlieffenin perintö näkyy kuitenkin myöhemmässä sotataidossa: ympäröivän liikkeen ja nopean hyökkäyksen periaatteet muokkasivat 1900-luvun sotatoimintaa edelleen.
Punaiset nuolet osoittavat Saksan armeijan liikkeet Schlieffenin suunnitelman mukaisesti. Siniset nuolet osoittavat Ranskan armeijan liikkeet suunnitelmassa XVII. Saksa hyökkää Ranskaan Belgian kautta ja Ranska hyökkää Saksaan suoraan Belgian kautta.
Von Moltke Jr.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli kreivi Alfred Graf von Schlieffen?
A: Kreivi Alfred Graf von Schlieffen oli saksalainen sotilasstrategi, joka työskenteli Preussin armeijassa vuosina 1853-1871 ja myöhemmin keisarillisessa Saksan armeijassa vuosina 1871-1906. Hän kuoli vuonna 1913 79-vuotiaana.
Kysymys: Mikä oli Schlieffenin suunnitelma?
V: Schlieffenin suunnitelma oli kreivi Alfred Graf von Schlieffenin vuonna 1905 laatima strateginen suunnitelma, joka koski Ranskan ja Saksan keisarikunnan, Itävalta-Unkarin ja Italian välistä sotaa. Siinä Saksa ja sen liittolaiset hyökkäsivät Ranskaan Belgian kautta sen sijaan, että hyökkäsivät suoraan.
Kysymys: Miksi Moltke hyökkäsi silti Ranskan kimppuun Belgian kautta, vaikka hänellä ei ollut tarpeeksi miehiä voittaakseen heidät?
V: Moltke uskoi, että hyökkääminen oli aina parempi vaihtoehto kuin puolustaminen, koska Japani oli menestynyt Venäjän ja Japanin sodassa, jossa se aina hyökkäsi ja voitti. Hän ajatteli, että tämä strategia toimisi kuten Schliffenin hypoteettisessa sodassa, vaikka asiat olivat muuttuneet merkittävästi vuosikymmenen aikana sen jälkeen.
Kysymys: Mitä Schliffen uskoi puolustuksesta ja hyökkäyksestä?
V: Schliffen uskoi, että puolustautuminen oli yleensä parempi vaihtoehto kuin hyökkääminen, koska puolustautujan miehet voivat ajaa junalla paikkaan nopeammin kuin hyökkääjän miehet voivat kävellä sinne, ja lisäksi juoksuhaudat, konekiväärit ja piikkilanka auttaisivat puolustajaa paljon.
Kysymys: Miten Hitler käytti toisen maailmansodan aikana samanlaista taktiikkaa kuin Schlieffenin suunnitelmassa?
V: Toisen maailmansodan aikana Hitlerin kenraalit Erich Von Manstein ja Heinz Guderian käyttivät samanlaista taktiikkaa kuin Schlieffenin suunnitelmassa hyökkäämällä Ranskaan Belgian ja Alankomaiden kautta, mutta hyökkäys suuntautui lähinnä Etelä-Belgiaan eikä Pohjois-Belgiaan, mitä Ranska odotti sen perusteella, miten Saksa oli aiemmin hyökännyt tämän suunnitelman mukaisesti. Tämä mahdollisti sen, että puolet ranskalaisista joukoista, jotka olivat nälissään ilman ruokaa, joutui ansaan, mikä johti heidän antautumiseensa ja samalla heikensi Ranskaa niin paljon, että se ei enää pystynyt vastustamaan, mikä johti lopulta myös heidän antautumiseensa.
Kysymys: Milloin Schliffen jäi eläkkeelle?
V: Schliffen jäi eläkkeelle keisarillisen Saksan armeijan palveluksesta vuonna 1906 yhdeksän vuotta ennen ensimmäisen maailmansodan alkamista elokuussa 1915.
Etsiä