Merimakkarat
Merikurkku kuuluu piikkinahkaisten luokkaan, Holothuroidea. Niillä on pitkänomainen ruumis ja nahkamainen iho. Merikurkut elävät meren pohjassa. Useimmat merikurkut ovat haaskaeläimiä. Merikurkkuja on noin 1500 lajia. Merikurkilla on ainutlaatuinen hengityselimistö ja tehokas puolustusjärjestelmä saalistajia vastaan. Kiinalaiset syövät niitä.
Kaikkien piikkinahkaisten tapaan merikurkkujen luuranko on aivan ihon alapuolella, ja se koostuu kalkkipitoisista rakenteista, jotka yleensä koostuvat yksittäisistä, sidekudoksella yhteen liitetyistä luukaloista. Nämä voivat joskus laajentua litteiksi levyiksi, jotka muodostavat panssarin. Pelagisilla lajeilla luuranko puuttuu.
Yleiskatsaus
Merikurkut viestivät toisilleen lähettämällä hormonaalisia signaaleja veden läpi.
Näiden eläinten merkittävä piirre on kollageeni, joka muodostaa niiden ruumiinseinämän. Sitä voidaan löysätä ja kiristää mielensä mukaan. Jos eläin haluaa puristua pienen raon läpi, se voi purkaa kollageeniyhteydet ja valua tilaan. Pitääkseen itsensä turvassa näissä raoissa merikurkku koukistaa kaikki kollageenikuitunsa, jotta sen keho saadaan jälleen kiinteäksi.
Eläimillä on sisäinen hengityspuu, joka kelluu sisäisessä vesiontelossa. Peräpuoli pumppaa vettä sisään ja ulos kloaakista, joten kaasujen vaihto tapahtuu suolistossa olevan hengityspuun kanssa. . p80
Puolustus
Jotkin koralliriuttojen merikurkkulajit puolustautuvat erittämällä tahmeat cuvierianputket, jotka sotkevat mahdolliset saalistajat. Nämä putket ovat kiinnittyneet suolistossa olevaan hengityspuuhun. Säikähtäessään nämä kurkut saattavat työntää putket ulos kloakassa olevan repeämän kautta. Tämä ruiskuttaa tahmeat langat saalistajan päälle. Korvaavat putket kasvavat takaisin puolentoista - viiden viikon kuluessa lajista riippuen. Putkien irtoamiseen voi liittyä myös myrkyllisen kemikaalin, holoturiinin, erittyminen, jolla on samankaltaisia ominaisuuksia kuin saippualla. Tämä kemikaali voi tappaa minkä tahansa lähellä olevan eläimen, ja se on yksi tapa, jolla nämä istuvat eläimet voivat puolustautua. Muut kurkut, joilta tämä laite puuttuu, voivat halkaista suolen seinämänsä ja oksentaa ulos suolistonsa ja hengitystiepuunsa. Ne uudistavat ne myöhemmin. Tämän kokeneet eläintieteilijät pitävät sitä vaikuttavana pelotteena. "Se sotku, jonka yksi yksilö voi saada aikaan, on nähtävä, jotta sen uskoisi".p81 .
Näiden puolustuslaitteiden olemassaolo selittää, miksi holothurilaiset pystyivät tulemaan toimeen ilman esi-isiensä vahvaa luustoa.
Ruokinta
Suun ympärillä on aina pitkälle muokattuja putkijalkoja. Ne ovat haaroittuneita ja sisäänvedettäviä lonkeroita, jotka ovat paljon suurempia kuin tavalliset putkijalat. Merikurkilla on lajista riippuen kymmenestä kolmeenkymmeneen tällaista lonkeroa. Suun ja ruokatorven ympärillä on isompien nystyröiden rengas, johon putkijalkojen lihakset kiinnittyvät. Eläin kerää tahmeilla lonkeroillaan roskia ja pieneliöitä.
Seychellien merikurkku työntää peräaukosta tahmeat säikeet itsepuolustukseksi.
Merikurkku, Kookossaari, Havaiji
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat merikurkut?
V: Merikurkku on Holothuroidea-niminen piikkinahkaisten laji.
K: Millainen on merikurkkujen ruumis?
V: Merikurkkujen ruumis on pitkulainen ja nahkamainen.
K: Missä merikurkut elävät?
V: Merikurkut elävät meren pohjassa.
K: Mitä useimmat merikurkut syövät?
V: Useimmat merikurkut ovat haaskaeläimiä.
K: Kuinka monta merikurkkulajia on olemassa?
V: Merikurkkuja on noin 1500 lajia.
K: Onko merikurkilla jotain ainutlaatuisia piirteitä?
V: Merikurkilla on ainutlaatuinen hengityselimistö ja tehokas puolustusjärjestelmä saalistajia vastaan.
K: Mihin kiinalaiset käyttävät merikurkkuja?
V: Kiinalaiset syövät merikurkkuja ravinnoksi.
