Toinen suuri herätys: Yhdysvaltain protestanttinen herätysliike ja uudistukset

Toinen suuri herätys: Yhdysvaltain herätysliike, herätyskokoukset ja vaikutus uudistuksiin — raittius, abolitionismi, mormonit ja laajemmat yhteiskunnalliset muutokset.

Toinen suuri herätys oli protestanttinen uskonnollinen liike Yhdysvalloissa. Toinen suuri herätysliike, joka levitti uskontoa herätyskokousten ja tunteikkaan saarnaamisen avulla, synnytti useita uudistusliikkeitä.

Sitä johtivat muun muassa Charles Grandison Finney, Henry Ward Beecher, Lyman Beecher, Edward Everett ja Joseph Smith. Se alkoi New Yorkin osavaltion pohjoisosasta 1790-luvulla, mutta levisi Uuteen Englantiin ja Keskilänteen. Toisen suuren herätyksen aikana tuhannet ihmiset kokoontuivat suuriin uskonnollisiin kokouksiin, joita kutsuttiin herätyksiksi. Toisen suuren herätyksen ihmiset uskoivat, että he voisivat uskonnon avulla saada aikaan kultaisen ajan Amerikassa. Toinen suuri herätys johti uusiin uskonnollisiin liikkeisiin, kuten pyhitysliikkeeseen ja mormoneihin, ja auttoi metodistikirkon kaltaisia ryhmiä kasvamaan.

Toinen suuri herätys johti kahteen uudistusliikkeeseen eli lakien ja käyttäytymisen muuttamiseen yhteiskunnan parantamiseksi. Toinen näistä oli raittiusliike, joka uskoi, että alkoholin juominen ei ollut hyväksi yhteiskunnalle. Toinen oli abolitionismi, joka halusi lopettaa orjuuden. Harriet Beecher Stowen ja William Lloyd Garrisonin kaltaiset ihmiset kirjoittivat kirjoja ja sanomalehtiä siitä, miten orjuus pitäisi lopettaa. He muodostivat poliittisia liikkeitä, kuten Liberty Party, Free Soil Party ja Republican Party (Yhdysvallat).

Tausta ja leviäminen

Toisen suuren herätyksen ajanjakso sijoittuu suurin piirtein 1790-luvulta 1830–1840-luvuille. Liikkeen varhaisvaiheet liittyvät väestönkasvuun, yhteiskunnallisiin muutoksiin ja liikkuvien saarnaajien toimintaan. Erityisesti Länsi-New Yorkin alue sai lempinimen “burned-over district”, koska siellä herätykset olivat niin voimakkaita, että uusia uskonnollisia liikkeitä syntyi runsaasti.

Opit ja käytännöt

Herätysliikkeen keskeisiä piirteitä olivat tunteellinen uskonnollisuus, syntien tunnustaminen ja korostunut kääntymiskokemus. Saarnat ja pitkät herätyskokoukset, ns. camp meetings, olivat yleisiä. Charles G. Finney kehitti käytäntöjä kuten niin sanotun “anxious bench” -istuimen, jossa epävarmat kuulijat voitiin kutsua julkisesti kääntymään. Teologisesti monet herättäjät painottivat vapaaehtoista valintaa, moraalista parannusta ja mahdollisuutta ihmisen vaikuttaa omaan pelastukseensa.

Vaikutus kirkkoihin ja uusien liikkeiden synty

Herätys vauhditti erityisesti metodistien ja baptistien kasvua, koska niiden järjestelmät sopivat hyvin laajoihin, nopeisiin käännytysaaltoihin. Samalla syntyivät uudet liikkeet: pyhitysliike (Holiness movement), useita helluntailaiseen kehitykseen johtaneita virtauksia sekä mormoneihin, liittyvät yhteisöt. Myös afrikkalaisamerikkalainen uskonnollinen elämä vahvistui — esimerkiksi erilliset mustien kirkot ja järjestöt saivat paljon uusia jäseniä ja johtajia.

Yhteiskunnalliset uudistukset

Herätysliike oli läheisesti yhteydessä useisiin sosiaalisiin uudistusliikkeisiin. Raittiusliike pyrki vähentämään alkoholin kulutusta ja uskoi sen parantavan yksilöiden ja yhteisöjen moraalia. Abolitionismi sai uskonnollista tukensa monilta herätysliikkeen vaikuttajilta, ja orjuuden vastustajat organisoituivat laajasti, kirjoittivat propagandaa ja perustivat poliittisia liikkeitä. Lisäksi moni herättäjä oli mukana vankilauudistuksissa, koulu- ja kansanopetusasioissa, lähetystyössä ja naisten oikeuksia edistävissä pyrkimyksissä; naiset osallistuivat aktiivisesti raittius- ja köyhyydenvastaisiin kampanjoihin, mikä kasvatti heidän julkista rooliaan ja vaikutti myöhempään naisten äänioikeusliikkeeseen.

Poliittinen vaikutus

Herätys herätti kansalaisaktivismia, joka näkyi myös politiikassa. Uskonnolliset uudistusliikkeet loivat kanavia, joiden kautta moraalikysymykset kuten orjuus ja alkoholi nousivat poliittiseen keskusteluun. Vaikka reformiliikkeet eivät yksin synnyttäneet tiettyjä puolueita, ne vaikuttivat siihen, että orjuuden vastustus ja muut moraalikysymykset muovasivat 1800-luvun puoluekenttää ja johtivat uusien poliittisten ryhmien syntyyn.

Kritiikki ja seuraukset

Toinen suuri herätys herätti myös kritiikkiä: vastustajat moittivat liikkeen liiallista tunteellisuutta, pinnallista kääntymystä ja opillista vaihtelevuutta. Joissain tapauksissa herätysliikkeet hajottivat kirkkoja, kun esimerkiksi pohjat erimielisyydet orjuudesta johtivat kirkollisiin jakaantumisiin (methodistien ja baptistien sisäiset sirpaleet). Toisaalta herätys jätti pysyvän jäljen amerikkalaiseen uskontoon ja yhteiskuntaan: se pohjusti laajaa kansalaiskeskustelua moraalista vastuusta, lisäsi järjestäytynyttä kansalaisaktivismia ja vaikutti monien yhteiskunnallisten uudistusten syntyyn.

Merkitys

Yhteenvetona voidaan todeta, että Toinen suuri herätys oli laaja ja moniulotteinen liike, joka yhdisti uskonnollisen intohimon ja sosiaalisen uudistustyön. Se ei ainoastaan muuttanut monien amerikkalaisten yksityiselämää ja uskonnollisuutta, vaan vaikutti myös instituutioihin, politiikkaan ja kulttuuriin pitkällä aikavälillä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli toinen suuri herätys?

K: Kuka johti toista suurta heräämistä?

K: Mistä se alkoi?

K: Miten ihmiset osallistuivat tähän liikkeeseen?

K: Mitä tavoitteita tällä liikkeellä oli?

K: Mitä tuloksia tämä liike sai aikaan?

K: Miten ihmiset yrittivät saavuttaa tavoitteensa?

Hae kirjaimella