Shabbat on juutalaisuuden lepopäivän nimi. Sapatti on joka viikon seitsemäs päivä (lauantai). Juutalaisuudessa päivä määritellään auringon kiertokulun mukaan: Päivä alkaa ja päättyy auringonlaskuun, ei keskiyöhön. Viikon seitsemäs päivä, sapatti, alkaa siis perjantaina, kun aurinko laskee, ja päättyy lauantai-iltana pimeän tultua. Ajatus sapatista on peräisin Raamatun luomiskertomuksesta. Siinä Jumala luo maailmankaikkeuden ja kaiken maan päällä kuuden päivän aikana. Seitsemäntenä päivänä hän lopettaa työnsä. Samalla tavalla juutalaiset työskentelevät viikon kuusi ensimmäistä päivää ja lepäävät seitsemäntenä päivänä, sapattina.

Sana sapatti alkoi hepreankielisenä sanana (שַׁבָּת). Englanninkielinen sana "Sabbath" tulee sanasta "Shabbat". Englanninkielistä sanaa voidaan käyttää myös viittaamaan sapattiin. Kristillinen käsitys sapatista on peräisin juutalaisesta käsityksestä sapatista. Nyt niiden välillä on monia eroja.

Juutalaisen Raamatun ensimmäisessä osassa, Toorassa, sanotaan, että sapattina ei saa tehdä työtä. Se on lepopäivä, jolloin saa levätä ja tutkia Tooraa.

Juutalaisessa laissa sapatti on tärkein juutalainen juhlapäivä. Se on jopa tärkeämpi kuin pääsiäinen, Rosh Hashana ja Jom Kippur. Juutalaiset mystikot sanovat, että sapattipäivän on tarkoitus olla kuin täydellinen maailma. Tässä maailmassa kaikki tietävät Jumalasta ja rakastavat häntä. He uskovat, että sellaista maailmaa ei ole nähty sitten Eedenin puutarhan, eikä sitä nähdä enää ennen Messiaan tuloa.

Sapattin vietto ja rituaalit

Sapattia vietetään rukouksen, perheen ja yhteisöllisen aterioinnin kautta. Perjantai-illan vietto alkaa usein sapattikynttilöiden sytytyksellä (usein perheen naisväen toimesta) ennen auringonlaskua; tämän jälkeen pidetään kiddush – siunaus viinilasillisen äärellä – ja nautitaan juhla-ateria, johon kuuluu esimerkiksi challah-leipä. Sapattina on tapana pitää kolme erityisaterioa: perjantai-illan ateria, lauantai-aamun/brunssin yhteydessä pidettävä ateria ja lauantai-iltapäivän ateria ennen sapattin päättävää havdalah-seremoniaa.

Synagogassa on omat rukouspalveluksensa: perjantai-illan Kabbalat Shabbat ja Maariv, lauantai-aamun Shacharit ja lisäpalvelus Musaf. Sapattina luetaan myös Tooraa: lauantai-aamuna luetaan viikkokohtainen Tooranjakso ja usein tehdään myös profeettojen (Haftarah) lukeminen.

Mitä sapattina ei saa tehdä — periaatteet

Perinteisessä juutalaisessa laissa sapattia suojelee joukko kieltosääntöjä, jotka perustuvat Tooraan ja myöhempään kirjallisuuteen. Niistä tunnetuin on luettelo 39:stä työstä (melachot), jotka kuvaavat luomis- tai pyhitystoimintoja, esim. kylvö, sadonkorjuu, leipominen (taikinan valmistus), vaatteiden ompelu, rakentaminen, tulen sytyttäminen ja sammutus sekä kantaminen julkisessa tilassa ilman eruv-alueen suojaa. Näitä töitä ei saa tehdä sapattina.

  • Esimerkkejä kielletyistä toimista: sytyttäminen tai sammuttaminen (mukaan lukien monissa perinteissä sähkölaitteiden käyttö), kirjoittaminen ja pyyhkiminen, työkalujen käyttö ja kantaminen julkisella alueella ilman eruvia.
  • Poikkeus hengen pelastamiseksi: pikuach nefesh (henkeä uhkaava tilanne) kumoaa sapattirajoitukset: ihmishenki pelastetaan aina, vaikka se vaatisi sapattirajoitusten rikkomista.

Erilaiset näkemykset nykyaikana

Juuri nyt juutalaisessa yhteisössä on eroja siinä, miten sapattia tulkitaan ja noudatetaan:

  • Ortodoksisessa elämäntavassa noudatetaan yleensä tiukasti 39 melachoa ja perinteisiä käytäntöjä (esim. sähkön käytön välttäminen, ei autolla ajamista).
  • Konservatiivisessa ja reformijuutalaisuudessa on monia soveltavia ratkaisuja: osa sallii sähköjen käytön, osa käyttää teknisiä ratkaisuja (esim. ajastimia) tai tulkitsee rajoituksia uudella tavalla.
  • Monissa modernin elämän tilanteissa käytetään käytännön järjestelyjä, kuten eruv-alueita, jotka sallivat kantamisen alueella, tai erityisiä lämpölevyjä (blech) ruoankulmaukseen ilman suoraa tulta.

Sapattin hengellinen ja sosiaalinen merkitys

Sapatilla on sekä hengellinen että sosiaalinen ulottuvuus. Se on lepopäivä, jolloin pyritään irrottautumaan arjen kiireistä ja keskittymään perheeseen, ystäviin, rukoukseen ja opiskeluun. Monille sapatti tarjoaa mahdollisuuden hiljentymiseen, Tooran opiskeluun ja yhteisöllisiin tapaamisiin. Kabbalistisessa traditiossa sapattia pidetään maistiaisena tulevasta täydellisestä maailmasta, jolloin Jumalan läsnäolo on erityisen lähellä.

Sapattin päättäminen

Sapatti päättyy lauantai-illan havdalah-seremoniaan, joka erottaa pyhän arjesta. Tavallisesti havdalahissa käytetään viinin lasia, maustekynttilää ja tuoksuvia aineita. Seremonian jälkeen elämä palaa tavanomaisiin toimintoihin.

Sapatti ja yhteiskunta

Erityisesti Israelissa sapattin vaikutus näkyy laajasti julkisessa elämässä: monet liikkeet ja julkisen liikenteen palvelut rajoittuvat sapattina tai suljetaan. Samalla monet juutalaiset yhteisöt maailmalla säilyttävät sapattin vieton perheen ja seurakunnan keskellä riippumatta siitä, miten tiukasti lain vaatimuksia noudatetaan.

Lyhyt vertailu kristilliseen sapatin käsitykseen

Kuten alkuperäisessä tekstissä mainittiin, kristillinen sapatin käsitys on saanut vaikutteita juutalaisesta perinteestä, mutta eri kirkkokunnilla on syntynyt omia tapoja ja ajoituksia (esim. sunnuntain vietto kristillisessä perinteessä). Nykyään sapatin merkitys, ajankohta ja rituaalit vaihtelevat suuresti eri uskontokuntien välillä.

Yhteenvetona: sapatti on viikoittainen lepopäivä, jolla on syvä uskonnollinen, kulttuurinen ja sosiaalinen merkitys juutalaisuudessa. Sen perinteet vaihtelevat yhteisöittäin, mutta ydinajatuksena on lepo, pyhyys, perheyhteys ja Jumalan muistaminen.