Adams–Onísin sopimus (1819) – Florida ja rajasopimus Espanjan ja USA:n välillä
Adams–Onísin sopimus (1819): Florida siirtyi Yhdysvalloille — historiallinen rajasopimus Espanjan ja USA:n välillä, joka ratkaisi pitkäaikaisen kiistan ja muutti Pohjois-Amerikan rajat.
Adams-Onísin sopimus (myös Floridan sopimus) oli Espanjan ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus vuonna 1819. Sopimus antoi Floridan osavaltion Yhdysvalloille. Se ratkaisi maiden välisen pysyvän rajakiistan.
Tausta
1800-luvun alussa Florida oli ollut pitkään Espanjan hallinnassa, mutta alue oli heikosti puolustettu. Floridasta tuli turvapaikka mm. intiaanien ja pakolaisten hyökkäyksille Yhdysvaltojen eteläisiä osavaltioita vastaan. Samalla Yhdysvaltojen laajentumispyrkimykset ja epäselvät rajat New Spainin (myöhemmin Meksikon) kanssa aiheuttivat jännitteitä. Sopimuksella pyrittiin lopullisesti selkeyttämään rajoja ja poistamaan konfliktien aiheita.
Neuvottelijat ja allekirjoitus
Sopimuksen neuvottelivat Yhdysvaltojen ulkoministeri John Quincy Adams ja Espanjan diplomaatti Luis de Onís. Sopimus allekirjoitettiin 22. helmikuuta 1819, ja se ratifioitiin ja saatettiin täytäntöön muutaman vuoden kuluessa (ratifiointi vahvistui vuonna 1821).
Sopimuksen pääkohdat
- Florida luovutettiin Yhdysvalloille – Espanja luovutti itäisen ja läntisen Floridan Yhdysvalloille, mikä mahdollisti alueen liittämisen USA:n hallintaan.
- Rajojen määrittely – sopimus piirsi valtakunnan rajalinjan Yhdysvaltojen ja Espanjan välillä manneralueella Tyyneltämereltä Meksikonlahdelle. Rajalinja kulki muun muassa Sabinen joelta, Red Joelle ja edelleen kohti Tyynellemerelle, minkä seurauksena selvennettiin muun muassa Louisiana-oston ja Espanjan alueiden välistä rajaa.
- Yhdysvallat luopui vaatimuksistaan Teksasiin – sopimus sisälsi myös Yhdysvaltain suostumuksen olla vaatimatta Teksasin aluetta Espanjalta (väliaikainen myöntymys, joka myöhemmin vaikutti Teksasin ja Meksikon suhteisiin).
- Oikeusvaatimukset – Yhdysvallat sitoutui maksamaan tai vastaanottamaan maksettavaksi enintään 5 miljoonaa dollaria amerikkalaisten yksityishenkilöiden Espanjaa vastaan esittämiin korvausvaatimuksiin.
- Oregonin kysymys – sopimus rajasi Espanjan pohjoisimmat historialliset vaatimukset Tyynenmeren rannikolla 42. leveyspiiriin asti, minkä myötä Espanja luopui vaatimuksistaan alueisiin, joita myöhemmin kiisteltiin Britteinä ja Yhdysvaltojen kesken.
Ratifiointi ja täytäntöönpano
Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1819, ja se astui virallisesti voimaan sen jälkeen, kun molemmat osapuolet olivat ratifioineet sen. Luovutus merkitsi sitä, että Florida siirtyi Yhdysvaltain hallintaan, alue järjestettiin liitoksi ja myöhemmin siitä muodostettiin Yhdysvaltojen osavaltio (Florida hyväksyttiin osavaltioksi vuonna 1845).
Vaikutukset ja seuraukset
Sopimus poisti tärkeän jännitekohdan Yhdysvaltojen ja Espanjan väliltä, vahvisti Yhdysvaltojen eteläisiä rajoja ja edesauttoi maan laajentumista. Se heikensi Espanjan valtaa Pohamerikan alueella ja oli yksi etappeja, jotka loppujen lopuksi johtivat Espanjan siirtomaavallan murentumiseen.
Samaan aikaan monet rajalinjaukset ja alueelliset luovutukset sopimuksessa vaikuttivat myöhempiin kiistoihin, kuten Teksasin irtautumiseen ja Meksikon–Yhdysvaltojen sotaan, jotka muovasivat edelleen Pohamerikan karttaa.
Sopimuksen merkitys
Adams–Onísin sopimusta pidetään merkittävänä, koska se selkeytti Yhdysvaltojen ja Espanjan välisiä rajoja, toi Floridan osaksi Yhdysvaltoja ja loi edellytyksiä Pohjois‑Amerikan poliittiselle uudelleenjärjestelylle 1800‑luvun ensimmäisellä puoliskolla. Se oli myös esimerkki diplomaattisesta ratkaisusta, jolla vältyttiin laajamittaisemmilta sotilaallisilta konflikteilta tuossa vaiheessa.
Vuoden 1819 Adams-Onisin sopimuksen tulokset esittävä kartta.
Tausta
Sopimusta pidettiin amerikkalaisen diplomatian riemuvoittona. Se tehtiin aikana, jolloin Espanjan Pohjois-Amerikan alueellisiin rajoihin liittyvät vaikeudet lisääntyivät. Tämä koski sekä Yhdysvaltoja että Isoa-Britanniaa Amerikan vallankumouksen jälkeen. Jännitteitä oli myös Latinalaisen Amerikan itsenäisyyssotien aikana. Floridasta oli tullut Espanjalle ongelma. Sillä ei ollut varaa lähettää uudisasukkaita tai varuskuntia.
Sopimus
Sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa 22. helmikuuta 1819. Se ratifioitiin Madridissa Espanjassa 24. lokakuuta 1820. Sopimus tuli voimaan 22. helmikuuta 1821. Madrid päätti luovuttaa Floridan alueen Yhdysvalloille. Tämä tapahtui vastineeksi Sabine-joen varrella Teksasissa vallinneen rajakiistan ratkaisemisesta. Sopimuksessa vahvistettiin Yhdysvaltojen alueen raja. Siinä tunnustettiin Yhdysvaltojen vaatimukset Kalliovuorten kautta länteen Tyynelle valtamerelle. Vastineeksi Yhdysvallat maksoi asukkaiden espanjalaishallitukselta saamisia yhteensä 5 000 000 dollariin asti. Yhdysvallat luopui myös Louisianan ostosopimuksen sopimusten nojalla vaatimuksistaan osista Espanjalaisen Teksasin aluetta Sabine-joen länsipuolella ja muista espanjalaisista alueista. Adams-Onis oli keskeinen tapahtuma Yhdysvaltain ja Meksikon rajan määrittelyssä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Adams-Onisin sopimus?
V: Adams-Onís-sopimus oli Espanjan ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus vuonna 1819.
K: Mitä Adams-Onísin sopimus antoi Yhdysvalloille?
V: Adams-Onísin sopimus antoi Floridan osavaltion Yhdysvalloille.
Kysymys: Minkä kysymyksen Adams-Onís-sopimus ratkaisi Yhdysvaltojen ja Espanjan välillä?
V: Adams-Onísin sopimuksella ratkaistiin Yhdysvaltojen ja Espanjan välinen pysyvä rajakiista.
Kysymys: Milloin Adams-Onís-sopimus allekirjoitettiin?
V: Adams-Onís-sopimus allekirjoitettiin vuonna 1819.
K: Keitä kaksi maata olivat Adams-Onísin sopimuksen osapuolina?
V: Adams-Onisin sopimukseen osallistuneet maat olivat Espanja ja Yhdysvallat.
Kysymys: Mikä raja vahvistettiin Adamsin ja Onisin sopimuksella?
V: Adamsin ja Onisin sopimuksella perustettiin Yhdysvaltojen ja Meksikon välinen raja.
K: Miksi Adams-Onís-sopimus oli merkittävä?
V: Adams-Onísin sopimus oli merkittävä, koska se ratkaisi kahden maan, Espanjan ja Yhdysvaltojen, väliset rajakysymykset ja antoi Yhdysvalloille myös Floridan osavaltion.
Etsiä