Adams-Onísin sopimus (myös Floridan sopimus) oli Espanjan ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus vuonna 1819. Sopimus antoi Floridan osavaltion Yhdysvalloille. Se ratkaisi maiden välisen pysyvän rajakiistan.

 

Tausta

1800-luvun alussa Florida oli ollut pitkään Espanjan hallinnassa, mutta alue oli heikosti puolustettu. Floridasta tuli turvapaikka mm. intiaanien ja pakolaisten hyökkäyksille Yhdysvaltojen eteläisiä osavaltioita vastaan. Samalla Yhdysvaltojen laajentumispyrkimykset ja epäselvät rajat New Spainin (myöhemmin Meksikon) kanssa aiheuttivat jännitteitä. Sopimuksella pyrittiin lopullisesti selkeyttämään rajoja ja poistamaan konfliktien aiheita.

Neuvottelijat ja allekirjoitus

Sopimuksen neuvottelivat Yhdysvaltojen ulkoministeri John Quincy Adams ja Espanjan diplomaatti Luis de Onís. Sopimus allekirjoitettiin 22. helmikuuta 1819, ja se ratifioitiin ja saatettiin täytäntöön muutaman vuoden kuluessa (ratifiointi vahvistui vuonna 1821).

Sopimuksen pääkohdat

  • Florida luovutettiin Yhdysvalloille – Espanja luovutti itäisen ja läntisen Floridan Yhdysvalloille, mikä mahdollisti alueen liittämisen USA:n hallintaan.
  • Rajojen määrittely – sopimus piirsi valtakunnan rajalinjan Yhdysvaltojen ja Espanjan välillä manneralueella Tyyneltämereltä Meksikonlahdelle. Rajalinja kulki muun muassa Sabinen joelta, Red Joelle ja edelleen kohti Tyynellemerelle, minkä seurauksena selvennettiin muun muassa Louisiana-oston ja Espanjan alueiden välistä rajaa.
  • Yhdysvallat luopui vaatimuksistaan Teksasiin – sopimus sisälsi myös Yhdysvaltain suostumuksen olla vaatimatta Teksasin aluetta Espanjalta (väliaikainen myöntymys, joka myöhemmin vaikutti Teksasin ja Meksikon suhteisiin).
  • Oikeusvaatimukset – Yhdysvallat sitoutui maksamaan tai vastaanottamaan maksettavaksi enintään 5 miljoonaa dollaria amerikkalaisten yksityishenkilöiden Espanjaa vastaan esittämiin korvausvaatimuksiin.
  • Oregonin kysymys – sopimus rajasi Espanjan pohjoisimmat historialliset vaatimukset Tyynenmeren rannikolla 42. leveyspiiriin asti, minkä myötä Espanja luopui vaatimuksistaan alueisiin, joita myöhemmin kiisteltiin Britteinä ja Yhdysvaltojen kesken.

Ratifiointi ja täytäntöönpano

Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1819, ja se astui virallisesti voimaan sen jälkeen, kun molemmat osapuolet olivat ratifioineet sen. Luovutus merkitsi sitä, että Florida siirtyi Yhdysvaltain hallintaan, alue järjestettiin liitoksi ja myöhemmin siitä muodostettiin Yhdysvaltojen osavaltio (Florida hyväksyttiin osavaltioksi vuonna 1845).

Vaikutukset ja seuraukset

Sopimus poisti tärkeän jännitekohdan Yhdysvaltojen ja Espanjan väliltä, vahvisti Yhdysvaltojen eteläisiä rajoja ja edesauttoi maan laajentumista. Se heikensi Espanjan valtaa Pohamerikan alueella ja oli yksi etappeja, jotka loppujen lopuksi johtivat Espanjan siirtomaavallan murentumiseen.

Samaan aikaan monet rajalinjaukset ja alueelliset luovutukset sopimuksessa vaikuttivat myöhempiin kiistoihin, kuten Teksasin irtautumiseen ja Meksikon–Yhdysvaltojen sotaan, jotka muovasivat edelleen Pohamerikan karttaa.

Sopimuksen merkitys

Adams–Onísin sopimusta pidetään merkittävänä, koska se selkeytti Yhdysvaltojen ja Espanjan välisiä rajoja, toi Floridan osaksi Yhdysvaltoja ja loi edellytyksiä Pohjois‑Amerikan poliittiselle uudelleenjärjestelylle 1800‑luvun ensimmäisellä puoliskolla. Se oli myös esimerkki diplomaattisesta ratkaisusta, jolla vältyttiin laajamittaisemmilta sotilaallisilta konflikteilta tuossa vaiheessa.