Yhdysvaltain perustuslain seitsemästoista lisäys

Teksti

Yhdysvaltojen senaatti koostuu kahdesta senaattorista kustakin osavaltiosta, jotka sen kansa valitsee kuudeksi vuodeksi, ja kullakin senaattorilla on yksi ääni. Kunkin osavaltion valitsijoilla on oltava sama pätevyys kuin osavaltion lainsäätäjien lukumäärältään suurimman osan valitsijoilla.

Kun jonkin osavaltion edustus senaatissa vapautuu, kyseisen osavaltion toimeenpaneva viranomainen antaa vaalitoimeksiantoja vapautuneiden paikkojen täyttämiseksi: Edellytyksenä on, että minkä tahansa osavaltion lainsäätäjä voi valtuuttaa toimeenpanoviranomaisen tekemään väliaikaisia nimityksiä, kunnes kansa täyttää vapautuneet paikat vaaleilla lainsäätäjän määräämällä tavalla.

Tätä muutosta ei saa tulkita siten, että se vaikuttaisi sellaisen senaattorin valintaan tai toimikauteen, joka on valittu ennen kuin muutos tulee voimaan osana perustuslakia.

Tausta

Kun perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1788, senaattorit piti valita osavaltioiden lainsäätäjien toimesta. Tämä oli voimassa 125 vuotta. 1800-luvun lopulla kävi selväksi, että menettelyyn liittyi monia ongelmia. Kuukausia ja jopa vuosia kestäneiden avoimien paikkojen lisäksi poliittiset koneistot olivat saaneet osavaltioiden lainsäätäjät hallintaansa. Tämä korruptoi prosessia, ja senaatti nähtiin "miljonäärien kerhona", joka palveli yksityisiä etuja kansan sijaan. Edustajainhuone hyväksyi 1890-luvulta alkaen useita päätöslauselmia perustuslain muuttamiseksi, joissa ehdotettiin, että senaattorit valittaisiin suorilla vaaleilla. Senaatti kieltäytyi edes äänestämästä näistä ehdotuksista.

Tässä vaiheessa monet valtiot muuttivat strategiaansa. Yhdysvaltojen perustuslain viidennessä artiklassa tarjotaan kaksi tapaa muuttaa perustuslakia. Yleisen menetelmän eli kongressin molempien huoneiden kahden kolmasosan äänestyksen lisäksi oli toinen menetelmä. Siinä todettiin, että jos kaksi kolmasosaa osavaltioiden lainsäätäjistä hakee sellaista, kongressin on kutsuttava koolle perustuslakikokous. Menetelmää ei ollut käytetty aiemmin. Kun kävi ilmi, että kaksi kolmasosaa osavaltioista halusi muutosta, kongressi toimi.

Edustajainhuone hyväksyi vuonna 1911 yhteisen päätöslauselman 39, jossa ehdotettiin perustuslain muuttamista siten, että Yhdysvaltain senaattorit valittaisiin suoraan. Senaatti hyväksyi päätöslauselman, mutta koska se sisälsi muutoksen, se palautettiin edustajainhuoneeseen. Muutettu yhteinen päätöslauselma lähetettiin osavaltioille ratifioitavaksi vuotta myöhemmin. Vaaditut kolme neljäsosaa osavaltioista ratifioi muutoksen, ja seitsemästoista muutos tuli virallisesti voimaan 8. huhtikuuta 1913.

Lausekkeet

Lauseke 1

Yhdysvaltojen kansalaiset valitsevat kustakin osavaltiosta kaksi senaattoria kuudeksi vuodeksi. Kullakin senaattorilla on senaatissa yksi ääni. Senaattoreita on 100 ja ääniä 100. "Kunkin osavaltion valitsijoilla on oltava sama pätevyys kuin osavaltion lainsäätäjien lukuisimman haaran valitsijoilla" tarkoittaa, että kuka tahansa, joka voi äänestää osavaltionsa vaaleissa, voi äänestää myös senaattoria. Perustuslain arkaaisen kielen mukaan tämä on kirjoitettu siten, että osavaltioilla on erilaiset kelpoisuusvaatimukset henkilöille, jotka voivat äänestää senaattoriaan.

Lauseke 2

Avoimia työpaikkoja koskeva lauseke. Aikaisemmin useiden osavaltioiden lainsäätäjät eivät pystyneet sopimaan, kuka täyttää paikan, kun virka vapautui. Ennen seitsemästoista lisäystä avoimet paikat saattoivat kestää kuukausia ja joissakin tapauksissa jopa vuosia. Seitsemästoista lisäyksen mukaan, jos senaattori kuolee tai joutuu jättämään tehtävänsä, hänen osavaltionsa kuvernööri voi nimittää väliaikaisen senaattorin, kunnes ylimääräiset vaalit voidaan järjestää.

Lauseke 3

Tämä on yksinkertainen lisäys, jolla estetään se, että seitsemästoista lisäyksen hyväksyminen ei keskeytä ennen lisäyksen hyväksymistä valitun senaattorin valintaa tai toimikautta. Yhdysvaltain senaatin vaalit vuonna 1914 olivat ensimmäiset valtakunnalliset senaattorivaalit.