Simon Boccanegra – Giuseppe Verdin ooppera: juoni, historia ja versiot
Simon Boccanegra – Giuseppe Verdin oopperan juoni, historia ja versiot: alkuperä La Fenicessä 1857, Boiton ja Verdin 1881 La Scala -uudistus, Piaven libretto ja eri esitykset.
Simon Boccanegra on Giuseppe Verdin ooppera. Se on jaettu prologiin ja kolmeen näytökseen. Libretto on Francesco Maria Piaven kirjoittama. Tarina perustuu Antonio García Gutiérrezin näytelmään Simón Bocanegra (1843).
Simon Boccanegra esitettiin ensi kertaa Venetsian Teatro La Fenicessä 12. maaliskuuta 1857. Se ei ollut kovin menestyksekäs, ja monta vuotta myöhemmin Verdi teki siihen paljon muutoksia. Häntä auttoi kirjailija Arrigo Boito, joka teki muutoksia juoneen. Uusi versio esitettiin ensimmäisen kerran Milanon La Scalassa 24. maaliskuuta 1881. Tätä versiota esitetään tavallisesti nykyään.
Historia ja versiot
Oopperan alkuperäinen sävellys jatkui Verdin yhteistyössä Piaven kanssa 1850-luvulla. Ensiesityksen vastaanotto oli vaatimaton: juonen moniulotteisuus, poliittiset sävyt ja vaikea dramatisointi eivät tavoittaneet yleisöä toivotulla tavalla. Verdi kuitenkin piti aiheesta ja palasi siihen vuosikymmeniä myöhemmin, kun hänen yhteistyönsä Arrigo Boiton kanssa oli alkanut uudistaa hänen näkemystään oopperan dramaturgiasta. Boito uudisti librettoa, tiivisti juonenkuljetusta ja paransi henkilöhahmojen motiiveja; Verdi puolestaan muokkasi orkestrointia ja lisäsi uutta musiikkia.
On siis olemassa kahdesta pääversiota: vuoden 1857 alkuperäinen ja 1881 Boiton kanssa läpikäyty uudistettu versio. Nykyään yleisimmin esitetty ja levytty versio on 1881, mutta alkuperäinen kiinnostaa tutkijoita ja historiallisten esitysten ystäviä, ja joissain tapauksissa esitykset voivat yhdistellä elementtejä molemmista versioista.
Keskeinen juonikuvio (tiivistelmä)
Simon Boccanegra kertoo Genoan poliittisesta ja henkilökohtaisesta draamasta. Päähenkilö on Simon Boccanegra, entinen merirosvo, joka kohotetaan kansan valitsemana dogeksi. Hänen menneisyytensä, rakkaussuhteensa ja perhesuhteet kietoutuvat kaupungin valtataisteluihin patruunien ja kansan välillä. Keskeisiä teemoja ovat vallan vastuu, sovinto, menetys ja sovitus. Tarinassa esiintyy myös salaista menneisyyttä — kadonnut rakkaus ja erotettu perhe — sekä nuori rakkaus, joka kohtaa poliittiset juonittelut.
Hahmot ja musiikilliset piirteet
- Simon Boccanegra – oopperan nimihahmo, keskeinen johtajahahmo
- Amelia – naishahmo, jonka kohtalo ja identiteetti kytkeytyvät Simonin menneisyyteen
- Gabriele Adorno – nuori rakastaja, jonka suhde koskettaa poliittista taustaa
- Jacopo Fiesco – vanhempi patruuna, jonka motiivit ja menneisyys vaikuttavat ratkaisevasti juoneen
- Paolo Albiani – antagonistinen hahmo, poliittinen juonittelija
Musiikillisesti ooppera yhdistää Verdin myöhäisempään tyyliin kuuluvia tiiviitä ensembleja, vaikuttavia kuoro-osuuksia ja intensiivistä orkesterikieltä. Uudistetussa versiossa Verdi ja Boito ovat kehittäneet teemojen yhtenäisyyttä ja parantaneet draamallista jatkuvuutta: keskustelukohtaukset ja massakohtaukset nivoutuvat paremmin henkilöhahmojen sisäiseen maailmaaan.
Merkitys, esitykset ja levytykset
Vaikka Simon Boccanegra ei ole Verdin tunnetuimpia “suurnimiä” kuten La Traviata tai Rigoletto, se on arvostettu syvällisestä inhimillisestä draamastaan ja tiiviistä musiikistaan. Myös Fiescon ja Simonin välinen moraalinen ja tunnepohjainen konflikti tarjoaa näyttämöllisesti vahvoja hetkiä. Oopperaa on esitetty monissa merkittävissä oopperataloissa maailmanlaajuisesti, ja siitä on useita arvostettuja levytyksiä ja live-taltiointeja.
Miksi katsoa tai kuunnella?
- Jos kiinnostaa Verdin myöhäiskauden dramaturgia ja yhteistyö Boiton kanssa, ooppera tarjoaa hyvän näytteen siitä, miten teksti ja musiikki yhdistyvät tiiviiksi draamaksi.
- Runsaat kuorokohtaukset ja poliittinen tausta antavat esitykselle mittakaavaa, mutta samalla henkilökohtaiset draamat tekevät teoksesta helposti inhimillisen ja koskettavan.
- Uudistettu 1881-versio on nykykannattajien suosiossa siksi, että se on dramaturgisesti selkeämpi ja musiikillisesti hiotumpi.
Lisätietoa kiinnostuneille: oopperan eri versioiden tarkempi vertailu ja juonen yksityiskohtainen käynti (näytös kerrallaan) löytyvät oopperatutkimuksen lähteistä ja erillisistä esitysteksteistä. Useat laitokset julkaisevat myös ohjelmalehtisiä ja kommentaareja, jotka selventävät versioiden välisiä eroja ja hahmojen taustoja.
Roolit
| Rooli | Äänityyppi | Kantaesitys12. | Tarkistettu |
| Simon Boccanegra, korsairi, | baritoni | Leone Giraldoni | Victor Maurel |
| Maria Boccanegra, hänen tyttärensä, | Luigia Bendazzi | Anna d'Angeri | |
| Jacopo Fiesco, genovalainen aatelismies, joka | basso | Giuseppe Echeverria | Edouard de Reszke |
| Gabriele Adorno, genovalainen herrasmies, - | tenori | Carlo Negrini | Francesco Tamagno |
| Paolo Albiani, kultaseppä ja Dogen | baritoni | Giacomo Vercellini | Federico Salvati |
| Pietro, genovalainen kansanjohtaja ja | basso | Andrea Bellini | Giovanni Bianco |
| Varsijousimiesten kapteeni | tenori | Angelo Fiorentini | |
| Amelian piika | mezzosopraano | Fernanda Capelli | |
| Sotilaat, merimiehet, kansa, senaattorit, dogen hovi, vangit - Kuoro | |||
Oopperan tarina
Tarinan on tarkoitus sijoittua 1300-luvun puoliväliin Genovaan. Genova on nykyään kaupunki Italiassa, mutta tuohon aikaan Italia ei ollut vielä yksi maa, ja Genova oli Venetsian tavoin pieni tasavalta, jota hallitsi dogi (lausutaan englanniksi "Doadz", joka on italialainen sana ja tarkoittaa herttua). Tähän tarinaan asti dogi oli aina valittu jostakin rikkaasta patriisista. Tavallisia, tavallisia ihmisiä (plebeijit) ei voitu valita dogiksi.
Tarinan alussa Fiesco on Genovan doge. Hänellä on tytär Maria. Maria on rakastunut Simon Boccanegraan, joka on plebeijalainen, joten hän ei olisi tarpeeksi tärkeä päästäkseen naimisiin, vaikka hänestä on tullut sankari, koska hän on taistellut paljon merirosvoja vastaan. Simon ja Maria saivat lapsen, nuoren tytön. Tytön synnyttyä hänet annettiin vanhan naisen hoidettavaksi, mutta eräänä päivänä vanha nainen kuoli ja pieni lapsi vaelsi yksin. Kreivi Grimaldi löysi hänet meren rannalta, otti hänet luokseen ja huolehti hänestä kuin omasta lapsestaan.
Kukaan ei tiedä, mitä lapselle on tapahtunut. Kreivi Grimaldi ei tiedä, kuka hän on. Hän luulee, että tyttö on orpo.
Prologi
Oopperan alkaessa plebeijien puolueen johtaja Paolo suostuttelee Pietroa kannustamaan plebeijit äänestämään Simon Boccanegran puolesta Genovan uudeksi dogeniksi. Boccanegra saapuu paikalle ja suostuu siihen, että hänestä tulisi dogi, jos hänet valittaisiin. Simon uskoo, että näin Fiesco sallisi hänen naida Marian. Fiesco on lukinnut tyttärensä palatsiin kolmen viime kuukauden ajan, koska tämä oli saanut lapsen Simonin kanssa.
Maria kuolee (häntä ei nähdä oopperassa). Fiesco valittaa nyt tyttärensä kuolemaa. Simon pyytää Fiescoa antamaan hänelle anteeksi. Fiesco ei kerro hänelle, että Maria on juuri kuollut. Hän lupaa antaa anteeksi vain, jos Simon antaa hänelle lapsenlapsensa. Simon selittää, ettei hän voi, koska lapsi on kadonnut. Hän menee Marian huoneeseen ja huomaa tämän kuolleen. Kansa laulaa iloisesti, koska Simon on uusi doge.
1. näytös
Ensimmäisen näytöksen tarina tapahtuu 25 vuotta myöhemmin. Simon on edelleen doge. Hän on lähettänyt monet vihollisistaan maanpakoon ja vienyt heidän omaisuutensa. Kreivi Grimaldi on yksi karkotetuista. Grimaldin linnassa Fiesco kutsuu itseään Andrea Grimaldiksi, jotta ihmiset eivät tietäisi, kuka hän on. Hän juonittelee Simonin vihollisten kanssa tämän syrjäyttämiseksi. Hän ei tiedä, että hänen tyttärentyttärensä (Simonin tytär) on Amelia Grimaldi -niminen nuori nainen, joka asuu linnassa.
Ensimmäisen näytöksen alussa Amelia laulaa kaunista laulua aamusta, merestä ja tähdistä. Hänellä on rakastaja, Gabriele Adorno. Kun mies saapuu paikalle, Adorno varoittaa häntä poliittisen juonittelun vaaroista. Hänelle tuodaan uutinen, että doge on tulossa. Amelia on huolissaan siitä, että dogi pakottaa hänet naimisiin Paolon kanssa, joten hän pyytää Gabrielea pyytämään Andrealta (joka on itse asiassa Fiesco) välittömästi lupaa heidän avioitumiseensa. Fiesco suostuu. Hän kertoo Gabrielelle, että tyttö oli köyhä orpo, joka oli löydetty (hän ei ymmärrä, että kyseessä on hänen lapsenlapsensa). Gabriele sanoo, ettei hän välitä siitä, joten Fiesco siunaa avioliiton.
Simon astuu sisään. Hän kertoo, että kreivi Grimaldi on saanut anteeksi ja voi palata kotiin. Mies kysyy, haluaisiko hän mennä naimisiin Paolon kanssa, mutta tämä kieltäytyy. Hän kertoo olevansa orpo ja näyttää miehelle medaljonkia, jossa on hänen äitinsä kuva. Simon tajuaa, että Amelia on hänen kauan kadoksissa ollut tyttärensä. He ovat hyvin onnellisia siitä, että ovat löytäneet toisensa. Kun Paolo astuu sisään, Simon sanoo hänelle, ettei hän voi mennä naimisiin Amelian kanssa. Paolo raivostuu ja päättää siepata Amelian.
Seuraavassa kohtauksessa näemme Simonin neuvoston plebeijien ja patriisien ympäröimänä. He keskustelevat siitä, pitäisikö heidän tehdä rauha Venetsian tasavallan kanssa. Yhtäkkiä väkijoukko astuu paikalle ja huutaa Simonille kuolemaa. He jahtaavat Gabrielea. Gabriele tunnustaa tappaneensa Lorenzinon, joka yritti siepata Amelian. Lorenzino oli kuolemaisillaan sanonut, että eräs tärkeä henkilö oli käskenyt häntä sieppaamaan Amelian. Adorno arvelee, että Simon on varmaan tilannut sieppauksen. Hän on hyökkäämässä hänen kimppuunsa, kun Amelia ryntää paikalle ja lopettaa tappelun Simon pidättää Gabrielen. Hän tajuaa, että Paolon täytyy olla todellinen kidnappaaja, ja panee kaikki (myös Paolon) kiroamaan hänet. Simon ja hänen tyttärensä jäävät näytöksen päätteeksi yksin lavalle.
2. näytös
Paolo on peloissaan. Hän on raivoissaan Simonille ja päättää myrkyttää hänet. Fiesco ja Gabriele tuodaan paikalle. Hän kertoo Fiescolle, että hän pääsee vapaaksi, jos tämä murhaa Simonin. Fiesco kieltäytyy. Juuri kun Fiesco ja Gabriele ovat lähdössä, Paolo kysyy Gabrielelta, tietääkö tämä, että Amelia on täällä palatsissa suhteessa Simoniin. Gabriele on raivoissaan. Kun Amelia astuu sisään, hän kiistää tarinan. Hän kertoo Gabrielelle rakastavansa häntä ja yrittää taivutella häntä lähtemään, mutta Simon on tulossa ja Gabriele piiloutuu.
Amelia kertoo Simonille, että hän kuolisi Gabrielen puolesta. Simon suostuu armahtamaan hänet. Hän juo myrkytetystä viinilasista, jonka Paolo oli laittanut pöydälle, ja nukahtaa. Gabriele yrittää tappaa hänet, mutta Amelia estää häntä. Simon herää. Hän kertoo Gabrielelle, että Amelia on hänen tyttärensä. Gabriele anoo Simonilta anteeksiantoa ja lupaa taistella hänen puolestaan.
3. näytös
Tämä tapahtuu suuressa salissa, josta on näkymät satamaan. Fiesco on päässyt vapaaksi, mutta Paolo on tuomittu kuolemaan kapinan johtamisesta dogia vastaan. Paolo kertoo Fiescolle myrkyttäneensä Simonin. Fiesco menee Simonin luo, joka on nyt kuolemassa (myrkky vaikuttaa hitaasti). Simon tunnistaa vanhan vihollisensa, jota hän luuli kuolleeksi. Hän kertoo iloisena, että Amelia on hänen kauan kadoksissa ollut tyttärentyttärensä. Fiesco on hirveän surullinen ja kertoo Simonille myrkystä. Gabriele ja Amelia ovat juuri menneet naimisiin. He huomaavat, että hänen isänsä ja isoisänsä ovat nyt ystäviä. Simon pyytää, että Gabriele olisi seuraava doge, kun hän kuolee. Fiesco menee ikkunan ääreen ja ilmoittaa yleisölle, että Gabriele Adorno on nyt uusi doge ja että Simon Boccanegra on kuollut.
Etsiä