Francesco Maria Piave (18. toukokuuta 1810 - 5. maaliskuuta 1876) oli italialainen kirjailija. Hän kirjoitti librettot (tarina ja sanat) moniin oopperoihin. Hän on tunnetuin librettoista, jotka hän kirjoitti Giuseppe Verdin säveltämiin oopperoihin.
Ura ja yhteistyö Verdin kanssa
Piave toimi 1800-luvulla aktiivisesti oopperakentällä: hän oli sekä libretoiden kirjoittaja että teatterityöntekijä ja toimittaja. Erityisesti hänen yhteistyönsä Verdin kanssa oli pitkä ja hedelmällinen. Piave laati tekstejä ja sovituksia, jotka auttoivat Verdiä muokkaamaan draaman ja musiikin yhteispeliä – hän oli usein mukana myös esitysten harjoituksissa ja teatterin käytännön järjestelyissä.
Piave oli taitava sopeuttamaan kauempaakin peräisin olevia näytelmiä ja romaaneja oopperamuotoon. Monet hänen libretoistaan pohjautuvat ranskalaisten kirjailijoiden näytelmiin tai romaaneihin: esimerkiksi Rigoletto perustuu Victor Hugon näytelmään Le roi s'amuse ja La Traviata Alexandre Dumas fils'n romaaniin La Dame aux Camélias. Tällainen sovituskyky teki hänestä arvokkaan yhteistyökumppanin Verdin kaltaiselle säveltäjälle, joka etsi selkeitä ja dramatisoituja tekstipohjia musiikilliselle työlleen.
Tärkeitä teoksia ja työtapa
- Piaven libretoissa korostuvat selkeä draamankehitys, tunnetilojen kontrastit ja kohtauksellisuus, mikä sopi hyvin Verdin voimakkaaseen musiikilliseen ilmaisuun.
- Hän kirjoitti tai muokkasi tekstejä useisiin tunnettuun oopperoihin — hänen yhteistyönsä Verdin kanssa näkyy monissa säveltäjän läpimurtoteoksissa, muun muassa Rigoletto, La Traviata ja Ernani.
- Piave osallistui usein myös koreografian ja lavastuksen suunnitteluun käytännönratkaisujen tekijänä teatterissa, mikä lähemmässä yhteistyössä auttoi esityksiä syntymään toimivina kokonaisuuksina.
Elämä ja perintö
Piave vaikutti pitkään italialaisen oopperan kentällä ja hänen työnsä vaikutti erityisesti Verdin produktionestetiikkaan ja tarinankerrontaan. Vaikka libretoiden tekijät jäävät usein säveltäjän nimeä varjoon, Piaven panos oli merkittävä: hänen muokkauksensa ja sovituksensa loivat pohjan useille historian tunnetuimmista oopperoista. Hän kuoli vuonna 1876, mutta hänen työpanoksensa elää edelleen oopperaklassikkojen tekstien muodossa.