Adaptiivinen tiedostamaton – määritelmä, toiminta ja rooli päätöksenteossa

Implisiittinen (tai hiljainen) oppiminen on sitä, että henkilö oppii tietämättään.

"Tätä tietoa voidaan käyttää käyttäytymisen ohjaamiseen, päätöksentekoon ja ongelmien ratkaisemiseen ilman, että [henkilö] on tietoinen siitä monimutkaisesta tiedosta, jonka avulla hän pystyy toimimaan tällä tavalla".

Reber toteaa, että "implisiittinen oppiminen on perustavanlaatuinen "juuriprosessi", joka on jokaisen monimutkaisen organismin mukautuvan käyttäytymisrepertuaarin ytimessä". Tämä tarkoittaa sitä, että implisiittinen oppiminen on hyvin paljon vanhempi kuin tietoinen oppiminen, jonka me ihmiset yleensä huomaamme.

Tämä on laajeneva tutkimusala. Klassisia esimerkkejä ovat kielen oppiminen ja sosiaalistumisprosessi. Lapset oppivat puhumaan äidinkieltään ja sosiaalistuvat yhteiskuntaansa ilman, että he ovat tietoisia käyttäytymistään ohjaavista periaatteista.

Implisiittisen oppimisen olemassaolosta on käyty paljon keskustelua, koska hankittua tietoa ei voida sanallistaa. Vaatimuksista, joita implisiittisen oppimisprosessin toteutuminen edellyttää, on tehty vain vähän tutkimusta.

Todisteet siitä, että on olemassa sellainen asia kuin mukautuva alitajunta, ovat joukko tapaustutkimuksia, joita on vaikea selittää millään muulla tavalla.

Kourosin petos

Kun varhaiskreikkalaiselle patsaalle oli tehty useita tieteellisiä testejä, Getty-museo oli ostamassa sitä. Pieni asiantuntijaryhmä kuitenkin katsoi sitä ja totesi heti: "Se on väärennös". Lopulta se todettiin väärennökseksi. Kysymys kuului, miten joku saattoi päihittää tieteellisten testien patteriston vain katsomalla sitä? Skeptikoilta kysyttiin, miten he tekivät sen. Yksi sanoi: "Se ei näytä vanhalta, aivan kuin se olisi ollut vuosisatoja maan alla. Toinen sanoi: "Sen kynnet eivät näytä oikeilta". Ilmeisesti he kaikki olivat nähneet jotakin, joka herätti epäilyksen. Psykologit arvelivat, että kyseessä saattaa olla muinainen henkinen mekanismi, jolla on selviytymisarvoa.

Palomiehen "ESP

Clevelandissa palomies vastasi miehineen rutiinihälytykseen. Se oli yksikerroksisen talon takapuolen keittiössä. Palomiehet rikkoivat oven, laskivat letkun ja alkoivat sammuttaa paloa vedellä. Tällä ei ollut juurikaan vaikutusta. Paloluutnantti muistelee, että hän ajatteli yhtäkkiä itsekseen: "Täällä on jotain vialla", ja käski välittömästi miehensä ulos. Hetki sen jälkeen, kun he olivat lähteneet, lattia, jolla he olivat seisoneet, romahti. Tulipalo oli ollut kellarissa eikä keittiössä, kuten näytti.
Kun häneltä kysyttiin, mistä hän tiesi lähteä ulos, palomies arveli, että se oli ESP. Mielenkiintoista on se, että palomies ei osannut heti selittää, mistä hän tiesi, että hänen oli päästävä ulos. Aivoissamme olevasta 'lukitusta ovesta' palomies vain 'räpäytti silmiään' ja teki oikean päätöksen. Itse asiassa, jos hän olisi ajatellut tilannetta tietoisesti, hän olisi luultavasti menettänyt henkensä ja miehensä hengen.^p125

Poikkeuksellinen intuitio

Samoin on ihmisiä, jotka pystyvät toistuvasti tekemään jotain, mikä vaikuttaa hämmästyttävältä. On todella mahdollista esimerkiksi tunnistaa, kuka valehtelee, ja tätä taitoa voi harjoitella ja parantaa. On mahdollista ennustaa, mikä pariskunta eroaa ja mikä ei. Kunkin päätöksen tekemiseen kuluva aika on lyhyt, ja (tarkkailijalle) päätöksen tekijän käytettävissä oleva tietomäärä vaikuttaa hyvin vähäiseltä.

Analyysihalvaus

Rajallisiin tietoihin perustuvat "ohuet" päätökset ovat asteikon toinen ääripää. Toisessa ääripäässä on sekavuus, joka johtuu liian suuresta määrästä organisoimatonta tietoa: "analyysihalvaus". On monia esimerkkejä siitä, että jälkimmäinen tila on huono päätöksenteon kannalta.

On tehty useita kokeita, jotka tukevat vahvasti ajatusta sopeutuvasta alitajunnasta. Perusajatuksena on, että alitajuntaan kohdistetaan ennakkoluuloja ja katsotaan, vaikuttaako se käyttäytymiseen.

Sekavat lauseet

Koehenkilöt lajittelevat neljän sanan lauseet viiden sanan joukosta. He keskittyvät saamaan lauseet oikein. Heidän tietämättään käyttämätön sana antaa heidän mieleensä hienovaraista vinoumaa. Yhdestä joukosta, jossa oli ylimääräisiä sanoja Florida, vanha, yksinäinen, unohdus, ryppy (ja joitakin neutraaleja sanoja), koeryhmä käveli hitaammin pois koehuoneesta.^p54 Alkusanat olivat vinouttaneet heidät ajattelemaan "vanhuksia". Ajatus on John Barghin ajatus.

Pohjustus vaikuttaa testituloksiin

Alustaminen vaikuttaa merkittävästi testituloksiin. Ryhmä, jota testattiin Trivial Pursuit -pelistä, jaettiin kahtia. Toista ryhmää pyydettiin ensin miettimään, mitä tarkoittaa olla professori. He saivat 55,6 prosenttia kysymyksistä oikein. Toista puoliskoa pyydettiin ensin istumaan ja miettimään jalkapallohuligaaneja. He saivat 42,6 prosenttia pisteitä. Muut testit osoittivat, että molemmilla ryhmillä oli samanlaiset henkiset kyvyt. Tulosten välinen ero on erittäin merkittävä.^p57

Toinen testi oli vielä hätkähdyttävämpi. Mustille korkeakouluopiskelijoille esitettiin 20 kysymystä Graduate Record Examination -testistä, joka on tavanomainen testi, jota käytetään pääsyssä korkeakouluihin Yhdysvalloissa. Toista ryhmää pyydettiin ilmoittamaan rotunsa, toista ei. Ensimmäisen ryhmän tulokset olivat puolet toisen ryhmän tuloksista. Kokeen tekijät kysyivät myöhemmin, vaikuttiko kysymys heidän rodustaan heihin. Kaikki vastasivat "ei" ja lisäsivät jotain tyyliin "Tiedättekö, en vain usko olevani tarpeeksi fiksu ollakseni täällä".^p59 Tällä on tietenkin suurin yhteiskunnallinen merkitys. Huomatkaa, että jälleen kerran yksilöt eivät huomanneet tietoisesti sitä, mitä oli tapahtunut tiedostamatta.

Mitä ventromediaalinen tekee

Aivokuoren ventromediaalinen alue on pieni osa edessä nenän takana. Neurologi Antonio Damasio tutki potilaita, joilla oli vaurioita tällä aivojen alueella.

"Se lajittelee ulkomaailmasta saamiemme tietovuorten läpi, asettaa ne tärkeysjärjestykseen ja merkitsee asiat, jotka vaativat välitöntä huomiota."^p60

Ihmiset, joilla on vaurioita tällä alueella, ovat edelleen järkeviä ja yhtä älykkäitä kuin ennenkin. Heiltä puuttuu kuitenkin arvostelukyky, ja heidän on hyvin vaikea tehdä päätöksiä. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa kyky tehdä nopeasti melko hyviä päätöksiä on tärkeämpi kuin tehdä täydellisiä päätöksiä pitkän harkinnan jälkeen. Se voi olla selviytymiskysymys.

Tiedostamattomilla prosesseilla on useita tyypillisiä piirteitä, jotka eroavat huomattavasti tiedostetuista prosesseista.

Pääsy

On selvää, että tiedostamattomat prosessit ovat määritelmän mukaan vähemmän käytettävissä kuin tietoiset prosessit. Silti näiden kahden välillä on liikennettä. Esimerkiksi kaikessa harjoittelussa on tunnetusti taipumus siirtyä pysähtyneistä, vaikeista tietoisista vaiheista sujuvaan, puoliautomaattiseen suoritukseen. Kuten Anderson tunnusti, tämä on siirtymistä tietoisesta hallinnasta tiedostamattomaan hallintaan, kun mestaruus saavutetaan. Andersonin keskeinen ero on "deklaratiivisen tiedon" (tieto, josta olemme tietoisia ja josta voimme puhua) ja "proseduraalisen tiedon" välillä, joka ohjaa toimintaa ja päätöksentekoa, mutta joka tapahtuu tietoisen "näkemisen" ulkopuolella.

Oppimista tapahtuu myös tavoilla, jotka ovat meille täysin tiedostamattomia. Klassinen esimerkki on tapa, jolla lapset oppivat äidinkieltään noin 18 kuukauden ja neljän vuoden iässä. He eivät opiskele kieltä samalla tavalla kuin vanhemmat ihmiset. Se tapahtuu automaattisesti. Toinen esimerkki: nukutuksessa olevat ihmiset voivat kuulla ja saada vaikutteita siitä, mitä he kuulevat.

Muistiin pääsy tapahtuu myös tiedostamatta: vaikka yritämme muistaa, varsinainen prosessi on tiedostamaton. Se voi tapahtua täysin tiedostamatta. Korsakoffin varhainen koe potilailla, joilla oli tietoinen muistinmenetys, osoitti tämän. Hän antoi yhdelle potilaalle lieviä sähköiskuja. Myöhemmin, kun Korsakoff palasi takaisin, potilas oli unohtanut kaiken. Kun hän kuitenkin näki laitteen, potilas osoitti ahdistusta ja syytti Korsakoffia siitä, että hän halusi antaa hänelle sähköiskun. Koe on sittemmin toistettu eri tavoin.

On helppo osoittaa, että myös äkkinäiset arviomme voivat olla aivan vääriä, varsinkin kun olemme hukkua tietoon tai kun teemme päätöksiä tiedostamattomien ennakkoluulojen ja ennakkoluulojen varassa.

Kokeissa koehenkilöt antavat sanallisia selityksiä omista mielenprosesseistaan - esimerkiksi siitä, miksi he valitsivat yhden asian jonkin toisen sijaan - ikään kuin he voisivat suoraan tutkia ajatustensa ja valintojensa syitä (katsoa sisäänpäin). Tämä "introspektioharha" saattaa aiheuttaa eroja itsen ja muiden ihmisten välillä, koska ihmiset luottavat näihin epäluotettaviin introspektioihin muodostaessaan asenteita itseään kohtaan mutta eivät muita kohtaan.

• Barkow, Jerome H; Cosmides, Lena & Tooby, John (toim.) 1992. Sopeutunut mieli: evoluutiopsykologia ja kulttuurin synty. Oxford University Press. ISBN 978-0195101072

• Evoluutiopsykologia
• Sosiobiologia
• Päätöksenteko
• Alueella