Evoluutiopsykologia – määritelmä ja evoluution rooli käyttäytymisessä
Tutustu evoluutiopsykologiaan: miten luonnonvalinta muovaa ihmisen käyttäytymistä, seksuaalisuutta ja sosiaalisia valintoja — selkeät käsitteet ja käytännön esimerkit.
Evoluutiopsykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii käyttäytymistä, joka on kehittynyt luonnonvalinnan ja muiden evolutiivisten prosessien kautta. Se tarkastelee sitä, miten lajimme biologinen historia ja geneettinen perintö vaikuttavat nykypäivän ajatteluun, tunteisiin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Se muistuttaa tässä suhteessa etologiaa, joka on aina käyttänyt evoluutiobiologian ajatuksia, mutta evoluutiopsykologia yhdistää nämä näkökulmat erityisesti ihmismielen ja -käyttäytymisen selittämiseen.
Keskeisiä käsitteitä
Adaptio tarkoittaa ominaisuutta, joka on kehittynyt parantamaan yksilön lisääntymismenestystä. Evoluutiopsykologiassa puhutaan usein evolved psychological mechanisms — eli mielen erityisistä toiminnallisista ratkaisuista, jotka ovat kehittyneet vastaamaan toistuviin ympäristöongelmiin. Tärkeitä käsitteitä ovat myös luonnonvalinta, seksuaalivalinta, soveltuvuus (fitness) ja epigenetiikka osana käyttäytymisen muuntelua.
Menetelmät
Evoluutiopsykologia käyttää monipuolisia menetelmiä: vertailevia tutkimuksia eri lajien välillä, poikkikulttuurisia tutkimuksia ihmisryhmien välillä, kokeita ja psykologisia mittareita sekä matemaattista mallintamista. Lisäksi erotetaan usein proksimaattiset (välittömät mekanismit, kuten aivotoiminta ja hormonit) ja ultimaattiset (evolutiiviset syyt, miksi ominaisuus on säilynyt) selitykset. Tunnettu viitekehys ovat Tinbergenin neljä kysymystä, jotka auttavat selittämään käyttäytymistä eri tasoilla.
Esimerkkejä käyttäytymisen evoluutiosta
- Sosiaalinen yhteistyö ja altruismi: selityksiä haetaan mm. sukulaisvalinnan ja vastavuoroisen altruistisuuden malleista.
- Parinvalinta ja sukupuoliroolit: seksuaalivalinnan teoriat selittävät mm. mieltymyksiä ulkonäön, statuksen ja resurssejen suhteen.
- Pelot ja välttämiskäyttäytyminen: esimerkiksi pelko korkeudesta tai vaarallisista eläimistä voidaan nähdä perintönä esi-isien eloonjäämistä suosineista reaktioista.
- Vanhemmuus ja investointi: vanhempien tapa sijoittaa resursseja jälkeläisiin on tärkeä evolutiivinen muuttuja.
Kriitikot ja rajoitukset
Evoluutiopsykologiaa on arvosteltu mm. liian teleologisesta kielenkäytöstä (kuin piirteillä olisi tarkoitus), just-so-tarinoiden vaarasta eli jälkikäteen keksityistä selityksistä, sekä yksinkertaistetusta geneettisestä determinismistä. Tärkeää on erottaa tilastollinen perinnöllisyys ja ympäristön vaikutus sekä tunnistaa, että nykyinen käyttäytyminen on usein monen tekijän summa. Hyvä evoluutiopsykologinen tutkimus testaa hypoteeseja ennustettavasti ja käyttää vertailutietoa ja kokeellista otantaa.
Käytännön sovellukset
Evoluutiopsykologisia näkökulmia hyödynnetään muun muassa terveyspsykologiassa, käyttäytymisen muutoksen suunnittelussa, kasvatustieteissä ja organisaatiopsykologiassa. Ymmärtämällä, miksi tietyt tehtävät tai sosiaaliset tilanteet koetaan stressaavina tai palkitsevina, voidaan kehittää tehokkaampia interventioita ja ympäristöjä.
Lopuksi
Evoluutiopsykologia tarjoaa laaja-alaisen kehyksen, jonka avulla ihmisen ja muiden lajien käyttäytymistä voidaan ymmärtää syvemmin. Se ei korvaa muita psykologian suuntauksia, vaan täydentää niitä tuomalla esiin pitkän aikavälin selityksiä ja yhteyksiä biologiseen evoluutioon.
Tiivistelmä
Tällä alalla pyritään selvittämään, mitkä ihmisen psykologiset piirteet ovat kehittyneitä sopeutumia eli luonnonvalinnan tai sukupuolisen valinnan toiminnallisia tuotteita. Evoluutiopsykologiassa keskitytään yleensä käyttäytymiseen, jonka useimmat ihmiset jakavat. Yleisimpiä alueita, joihin evoluutiopsykologiassa keskitytään, ovat sukupuoli ja sosiaalinen käyttäytyminen. Väkivaltaisen käyttäytymisen kaltaiset tapahtumat tarvitsevat selitystä evoluution kannalta.
Evoluutiopsykologia liittyy muihin tieteenaloihin, kuten sosiobiologiaan, sosiaalipsykologiaan ja sosiokulttuuriseen antropologiaan. Evoluutiopsykologit väittävät, että suuri osa ihmisen käyttäytymisestä on seurausta sopeutumisista, jotka ovat kehittyneet ratkaisemaan toistuvia ongelmia ihmisen esi-isien ympäristössä.
Adaptaatiolähtöinen lähestymistapa vaikuttaa jatkuvasti yhä enemmän psykologian alalla yleisesti. Evoluutiopsykologit katsovat, että käyttäytymismuodot tai piirteet, joita esiintyy yleisesti kaikissa kulttuureissa, ovat hyviä ehdokkaita evolutiiviseksi sopeutumiseksi. Tällaisia ovat muun muassa kykymme päätellä toisten tunteita, erottaa sukulaiset ja ei-sukulaiset toisistaan, tunnistaa ja suosia terveempiä kumppaneita ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. He raportoivat onnistuneista testeistä, joissa teoreettisia ennusteita on testattu muun muassa lapsimurhien, älykkyyden, avioliittotapojen, siveettömyyden, kauneuskäsityksen, morsiushinnan ja vanhempien sijoitusten osalta.
"Sen tunnustaminen, että psykologiset mekanismit ovat kehittyneitä sopeutumisia, yhdistää evoluutiobiologian ja psykologian vahvimmalla mahdollisella tavalla ja mahdollistaa kaiken sen, mitä tiedämme sopeutumisten tutkimisesta, soveltamisen psykologisten mekanismien tutkimiseen".
Kirjat
- Barkow, Jerome H; Cosmides, Lena & Tooby, John (toim.) 1992. Sopeutunut mieli: evoluutiopsykologia ja kulttuurin synty. Oxford University Press. ISBN 978-0195101072
- Buss, David 2011. Evoluutiopsykologia: mielen uusi tiede. 4. painos, Pearson. ISBN 0-205-01562-X.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on evoluutiopsykologia?
V: Evoluutiopsykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii ajan myötä kehittynyttä käyttäytymistä.
K: Miten se vertautuu etologiaan?
V: Evoluutiopsykologia ja etologia ovat samankaltaisia siinä mielessä, että ne molemmat käyttävät evoluutiobiologian ajatuksia.
K: Millaista käyttäytymistä evoluutiopsykologia tutkii?
V: Evoluutiopsykologia tutkii käyttäytymistä, joka on kehittynyt ajan kuluessa.
K: Miten evoluutiopsykologia eroaa muista psykologian aloista?
V: Toisin kuin muut psykologian alat, evoluutiopsykologiassa keskitytään tutkimaan käyttäytymistä, joka on kehittynyt sen sijaan, että keskityttäisiin välittömämpiin psykologisiin prosesseihin.
K: Mikä on evoluutiobiologian ja evoluutiopsykologian välinen suhde?
V: Evoluutiobiologia tarjoaa teoreettisen perustan sen ymmärtämiselle, miten käyttäytyminen on kehittynyt, kun taas evoluutiopsykologit soveltavat tätä tietoa ymmärtääkseen, miksi tietyt käyttäytymismuodot ovat nykyään olemassa.
K: Mitä etologit käyttävät eläinten käyttäytymisen tutkimiseen?
V: Evoluutiobiologit käyttävät evoluutiobiologian ajatuksia tutkiessaan eläinten käyttäytymistä.
Etsiä