Sosiobiologia | tieteenala, joka perustuu oletukseen, että sosiaalinen käyttäytyminen on seurausta evoluutiosta

Sosiobiologia on tieteenala, joka perustuu oletukseen, että sosiaalinen käyttäytyminen on seurausta evoluutiosta. Se pyrkii selittämään ja tutkimaan sosiaalista käyttäytymistä tällä tavoin.

Sosiobiologia on etologian ja sosiologian osa-alue, joka perustuu antropologiaan, evoluutioon, eläintieteeseen, arkeologiaan, populaatiogenetiikkaan ja muihin tieteenaloihin. Ihmisten yhteiskuntia tutkivana sosiobiologia liittyy darwinistiseen antropologiaan, etologiaan ja evoluutiopsykologiaan.

Etologia tutkii eläinten kollektiivista käyttäytymistä, kuten parittelutapoja, reviiritappeluita, laumametsästystä ja sosiaalisten hyönteisten pesäyhteiskuntaa. Se väittää, että valintapaine on johtanut edullisen sosiaalisen käyttäytymisen geneettiseen evoluutioon. Toisin sanoen tyypillinen käyttäytymismalli periytyy, koska se on nostanut yksilöiden kokonaiskuntoa muihin käyttäytymismalleihin verrattuna. Tämä on valtavirtabiologiaa. Sen ulottaminen ihmisen sosiaaliseen käyttäytymiseen on etologeille täysin normaalia, mutta muille se voi olla kiistanalaista.

Vaikka termi "sosiobiologia" on peräisin 1940-luvulta, käsite sai tunnustusta vasta vuonna 1975, kun E.O. Wilson julkaisi kirjan Sociobiology.

Sosiobiologia perustuu kahteen peruslähtökohtaan:

Tietyt käyttäytymispiirteet ovat perinnöllisiä,

Luonnonvalinta on hionut perinnöllisiä käyttäytymispiirteitä.
Siksi nämä piirteet olivat todennäköisesti sopeutuvia lajin alkuperäisessä ympäristössä.

Ihmiset ovat eläimiä

Siksi luonnonvalinta on muuttanut niiden käyttäytymistä.
Ihmisen käyttäytymisen perusta on siis perinnöllinen, ja mahdollisuutemme muuttaa sitä sosiaalisin keinoin on rajallinen. Ihmiset eivät ole tyhjiä tauluja.

Tämä viimeinen kohta on kaikkein kiistanalaisin.

Kritiikki

Wilsonin kirjassa oli lähes 700 sivua, jotka olivat lähes kokonaan omistettu eläinten sosiaaliselle käyttäytymiselle. Hänen ajatuksiaan ihmisen käyttäytymisen evoluutiosta käsiteltiin lyhyessä 30 sivun mittaisessa osassa kirjan lopussa. Silti tämän osion vuoksi (näennäisesti) uudesta sosiobiologian alasta tuli kiivaan kiistan aihe. Kritiikin taustalla olivat päivän poliittiset tapahtumat.

"1970-luvun puolivälissä kampuksilla oli vilkasta poliittista toimintaa, josta suuren osan käynnistivät vasemmistolaiset professorit ja heidän opiskelijansa, jotka vastustivat Vietnamin sotaa. Harvardin yliopistossa [Wilsonin työnantaja] sota... joutui useiden marxististen tai puolimarxististen tutkijoiden hyökkäyksen kohteeksi... Marxilainen filosofia perustuu olettamukseen inhimillisten instituutioiden täydellistettävyydestä ideologisten reseptien avulla. Siksi marxilaisia näkemyksiä edustavat henkilöt eivät suhtautuneet erityisen myönteisesti ajatukseen siitä, että kehittynyt 'ihmisluonto' olisi olemassa".

Richard Lewontinin ja Stephen Jay Gouldin sekä Sociobiology Study Groupin kritiikki viittasi siihen, että näiden ajatusten ja joidenkin historian pahimpien tapahtumien välillä oli jonkinlainen yhteys. Kriitikoiden päähuomio näytti olevan ajatus siitä, että sosiobiologia tarjosi apua ja lohtua niille, jotka pitivät yllä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa. . ^p545

Itse asiassa Wilsonin viimeisessä luvussa ei ollut poliittista sisältöä, ja Wilson itse oli ja on liberaali ajattelija. Kirjansa 25-vuotisjuhlajulkaisussa Wilson kertoo kiistasta oman kertomuksensa.

Välttääkseen osan kiistoista, vaikka heidän ajatuksensa ovatkin melko samanlaisia kuin Wilsonin, jotkut psykologit ja antropologit perustivat evoluutiopsykologian alan. Se uskoo sosiobiologian tavoin käyttäytymismallien evolutiiviseen alkuperään. Se on kuitenkin suunnattu enemmän ihmisen käyttäytymiseen, kun taas sosiobiologia syntyi eläinten käyttäytymiskokeista (etologia).

Tapaustutkimus ihmisestä

Miksi miehillä on kauneusvaatimuksia, joita he soveltavat naisiin? Tähän kysymykseen tyypillinen feministinen sosiologi vastaisi: se on kulttuurisesti määräytynyt, uskomusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on pitää miehet naisia hallitsevina.

John Alcock kysyy tähän: "Mitkä ovat todelliset tiedot? Ovatko länsimaisen kulttuurin kauneusnormit mielivaltaisia?" Kauneusnormit ovat sopusoinnussa nuoruuden ja hyvän terveyden kanssa. Nuoret, terveet naiset tulevat todennäköisemmin raskaaksi ja synnyttävät menestyksekkäästi kuin vanhemmat tai epäterveelliset naiset. Alcock kysyy:

"Kuinka todennäköistä on, että miljoonien vuosien luonnonvalinta ihmisissä... tuottaisi miespuolisen psyyken... välinpitämättömäksi hedelmällisiin naisiin liittyvien vihjeiden suhteen? Vastaus on ilmeinen".^p137

Alcock esittää todisteita siitä, että nuoruuden ja kauneuden merkit ovat sopusoinnussa korkean lisääntymisarvon kanssa. . ^p138

Lintujen tapaustutkimus

Muiden eläinten käyttäytymisen tutkiminen on tietyllä tavalla helpompaa, koska omat kokemuksemme ja ennakkoluulomme eivät vaikuta asiaan. Lisäksi voimme tehdä niillä kokeita, jotka eivät ehkä ole mahdollisia ihmisillä.

Laululintulajeilla on lähes aina lajille ominainen laulu. Useimmissa tapauksissa laulun yksityiskohdat eivät periydy. Sen sijaan ne perivät kyvyn oppia tietyn ikäisenä. Jos nuori valkokruunuvarpusen (Zonotrichia leucophrys) uros kasvatetaan eristyksissä lajin muiden jäsenten äänistä, se ei osaa laulaa niiden laulua. Lopulta se tuottaa laulun, joka muistuttaa vain häilyvästi oikeaa laulua. Mutta jos kokeen suorittaja soittaa nauhalle aikuisen uroksen laulun, poikaset tuottavat myöhemmin täydellisen ja täydellisen laulun, kun ne saavuttavat oikean iän. Jos nuori lintu kuitenkin kuuroutetaan, se ei voi oppia laulua. Tästä opimme

että oppimiskyky periytyy pikemminkin kuin itse laulu.
että aikuisen laulun kuuleminen käynnistää oppimisprosessin.
että nuoren linnun on verrattava ääntään mallilauluun.
nuori lintu, jolle on tarjottu kahta tai useampaa laulua nauhalta, oppii aina sen, joka on omalle lajilleen ominainen.
mutta jos nuori uros saa tavata vain toisen lajin täysikasvuisen uroksen, se oppii "vieraan" laulun.

Näin voimme olla varmoja siitä, että laulu sinänsä ei ole periytynyt, mutta siinä on periytynyt voimakas oppimisharha, mikä on järkevää. Elääkseen ja lisääntyäkseen menestyksekkäästi uroksen kannattaa houkutella saman lajin naarasta ja puolustaa reviiriään muita lajinsa uroksia vastaan. Oikea laulu hoitaa molemmat tehtävät. . ^p163/5

Sosiobiologia tänään

Viime vuosina sosiobiologian kannattajat ovat väittäneet olevansa "voitolla". Heidän mielestään sen perusajatukset ovat varsin järkeviä. Emme ole tyhjiä tauluja, ja ihmisluontomme on yhtä lailla evoluution tuote kuin muutkin meistä. Jopa laajalle levinnyt rakkautemme lemmikkieläimiin voi selittyä sillä, että ne paransivat selviytymistämme esihistoriallisessa menneisyydessä. . ^p35/9

Kirjat

Barkow, Jerome H.; Cosmides, Leda; Tooby, John (1995). Sopeutunut mieli: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture. Oxford University Press, Yhdysvallat. ISBN 0-19-510107-3.
Alcock, John (2003). Sosiobiologian voitto. Oxford University Press, Yhdysvallat. ISBN 978-0-19-516335-3.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on sosiobiologia?

V: Sosiobiologia on tieteenala, jossa oletetaan, että sosiaalinen käyttäytyminen on seurausta evoluutiosta, ja jossa yritetään selittää ja tutkia sosiaalista käyttäytymistä tällä tavoin. Se ammentaa eri tieteenaloista, kuten antropologiasta, eläintieteestä, arkeologiasta, populaatiogenetiikasta ja muista.

K: Miltä muilta aloilta sosiobiologia ammentaa?

V: Sosiobiologia ammentaa antropologiasta, eläintieteestä, arkeologiasta, populaatiogenetiikasta ja muista tieteenaloista.

K: Miten sosiobiologian käsite tuli tunnetuksi?

V: Sosiobiologian käsite tuli tunnetuksi vuonna 1975, kun E.O. Wilson julkaisi kirjan "Sociobiology".

K: Mitkä ovat sosiobiologian kaksi peruslähtökohtaa?

V: Sosiobiologian kaksi peruslähtökohtaa ovat, että tietyt käyttäytymispiirteet ovat periytyviä ja että luonnonvalinta on hionut näitä piirteitä niin, että ne olivat todennäköisesti sopeutuvia alkuperäisessä ympäristössä.

K: Miksi viimeinen kohta ihmisen käyttäytymisen periytymisestä on kaikkein kiistanalaisin?

V: Viimeinen kohta, jonka mukaan ihmisen käyttäytyminen on periytyvää, on kiistanalaisin, koska se viittaa siihen, että ihmiset eivät ole tyhjiä tauluja ja että kyvyllämme muuttaa käyttäytymistämme sosiaalisin keinoin on rajansa.