Sosiobiologia – määritelmä ja perusteet: evoluutio, ihmisen käyttäytyminen

Sosiobiologia selittää ihmisen ja eläinten sosiaalisen käyttäytymisen evoluution kautta — perusteet, perinnöllisyys, luonnonvalinta ja kiistanalaiset näkökulmat.

Tekijä: Leandro Alegsa

Sosiobiologia on tieteenala, joka perustuu oletukseen, että sosiaalinen käyttäytyminen on seurausta evoluutiosta. Se pyrkii selittämään ja tutkimaan sosiaalista käyttäytymistä tällä tavoin.

Sosiobiologia on etologian ja sosiologian osa-alue, joka perustuu antropologiaan, evoluutioon, eläintieteeseen, arkeologiaan, populaatiogenetiikkaan ja muihin tieteenaloihin. Ihmisten yhteiskuntia tutkivana sosiobiologia liittyy darwinistiseen antropologiaan, etologiaan ja evoluutiopsykologiaan. Se pyrkii yhdistämään eri lähteistä saatavaa näyttöä — kuten kenttähavaintoja, vertailu- ja tilastotutkimuksia sekä matemaattisia malleja — ymmärtääkseen, miten luonnonvalinta on muokannut sosiaalisia sopeutumia.

Mitä sosiobiologia tutkii?

Sosiobiologia käsittelee laajasti erilaisia ilmiöitä: altruismia ja yhteistyötä, parittelustrategioita, vanhemmuuden sijoittamista, sukupuolten välistä valintaa, aggressiota, hierarkioita ja ryhmädynamiikkaa. Etologiset tutkimukset eläimistä — kuten yhdyskuntien rakenne sosiallisten hyönteisten pesissä tai laumakäyttäytyminen petoeläimillä — tarjoavat vertailukohtia ihmisten sosiaalisille ilmiöille ja auttavat erottamaan, mitkä piirteet voivat olla perinnöllisiä ja mitkä syntyvät ympäristön kautta.

Keskeiset periaatteet

Etologia tutkii eläinten kollektiivista käyttäytymistä, kuten parittelutapoja, reviiritappeluita, laumametsästystä ja sosiaalisten hyönteisten pesäyhteiskuntaa. Se väittää, että valintapaine on johtanut edullisen sosiaalisen käyttäytymisen geneettiseen evoluutioon. Toisin sanoen tyypillinen käyttäytymismalli periytyy, koska se on nostanut yksilöiden kokonaiskuntoa muihin käyttäytymismalleihin verrattuna. Tämä on valtavirtabiologiaa. Sen ulottaminen ihmisen sosiaaliseen käyttäytymiseen on etologeille täysin normaalia, mutta muille se voi olla kiistanalaista.

  • Tietyt käyttäytymispiirteet ovat perinnöllisiä,
  • Ihmiset ovat eläimiä
    • Siksi luonnonvalinta on muuttanut niiden käyttäytymistä.
    • Ihmisen käyttäytymisen perusta on siis perinnöllinen, ja mahdollisuutemme muuttaa sitä sosiaalisin keinoin on rajallinen. Ihmiset eivät ole tyhjiä tauluja.

Tämä viimeinen kohta on kaikkein kiistanalaisin.

Teoreettisia kehikkoja ja keskeisiä käsitteitä

Sosiobiologian teoreettisiin työkaluihin kuuluvat muun muassa inkluusiokunto (inclusive fitness) ja kin selection (Hamiltonin teoria), jotka selittävät perheenjäsenten tai sukulaisten välistä altruismia. Lisäksi Reciprocal altruism (Trivers) selittää, miten yhteistyö voi syntyä vaihtoperiaatteeseen perustuen. Nykytutkimus käyttää myös peliteoriaa ja populaatiogenetiikan malleja arvioimaan, mitkä käyttäytymismuodot ovat stabiileja pitkällä aikavälillä.

Sovellukset ihmisen käyttäytymisen tutkimuksessa

Sosiobiologia on vaikuttanut moniin aiheisiin ihmistutkimuksessa: parinvalintaan, vanhemmuuteen ja investointeihin, yhteisöjen yhteistyöhön, aggressioon ja hierarkioihin sekä kulttuuristen normien syntyyn. Esimerkiksi selitykset avioliitto- ja kumppanivalinnoista, sukupuolten välisistä eroista riskiä ja aggressiota koskien, sekä vanhempaininvestointien jakautumisesta pohjautuvat usein evolutiivisiin oletuksiin. Nykyisin monet tutkijat korostavat geneettisen perimän ja ympäristön vuorovaikutusta (gene–environment interaction) sekä gene-culture coevolution -ajattelun merkitystä: kulttuuri voi vaikuttaa evoluutioon ja päinvastoin.

Menetelmät ja todisteet

Todisteet sosiobiologisille hypoteeseille kerätään monin tavoin: vertailevilla eläintutkimuksilla, ihmisten etnografisilla ja poikkikulttuurisilla tutkimuksilla, geneettisillä analyyseillä, psykofysiologisilla mittauksilla ja kokeellisilla asetelmilla. Mallinnus ja simulaatiot auttavat testaamaan, millaiset strategiat ovat evolutiivisesti vakaampia erilaisissa olosuhteissa.

Kritiikki ja eettiset huomautukset

Sosiobiologia on herättänyt voimakasta kritiikkiä erityisesti 1970-luvulta lähtien. Kritiikin kohteena ovat olleet muun muassa:

  • Vaaralliset tulkinnat ja poliittinen väärinkäyttö — biologinen selitys voi johtaa deterministisiin ja oikeuttaviin väittämiin sosiaalisista hierarkioista.
  • Reduktionismi — ihmiskäyttäytymisen monimuotoisuus ja kulttuurin vaikutus eivät aina mahdu tiukkoihin biologisiin malleihin.
  • Luonnollisuusvirhepäätelmä (naturalistic fallacy) — se, mikä on "luonnollista", ei automaattisesti määritä, mikä on moraalisesti oikeaa.
  • Menetelmälliset rajoitukset — korrelaatio ei ole sama kuin kausaatio, ja historiallisen ympäristön oletukset (ns. ympäristön, jossa laji kehittyi) voivat olla hankalia määritellä.

Merkittäviä tieteellisiä arvostelijoita ovat olleet muun muassa Stephen Jay Gould ja Richard Lewontin, jotka vastustivat liiallista biologista determinismiä ja korostivat historiallisen kontekstin sekä monimutkaisten kehitysprosessien merkitystä. Vastauksena kritiikkiin monet nykyiset sosiobiologit ja evoluutiopsykologit korostavat teorioidensa väljyysasteita, monitekijäisyyttä ja sitä, että selitykset eivät oikeuta epätasa-arvoa tai sortoa.

Historiallinen tausta

Vaikka termi "sosiobiologia" on peräisin 1940-luvulta, käsite sai tunnustusta vasta vuonna 1975, kun E.O. Wilson julkaisi kirjan Sociobiology. Wilsonin työ käynnisti laajan tieteellisen ja yhteiskunnallisen keskustelun siitä, miten evoluution periaatteita pitäisi soveltaa ihmisten yhteiskuntiin.

Yhteenveto

Sosiobiologia tarjoaa arvokkaita näkökulmia siihen, miten evoluutio on voinut muokata sosiaalisia piirteitä sekä eläimillä että ihmisillä. Se yhdistää tietoa useilta tieteenaloilta ja tarjoaa teoreettisia malleja yhteistyön, kilpailun ja altruististen käyttäytymismuotojen ymmärtämiseen. Kuitenkin sen soveltaminen ihmisiin vaatii varovaisuutta: selitykset ovat usein moniulotteisia ja riippuvaisia sekä geneettisistä että kulttuurisista tekijöistä. Siksi tieteellinen keskustelu jatkuu ja kehittyy uusien empiiristen löytöjen myötä.


 

Kritiikki

Wilsonin kirjassa oli lähes 700 sivua, jotka olivat lähes kokonaan omistettu eläinten sosiaaliselle käyttäytymiselle. Hänen ajatuksiaan ihmisen käyttäytymisen evoluutiosta käsiteltiin lyhyessä 30 sivun mittaisessa osassa kirjan lopussa. Silti tämän osion vuoksi (näennäisesti) uudesta sosiobiologian alasta tuli kiivaan kiistan aihe. Kritiikin taustalla olivat päivän poliittiset tapahtumat.

"1970-luvun puolivälissä kampuksilla oli vilkasta poliittista toimintaa, josta suuren osan käynnistivät vasemmistolaiset professorit ja heidän opiskelijansa, jotka vastustivat Vietnamin sotaa. Harvardin yliopistossa [Wilsonin työnantaja] sota... joutui useiden marxististen tai puolimarxististen tutkijoiden hyökkäyksen kohteeksi... Marxilainen filosofia perustuu olettamukseen inhimillisten instituutioiden täydellistettävyydestä ideologisten reseptien avulla. Siksi marxilaisia näkemyksiä edustavat henkilöt eivät suhtautuneet erityisen myönteisesti ajatukseen siitä, että kehittynyt 'ihmisluonto' olisi olemassa".

Richard Lewontinin ja Stephen Jay Gouldin sekä Sociobiology Study Groupin kritiikki viittasi siihen, että näiden ajatusten ja joidenkin historian pahimpien tapahtumien välillä oli jonkinlainen yhteys. Kriitikoiden päähuomio näytti olevan ajatus siitä, että sosiobiologia tarjosi apua ja lohtua niille, jotka pitivät yllä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa. . p545

Itse asiassa Wilsonin viimeisessä luvussa ei ollut poliittista sisältöä, ja Wilson itse oli ja on liberaali ajattelija. Kirjansa 25-vuotisjuhlajulkaisussa Wilson kertoo kiistasta oman kertomuksensa.

Välttääkseen osan kiistoista, vaikka heidän ajatuksensa ovatkin melko samanlaisia kuin Wilsonin, jotkut psykologit ja antropologit perustivat evoluutiopsykologian alan. Se uskoo sosiobiologian tavoin käyttäytymismallien evolutiiviseen alkuperään. Se on kuitenkin suunnattu enemmän ihmisen käyttäytymiseen, kun taas sosiobiologia syntyi eläinten käyttäytymiskokeista (etologia).



 

Tapaustutkimus ihmisestä

Miksi miehillä on kauneusvaatimuksia, joita he soveltavat naisiin? Tähän kysymykseen tyypillinen feministinen sosiologi vastaisi: se on kulttuurisesti määräytynyt, uskomusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on pitää miehet naisia hallitsevina.

John Alcock kysyy tähän: "Mitkä ovat todelliset tiedot? Ovatko länsimaisen kulttuurin kauneusnormit mielivaltaisia?" Kauneusnormit ovat sopusoinnussa nuoruuden ja hyvän terveyden kanssa. Nuoret, terveet naiset tulevat todennäköisemmin raskaaksi ja synnyttävät menestyksekkäästi kuin vanhemmat tai epäterveelliset naiset. Alcock kysyy:

"Kuinka todennäköistä on, että miljoonien vuosien luonnonvalinta ihmisissä... tuottaisi miespuolisen psyyken... välinpitämättömäksi hedelmällisiin naisiin liittyvien vihjeiden suhteen? Vastaus on ilmeinen".p137

Alcock esittää todisteita siitä, että nuoruuden ja kauneuden merkit ovat sopusoinnussa korkean lisääntymisarvon kanssa. . p138



 

Lintujen tapaustutkimus

Muiden eläinten käyttäytymisen tutkiminen on tietyllä tavalla helpompaa, koska omat kokemuksemme ja ennakkoluulomme eivät vaikuta asiaan. Lisäksi voimme tehdä niillä kokeita, jotka eivät ehkä ole mahdollisia ihmisillä.

Laululintulajeilla on lähes aina lajille ominainen laulu. Useimmissa tapauksissa laulun yksityiskohdat eivät periydy. Sen sijaan ne perivät kyvyn oppia tietyn ikäisenä. Jos nuori valkokruunuvarpusen (Zonotrichia leucophrys) uros kasvatetaan eristyksissä lajin muiden jäsenten äänistä, se ei osaa laulaa niiden laulua. Lopulta se tuottaa laulun, joka muistuttaa vain häilyvästi oikeaa laulua. Mutta jos kokeen suorittaja soittaa nauhalle aikuisen uroksen laulun, poikaset tuottavat myöhemmin täydellisen ja täydellisen laulun, kun ne saavuttavat oikean iän. Jos nuori lintu kuitenkin kuuroutetaan, se ei voi oppia laulua. Tästä opimme

  1. että oppimiskyky periytyy pikemminkin kuin itse laulu.
  2. että aikuisen laulun kuuleminen käynnistää oppimisprosessin.
  3. että nuoren linnun on verrattava ääntään mallilauluun.
  4. nuori lintu, jolle on tarjottu kahta tai useampaa laulua nauhalta, oppii aina sen, joka on omalle lajilleen ominainen.
  5. mutta jos nuori uros saa tavata vain toisen lajin täysikasvuisen uroksen, se oppii "vieraan" laulun.

Näin voimme olla varmoja siitä, että laulu sinänsä ei ole periytynyt, mutta siinä on periytynyt voimakas oppimisharha, mikä on järkevää. Elääkseen ja lisääntyäkseen menestyksekkäästi uroksen kannattaa houkutella saman lajin naarasta ja puolustaa reviiriään muita lajinsa uroksia vastaan. Oikea laulu hoitaa molemmat tehtävät. . p163/5



 

Sosiobiologia tänään

Viime vuosina sosiobiologian kannattajat ovat väittäneet olevansa "voitolla". Heidän mielestään sen perusajatukset ovat varsin järkeviä. Emme ole tyhjiä tauluja, ja ihmisluontomme on yhtä lailla evoluution tuote kuin muutkin meistä. Jopa laajalle levinnyt rakkautemme lemmikkieläimiin voi selittyä sillä, että ne paransivat selviytymistämme esihistoriallisessa menneisyydessä. . p35/9



 

Kirjat

  • Barkow, Jerome H.; Cosmides, Leda; Tooby, John (1995). Sopeutunut mieli: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture. Oxford University Press, Yhdysvallat. ISBN 0-19-510107-3.
  • Alcock, John (2003). Sosiobiologian voitto. Oxford University Press, Yhdysvallat. ISBN 978-0-19-516335-3.


 

Aiheeseen liittyvät sivut

 

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on sosiobiologia?


V: Sosiobiologia on tieteenala, jossa oletetaan, että sosiaalinen käyttäytyminen on seurausta evoluutiosta, ja jossa yritetään selittää ja tutkia sosiaalista käyttäytymistä tällä tavoin. Se ammentaa eri tieteenaloista, kuten antropologiasta, eläintieteestä, arkeologiasta, populaatiogenetiikasta ja muista.

K: Miltä muilta aloilta sosiobiologia ammentaa?


V: Sosiobiologia ammentaa antropologiasta, eläintieteestä, arkeologiasta, populaatiogenetiikasta ja muista tieteenaloista.

K: Miten sosiobiologian käsite tuli tunnetuksi?


V: Sosiobiologian käsite tuli tunnetuksi vuonna 1975, kun E.O. Wilson julkaisi kirjan "Sociobiology".

K: Mitkä ovat sosiobiologian kaksi peruslähtökohtaa?


V: Sosiobiologian kaksi peruslähtökohtaa ovat, että tietyt käyttäytymispiirteet ovat periytyviä ja että luonnonvalinta on hionut näitä piirteitä niin, että ne olivat todennäköisesti sopeutuvia alkuperäisessä ympäristössä.

K: Miksi viimeinen kohta ihmisen käyttäytymisen periytymisestä on kaikkein kiistanalaisin?


V: Viimeinen kohta, jonka mukaan ihmisen käyttäytyminen on periytyvää, on kiistanalaisin, koska se viittaa siihen, että ihmiset eivät ole tyhjiä tauluja ja että kyvyllämme muuttaa käyttäytymistämme sosiaalisin keinoin on rajansa.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3