Sileä lihas — määritelmä, toiminta ja esimerkit ihmiskehossa
Sileä lihas on kehon sisällä oleva lihas, joka ei ole kiinnittynyt luihin. Se ei ole tietoisessa hallinnassa. Sen tehtävänä on auttaa kehon sisäistä toimintaa. Sileä lihas säätelee kanavien ja onteloiden kokoa, työntää sisältöä eteenpäin ja ylläpitää pitkään jatkuvaa jännitettä esimerkiksi verisuonissa ja virtsarakossa. Toiminta tapahtuu automaattisesti hermoston, hormonien ja paikallisten aineiden yhteisvaikutuksesta.
Määritelmä ja sijainti
Sileää lihasta on muun muassa verisuonten seinämissä, imusuonissa, virtsarakossa, kohdussa, miehen ja naisen sukuelimissä, ruoansulatuskanavassa, hengitysteissä, useimmissa kanavissa ja monissa muissa paikoissa, kuten iiriksessä. Näissä paikoissa sileä lihas huolehtii esimerkiksi verenpaineen säätelystä, ilman kulun muuttamisesta keuhkoissa, ruoan siirtymisestä suolistossa, virtsan pidätyksestä ja kohdun supistuksista.
Rakenne ja tunnuspiirteet
Sileä lihas eroaa ulkonäöltään luurankolihaksesta: sileissä lihassoluissa ei ole poikkijuovaisuutta eli niitä ei näy raitoja mikroskoopissa. Solut ovat spindelimäisiä (pitkulaisia), niissä on tavallisesti yksi keskellä sijaitseva tuma ja solukoko on pienempi kuin luurankolihassoluissa. Myosiini- ja aktiinifilamentit ovat järjestäytyneet löyhemmin eikä toiminnallista sarkomeeria muodostu.
Toimintamekanismi
Sileän lihaksen supistuminen perustuu aktiini–myosiini-interaktioon, mutta sen säätely poikkeaa luurankolihaksesta. Keskeinen välittäjä on kalsmoduliini, joka sitoo Ca2+-ioneja. Ca2+-kalsmoduliinikompleksi aktivoi myosiinin kevytketjun kinaasiaa (MLCK), joka fosforyloi myosiinin kevytketjun ja mahdollistaa myosiinipäiden vuorovaikutuksen aktiinin kanssa. Lisäksi sileässä lihaksessa esiintyy niin kutsuttu "latch state" — tila, jossa jännitys säilyy pitkään ja energiankulutus on vähäistä, vaikka ATP:n kulutus olisi pienempää.
Tyypit ja säätely
- Yksikkösileä lihas (single-unit / visceral): solut kytkeytyvät toisiinsa gap-liitoksilla ja toimivat lähes yhtenä yksikkönä. Tyypillinen esim. suoliston ja kohdun sileä lihas.
- Moniyksikkösileä lihas (multi-unit): solut toimivat itsenäisemmin, niitä on esim. iiriksen ja osa verisuonista säätävissä lihaksissa. Hermotuksella on tarkempi vaikutus yksittäisiin soluihin.
Sileän lihaksen toimintaa säätelevät pääasiassa autonominen hermosto (sympaattinen ja parasympaattinen), hormonit (esim. oksitosiini, adrenaliini, prostaglandiinit) ja paikalliset tekijät, kuten typpioksidi (NO), pH, happi ja verisuonten paikallinen venytys. Useat reseptorit (esim. muskariinireseptorit, alfa- ja beta-adrenergiset reseptorit) vaikuttavat supistukseen tai relaksaation suuntaan riippuen kudoksesta.
Toimintatavat
Sileät lihakset voivat supistua hitaasti ja pitkäkestoisesti tai nopeasti ja rytmisesti. Joissain paikoissa (esim. suoliston peristaltiikka) supistukset etenevät aaltomaisesti, toisissa (esim. valtimoissa) lihas ylläpitää tonusta ja säätää vastusta vertaessa. Sileä lihas reagoi myös venytykseen: esimerkiksi verisuonet voivat supistua, jos ne venyvät liikaa (myogeeninen vaste).
Esimerkkejä ihmiskehossa ja niiden tehtävät
- Verisuonten seinämät: säätelevät verenpainetta ja verenkierron jakautumista.
- Ruoansulatuskanava: siirtävät ruokaa eteenpäin ja sekoittavat sisältöä (peristaltiikka ja segmentaatio).
- Hengitystiet: säätävät ilman kulkua pienentämällä tai laajentamalla bronkioleja.
- Virtsarakko: säätelee virtsan pidätystä ja tyhjennystä.
- Kohtu: supistukset synnytyksessä ja kuukautiskouristuksissa.
- Iiris: säätelee pupillin kokoa valon mukaan.
Kliininen merkitys
Sileän lihaksen toimintahäiriöt liittyvät moniin sairauksiin ja oireisiin: korkeaan verenpaineeseen (verisuonten vasokonstriktio), astmaan (bronkokonstriktio), ärtyvän suolen oireyhtymään (muutokset suoliston motiliteetissa), virtsankarkailuun tai virtsaumpiintumiseen (virtsarakon ja sulkijalihasten säätely) sekä kohdun supistuksiin ennenaikaisesti. Monet lääkeaineet kohdistuvat sileään lihakseen: esimerkiksi beeta2-agonistit rentouttavat keuhkoputkien sileää lihasta ja antihyperteensiivit vaikuttavat verisuonten sileään lihakseen.
Yhteenveto
Sileä lihas on elimistön autonominen työläinen: se ei näytä poikkijuovaiselta, se ei ole tahdonalaisesti säädeltävissä, mutta se on elintärkeä monessa sisäisessä säädöstehtävässä. Sen erityinen rakenne ja säätely mahdollistavat energiatehokkaan, pitkäkestoisen jännitteen ylläpitämisen sekä monipuolisen vasteen eri viesteille ja olosuhteille.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on sileä lihas?
V: Sileä lihas on sellainen lihastyyppi, joka on kehon sisällä eikä ole kiinnittynyt luihin.
K: Mikä ohjaa sileää lihasta?
V: Sileä lihas ei ole tietoisessa hallinnassa.
K: Mikä on sileän lihaksen tehtävä?
V: Sileän lihaksen tehtävänä on auttaa kehon sisäistä toimintaa.
K: Missä sileää lihasta esiintyy?
V: Sileää lihasta on verisuonten seinämissä, imunestejärjestelmän verisuonissa, virtsarakossa, kohdussa, miehen ja naisen sukuelimissä, ruoansulatuskanavassa, hengitysteissä, useimmissa kanavissa ja monissa muissa paikoissa, kuten iiriksessä.
K: Miltä sileä lihas näyttää?
V: Sileä lihas näyttää erilaiselta kuin luurankolihas.
K: Miten sileä lihas toimii?
V: Sileä lihas voi puristua hitaasti ja liikkua aaltoina kanavaa pitkin. Useimmat sileän lihaksen tyypit puristavat kevyesti pitkään ja käyttävät vähän energiaa. Jotkut sileät lihakset puristuvat nopeasti ja rentoutuvat vaiheittain.
K: Mitä eroa on sileän lihaksen ja luurankolihaksen välillä?
V: Sileä lihas on kehon sisällä, ei ole kiinnittynyt luihin eikä ole tietoisen kontrollin alaisena, kun taas luurankolihakset ovat kiinnittyneet luihin ja ovat tietoisen kontrollin alaisena. Lisäksi sileä lihas näyttää erilaiselta kuin luurankolihas ja toimii eri tavalla.
