Siittiö määritelmä ja rakenne – mies sukusolu, toiminta ja lisääntyminen

Ihmisen siittiön koko on likimain 50–60 mikrometriä pituudeltaan (pää noin 5 µm, häntä suurin osa pituudesta), mutta koko ja rakenne vaihtelevat lajeittain.

Spermatogeneesi ja siittiöiden kypsyminen

Siittiöt muodostuvat kiveksissä erikoistuneissa putkiloissa (siemennestettä tuottavissa seminiferous tubules) prosessissa, jota kutsutaan spermatogeneesiksi. Prosessi vaatii tukea Sertoli-soluilta ja hormonivaikutusta (testosteroni, FSH, LH). Ihmisellä spermatogeneesi kestää yleensä useita viikkoja (noin 64–74 päivää) ja etenee kantasoluista kypsiksi siittiöiksi.

Kypsyttyään siittiöt kulkeutuvat epididymikseen, jossa ne säilyvät ja saavat lisää liikkuvuutta ja hedelmöityskykyä (maturaatio). Ennen hedelmöitystä siittiöt saattavat vielä käydä läpi kapasitaation - tapahtuman naisen lisääntymisjärjestelmässä, joka muuttaa siittiön pinnan ja tekee siitä kykenevän akrosoomireaktioon.

Fertilisaatio (hedelmöitys)

Hedelmöityksessä yksi siittiö yhdistyy munasolun kanssa, akrosoomin entsyymit auttavat siittiötä läpäisemään munasolun ulkoiset kerrokset, ja soluanturit sulautuvat muodostaen alkion (zygote). Yhden siittiön ja yhden munasolun perintöaines yhdistyy muodostaen täydellisen kromosomimäärän uudelle yksilölle.

Eri eläin- ja kasvilajien siittiöt

Siittiöiden muoto ja liikkuvuus vaihtelevat paljon lajien välillä. Monet selkärankaiset, mukaan lukien ihmiset, tuottavat flagelloituneita, liikkuvia siittiöitä. Joillakin kasveilla (esim. sammalet, saniaiset ja jotkin samankaltaiset) siittiöt ovat myös liikkuvia ja vaativat vettä uinnille, kun taas kukkivilla kasveilla siittiöt kulkeutuvat yleensä siitepölyn mukana ja ovat rakenteellisesti erilaisia kuin eläinten siittiöt.

Siittiöiden elinikä, määrä ja laatu

Siittiöiden elinikä vaihtelee: naisen lisääntymiskanavassa siittiöt voivat säilyä elinkykyisinä yleensä jopa 3–5 päivää, kun taas ulkoisessa ympäristössä ne kuolevat nopeasti. Siemennesteen siittiöiden määrä ja laatu vaikuttavat hedelmällisyyteen; esimerkiksi WHO:n viitearvojen

Tekijät, jotka vaikuttavat siittiöiden laatuun

• Elämäntavat: tupakointi, runsas alkoholin käyttö, huumeet, lihavuus ja huono ravitsemus heikentävät usein siittiöiden laatua.
• Lämpö: korkea kiveslämpö (esim. saunominen, kuumat kylvyt, tiukat alusvaatteet) voi heikentää spermatogeneesiä.
• Terveys ja sairaudet: tartunnat, varikotsele (suonikohju kivespussissa), hormonaaliset häiriöt ja tietyt lääkkeet voivat vaikuttaa siittiöiden tuotantoon.
• Ikä: iän myötä siittiöiden laatu voi heikentyä, vaikka miehillä hedelmöitys voi säilyä pidempään kuin naisilla.

Diagnostiikka ja hoitomenetelmät

Miesten hedelmällisyyden tutkimuksessa käytetään siemennestenäytettä (spermanalyysi), jolla mitataan mm. siittiöiden pitoisuutta, liikkuvuutta ja muotoa. Hedelmöitysongelmissa käytetään tarvittaessa lääketieteellisiä hoitoja ja apukeinoja, kuten lääkehoitoa, leikkauksia (esim. varikotseleen korjaus) sekä avustettua lisääntymistä (esim. IVF ja ICSI, jossa yksittäinen siittiö voidaan ruiskuttaa suoraan munasoluun).

Ehkäisy ja siittiöiden estäminen

Ehkäisy voi estää siittiöiden pääsyn munasolun luo. Yleisiä ehkäisymenetelmiä ovat kondomit (fyysinen esto) ja vasektomia (leikkaus, joka katkaisee siementiet). Ehkäisymenetelmien valinta riippuu tilanteesta ja toiveista.

Yhteenveto

Siittiö on miehen sukusolu, joka on erikoistunut kuljettamaan perintöaineksen munasolulle. Sen rakenne (pää, keskiosa, häntä) mahdollistaa DNA:n suojan ja liikkumisen. Siittiöiden tuotanto, kypsyminen ja laatu vaikuttavat lisääntymiskykyyn, ja moniin näihin tekijöihin voi vaikuttaa elämäntapamuutoksilla, lääketieteellisillä hoidoilla tai avustetun lisääntymisen menetelmillä.

Siittiösolu, joka yrittää päästä munasoluun ja yhdistyä siihen.


Toista mediaa Uiminen sperma

Ihmisillä

Ihmisen sperma syntyy miehen kiveksissä. Ihmisen sperma sisältää 23 kromosomia. Ihminen tarvitsee 46 kromosomia, joten siittiöitä kutsutaan haploideiksi, koska niissä on vain puolet. Toinen puolikas on naisen munasolussa eli munasolussa. Seksin aikana siemenneste ammutaan ulos miehen peniksestä siemensyöksyn yhteydessä. Siemenneste kuljettaa siittiöitä naisen emättimeen ja alas kohdussa olevaan munasoluun. Ejakulaation aikana vapautuu miljoonia siittiöitä, mutta vain noin sata saavuttaa munasolun. Munasolu voi sulautua yhteen sen saavuttavan siittiösolun kanssa. Koska sillä on nyt 46 kromosomia, sitä kutsutaan diploidiksi, kuten kehon tavallisia soluja. Tätä diploidia kutsutaan zygootiksi, ja siitä voi kasvaa sikiö ja lopulta vauva.

Kasveissa

Joillakin kasveilla, kuten saniaisilla ja sammalilla, on liikkuvia siittiöitä. Kukkivien kasvien siittiösolut eivät voi liikkua itsestään. Kukkivien kasvien siittiösolut ovat siitepölynjyvien sisällä. Näin ollen ne ovat riippuvaisia kuljetuksesta, joka vie niiden siittiöitä muihin kasveihin. Esimerkiksi mehiläinen laskeutuu kasviin kerätäkseen nektaria. Osa siitepölystä jää kiinni mehiläiseen. Mehiläinen siirtyy toiselle kasville, ja siitepöly putoaa tuolle kasville. Siittiöt siirtyvät siitepölyputkea pitkin, kunnes ne saapuvat kukan pohjassa olevaan munasoluun.

Alemmilla kasveilla ja levillä on erilaisia siittiöitä.