Spencerin toistokivääri oli viputoiminen, seitsemänlaukauksinen toistokivääri, jossa oli pyörivä lukko. Siinä oli putkimainen lipas, joka syötti 56-56 rimfire-patruunaa patruunapesään. Kiväärin keksi Christopher Miner Spencer, ja se patentoitiin vuonna 1860.

 

Historia ja käyttöönotto

Spencerin toistokivääri kehitettiin 1850–1860-luvuilla ja tuli tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain sisällissodassa (1861–1865). Se oli yksi ensimmäisistä sotakäyttöön yleistyneistä toistokivääreistä, ja sen kyky ampua useita laukauksia peräkkäin ilman lataamista teki siitä huomattavan edun perinteisiin yksilaukausaseisiin verrattuna. Spencerin malleja valmistettiin eri variaatioina, muun muassa karbiinia ja pidempipiippuista kivääriä, ja niitä hankittiin sekä joukkoille että yksityisille.

Toimintaperiaate

Spencer on viputoiminen (lever-action) ase. Kun vipua vedetään alaspäin ja sitten takaisin ylös, mekaaninen toiminta:

  • poistaa käytetyn hylsyn (ejektori/ulostyöntö),
  • nostaa seuraavan patruunan putkimaisesta lippaasta kannattimelle ja syöttää sen patruunapesään, ja
  • lukitsee lukon ampumista varten.

Putkimainen lippas sijaitsi tyypillisesti tukin sisällä (perätukin sisällä oleva sylinteri), ja siihen mahtui yleensä seitsemän patruunaa. Lataus tapahtui useimmiten ottamalla lipasaukko auki tai poistamalla tukin päätykansi ja työntämällä patruunat yksi kerrallaan lipastilaan.

Tekniset tiedot (tyypilliset arvot ja variaatiot)

  • Toimintatapa: viputoiminen toistokivääri, mekanismi sisältää liikkuvan syöttökappaleen ja lukon
  • Patruuna: alkuperäisesti .56-56 Spencer rimfire (ns. 56-56), myöhemmin kehitettiin myös muita yhteensopivia kaliipereita ja muunnelmia
  • Lippaan tyyppi: putkimainen lippas tukissa, kapasiteetti yleensä 7 patruunaa
  • Variaatiot: karbiinit (lyhyempi piippu ja kevyempi rakenne, usein ratsuväelle), pidemmät kiväärit ja merivoimille sovelletut mallit
  • Toimintasäde: käytännön tehokas kantama tyypillisesti satoja metrejä, mutta tarkka vaikutus riippuu kaliiperista ja patruunan tehosta

Edut ja rajoitukset

Spencer tarjosi merkittävän taktisen edun ampumanopeudessa verrattuna yksilaukausaseisiin. Se mahdollisti useiden laukauksien ampumisen nopeasti ilman latauskatkoa, mikä oli erityisen arvokasta pienempiin joukkoihin ja tiedustelu- tai ratsuväentoimintaan.

Rajoituksina olivat muun muassa:

  • putkimasen lippaan rajoitettu kapasiteetti ja hitaampi uudelleenlataus kerralla täyttämällä vs. lippaatyyppiset ratkaisut,
  • rimfire-patruunat olivat yleensä voimakkaampien centerfire-patruunoiden alapuolella iskussa ja kantamassa,
  • valmistus- ja huoltokustannukset sekä patruunoiden saatavuus sodan aikana vaikuttivat laajemman käytön laajuuteen.

Vaikutus ja perintö

Spencerin toistokivääri oli tärkeä askel modernien toistokiväärien kehityksessä. Sen käyttöönotto osoitti käytännössä toistokiväärien taktisen hyödyn ja vaikutti myöhempiin asekehityksiin. Vaikka teknologia kehittyi nopeasti 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvulla, Spencerin malli on historiallisesti merkittävä esimerkki siirtymästä yksilaukausaseista luotettaviin toistomekanismeihin.

Lisätietoja

Lisätietoja Spencerin eri malleista, patruunavariantteista ja sotahistoriallisesta käytöstä löytyy aselähteistä ja sotahistoriallisista julkaisuista. Spencerin patentti vuodelta 1860 on mainittu alkuperäisessä kuvauksessa, ja se kuvaa perusteet keksinnölle.