Spencer toistokivääri

Historia

Spencer oli aiemmin työskennellyt Samuel Coltille. Hänen kiväärinsä oli yksi Yhdysvaltain sisällissodan edistyksellisimmistä malleista. Idean myyminen Yhdysvaltain hallitukselle kesti jonkin aikaa, joten kivääriä alettiin valmistaa vasta vuonna 1863. Sotaministeriö tutki useita kiväärimalleja, ja Spencerin kiväärin valitseminen vei aikaa.

Lincolnin testaama

Kun Spencer yritti saada kiväärinsä hyväksytyksi, hän kohtasi useita byrokraattisia esteitä. Hän päätti yrittää tavata ainoan henkilön, joka saattoi päästä byrokratian läpi, presidentti Abraham Lincolnin. Hän sai tapaamisen Lincolnin kanssa ja toi Spencerin kiväärin ja ammukset Valkoiseen taloon. Lincoln oli vaikuttunut ja pyysi Spenceriä purkamaan sen ja selittämään, miten se toimi. Kun Spencer kokosi sen takaisin presidenttiä varten, Lincoln kysyi, oliko Spencerillä seuraavana päivänä kiire. Kun Spencer sanoi, ettei hänellä ollut, Lincoln sanoi: "Tule huomenna klo 14, niin katsotaan, miten se ampuu."

Seuraavana päivänä kello 14.00 Spencer, presidentti Lincoln ja hänen poikansa Todd menivät läheiselle avoimelle kentälle (myöhemmin Washingtonin muistomerkki). Sotaministeri Edwin M. Stantonia oli pyydetty paikalle, mutta hän ei tullut paikalle. Lincoln ampui aseella ja testasi sen perusteellisesti. Lincoln päätti pitää kiväärin. Hän ampui sillä uudelleen seuraavana päivänä sihteerinsä John Hayn kanssa. Lincoln määräsi sotaministeriön tilaamaan Spencer-kiväärit. Sodan loppuun mennessä niitä oli valmistettu noin 230 000 kappaletta. Osan niistä valmisti Spencerin yhtiö, ja myöhemmin osan valmisti Burnside Rifle Company Providencessa, Rhode Islandissa. Sharps-kiväärin jälkeen Spencer oli sodan aikana käytetyin karbiini.

Wildernessin taistelu

Erinomainen esimerkki uusien Spencer-karbiinien tulivoimasta oli toiminta Parker's Storessa aamulla 5. toukokuuta 1864. Viidennen New Yorkin ratsuväen 500 ratsumiestä nousi maihin muodostaakseen taistelujoukon. Heidän kimppuunsa hyökkäsi kokonainen divisioona konfederaation jalkaväkeä. Unionin ratsuväki piti konfederaatiota loitolla yli kolmen tunnin ajan, kunnes ammukset loppuivat ja he joutuivat vetäytymään. Ratsuväki menetti noin 80 kuolonuhria kahakassa. Konfederaatiot uskoivat, että heillä oli vastassaan kokonainen unionin prikaati, eikä heillä ollut aavistustakaan, että kyseessä oli pieni ratsuväkirykmentti, joka käytti Spencerin toistokarabeeneja.

 
.56 kaliiperin rimfire-ammukset

Suunnittelu

Spencerin toistokiväärissä oli "rolling block" -rakenne. Se aktivoitiin laskemalla liipaisimen suojus alas, mikä avasi luukun ja poisti käytetyn patruunan hylsyn. Vipua nostamalla ladattiin uusi patruuna kannassa olevasta jousikuormitteisesta 7 patruunan lippaasta. Aseessa oli vähän osia, joista monet olivat yhteisiä Sharps-kiväärille. Tämän vuoksi se oli helppo ja suhteellisen edullinen valmistaa. Yksi sen tärkeimmistä eduista oli sen sulkupesälaukaisurakenne. Spencer osoittautui erittäin luotettavaksi taistelukenttäolosuhteissa. Sulkukiväärit olivat Spenceriin verrattuna hitaita ladata. Lisäksi taistelukenttäolosuhteissa sulkupanoksilla pystyttiin tähtäämään vain muutama ensimmäinen laukaus. Vihollisen lähestyessä heitä loput laukaukset ammuttiin mahdollisimman nopeasti ja lähes aina huonosti kohdennettuina. Suihkulataimilla pystyi ampumaan vain kaksi tai kolme laukausta minuutissa. Spencerin käyttöön koulutettu sotilas pystyi ampumaan 20-30 laukausta minuutissa, kun hän käytti patruunalaatikkoa, johon mahtui 10 esiladattua lipasta. Spencerin ainoa heikkous oli pieni ruutipanos, jolla ei ollut suurta kantamaa. Se osoittautui kuitenkin erinomaiseksi kivääriksi ratsuväelle, koska se taisteli yleensä lähietäisyydeltä. Sen avulla pienemmät ratsuväen yksiköt pystyivät antamaan viholliselle tuhoisaa tulivoimaa. Usein suurempien konfederaation yksiköiden oli vetäydyttävä pelastaakseen itsensä Spencerillä varustettujen unionin ratsuväkiyksiköiden palasiksi leikkaamiselta.

 
Kaavio Spencer-kivääristä