Neuvostoliiton valtionhymni oli Neuvostoliiton virallinen kansallislaulu vuosina 1944–1991. Se korvasi aiemmin käytössä olleen, venäjänkielisen käännöksen kappaleesta The Internationale, jota neuvostovalta käytti vallankumouksen ja varhaisen neuvostoajan tunnussävelmänä.
Säveltäjä ja sanoittajat
Musiikin sävelsi noin vuonna 1938 Aleksandr Aleksandrov (1883–1946), tunnettu kuorojen ja orkesterimusiikin tekijä sekä Aleksandrov-ensemblen perustaja. Hymnin alkuperäiset sanat kirjoittivat Sergei Mihalkov ja Gabriel El-Registan vuonna 1943. Mihalkov (1913–2009) laatia myöhemmin myös myöhemmin käyttöön otetut muokatun sanat sekä vuoden 2000 venäjänkielisen kansallishymnin sanat.
Sanoitusten muutokset ja poliittinen tausta
Alkuperäisessä tekstissä mainittiin nimeltä Josif Stalin sekä viittauksia Suuri isänmaallinen sota (toinen maailmansota). Kun Stalin kuoli vuonna 1953, hänen henkilöpalvontansa ja nimeä mainitsevat kohdat muuttuivat ongelmallisiksi. Tästä syystä hymni esitettiin pitkään pelkkänä instrumentaaliversiona ilman sanoja.
Lokakuun vallankumouksen 60-vuotispäiväksi vuonna 1977 Hymnin sanoitukset palautettiin käyttöön, mutta ne muokattiin niin, että niissä ei enää mainittu Stalinia eikä yksityiskohtaisesti sotaa. Näin säilytettiin hymnin historiallinen ja symbolinen arvo, mutta poistettiin henkilöitynyt kehun sävy.
Käyttö ja merkitys
Hymni palveli valtiollisena tunnuksena virallisissa seremonioissa, sotilasparaateissa, urheilutapahtumissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa. Sen voimakas, kuoro- ja orkesteripainotteinen aihe ilmensi neuvostovallan yhtenäisyyttä, suurvalta-aspiraatiota ja kollektiivista voimaa. Samanaikaisesti useimmilla Neuvostoliiton tasavalloilla oli myös omat alueelliset hymninsä, jotka korostivat tasavaltojen kansallisia piirteitä; Venäjän SNT:llä oma kansallishymni hyväksyttiin vasta vuonna 1990.
Musiikilliset piirteet
Hymnin melodia on juhlallinen, laaja ja helposti tunnistettava: se rakentuu suuren kuoron ja orkesterin voimaa korostaviin teemoihin, joissa on vaikutteita sekä venäläisestä kansallisromantiikasta että 1900-luvun propagandistisesta fanfaarimusiikista. Sävellyksen rakenteessa toistuvat vahvat motiivit ja selkeät dynaamikan vaihtelut tekevät siitä soveliaan seremonialliseen käyttöön.
Hymnin kohtalo Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, sen valtionhymniä ei enää käytetty valtiollisena tunnuksena. Useissa entisissä neuvostotasavalloissa säilytettiin omia kansallisia lauluja tai luotiin uusia. Venäjän itsenäistyttyä käytettiin väliaikaisesti Venäjän SNT:n hymniin perustuvaa sävelmää, jossa käytettiin Mihail Glinkan melodian muunnelmaa ilman virallisia sanoja (tunnettu nimellä "Patriotic Song").
Vuonna 2000 valittu presidentti Vladimir Putin päätti palauttaa Neuvostoliiton hymnin melodian uusiin kansallissisältöihin yhdistettynä. Uudet sanat laati Sergei Mihalkov, joka oli kirjoittanut sekä alkuperäiset että 1977 muotoillut tekstit. Paluu herätti laajaa keskustelua: osa piti päätöstä historiallisuuden ja isänmaallisuuden vahvistamisena, osa arveli sen romantisoivan neuvostoperintöä.
Levinneisyys, käännökset ja nykyinen muistijälki
Hymnistä on olemassa viralliset versiot useilla neuvostotasavaltojen kielillä; lisäksi se on käännetty ja esitetty monissa muissa kielissä. Hymnin melodia ja sen eri sanoitusvaihtoehdot ovat säilyneet näkyvinä elementteinä neuvostohistoriassa, ja niitä kuulee edelleen seremonioissa, musiikillisissa sovituksissa sekä muistotilaisuuksissa. Samalla hymni toimii tutkimuskohteena historiantutkijoille, musiikintutkijoille ja kulttuurintutkijoille, jotka tarkastelevat sen roolia ideologian ja kansallisen identiteetin rakentamisessa.
Alla on venäjän- ja englanninkieliset versiot sanoituksista; molemmat voidaan laulaa musiikin mukaan. Viralliset versiot muilla Neuvostoliiton kielillä löytyvät kohdasta muut kieliversiot.
