Osavaltioiden ratifiointikonventit ovat yksi kahdesta Yhdysvaltojen perustuslain viidennessä artiklassa mainitusta tavasta ratifioida ehdotetut perustuslain muutokset. Toinen ratifiointitapa on niiden tarjoaminen suoraan osavaltioiden lainsäätäjille. Konventteja on käytetty käytännössä vain kerran, vuonna 1933, kun 21. lisäys ratifioitiin osavaltioiden yleiskokouksissa. Kaikki muut tähän mennessä hyväksytyt 27 muutosta on ratifioitu osavaltion lainsäätäjien kautta.
Miksi konventti voi olla valittu tapa?
Kun kongressi ehdottaa perustuslain muutosta, se samalla määrää, ratifioidaanko muutos osavaltioiden lainsäätäjien vai osavaltioiden konventtien kautta. Konventin käyttäminen on ollut vaihtoehto, jota voidaan valita esimerkiksi silloin, kun halutaan antaa kansalle suorempi rooli tai kiertää osittain lainsäätäjien poliittinen vastustus. 21. lisäyksen tapauksessa monet osavaltiot kutsuivat erityisiä konventteja, koska lainsäätävät elimet eivät ehkä heijastaneet samalla tavalla yleistä mielipidettä kieltolain kumoamisesta.
Kuinka konventit järjestetään ja mitä ne tekevät?
- Jos kongressi määrää ratifioinnin tapahtuvaksi konventtien kautta, jokainen osavaltio kutsuu oman ratifiointikonventtinsa koolle osavaltion perustuslain ja lakien mukaisesti. Tarkka menettely vaihtelee osavaltioittain.
- Useimmissa osavaltioissa konventin koollekutsuminen tapahtuu osavaltion lainsäätävän elimen toimesta, mutta vaadittavat äänivaatimukset ja delegaatinvalintatavat määräytyvät osavaltion omien sääntöjen mukaan.
- Konventin tehtävänä on käsitellä ainoastaan kyseinen ehdotettu perustuslain muutos: konventti voi hyväksyä (ratifioida) tai hylätä ehdotuksen; konventilla ei yleisesti ole valtaa muuttaa ehdotuksen sanamuotoa.
Perustuslain vaatimukset ja käytännön vaikutus
- Perustuslain mukaan muutosehdotus tulee voimaan vasta, kun se on ratifioitu kolmen neljäsosan osavaltiosta (tänään 38/50 osavaltiota), joko heidän lainsäätäjiensä tai konventtiensa kautta.
- Kongressi päättää, kumpaa ratifiointimenetelmää käytetään kullakin ehdotuksella. Konventtien käyttö on mahdollista, mutta harvinaista; toistaiseksi se on toteutunut vain 21. lisäyksen yhteydessä.
- Lisäksi perustuslaki sallii toisenlaisen muutosehdotuksen tekemisen kutsumalla koolle kansallisen perustuslakikonvention, jos kaksi kolmasosaa osavaltioiden lainsäätäjistä sitä vaatii. Tällainen kansallinen konventti ei kuitenkaan ole koskaan kokoontunut ehdotuksen laatimiseksi; kaikki 27 hyväksyttyä muutosta on ehdotettu kongressissa.
Historian opetukset ja nykypäivän merkitys
21. lisäyksen tapaus osoittaa, että osavaltioiden ratifiointikonventit voivat tarjota vaihtoehtoisen kanavan kansan tahdon ilmaisuun, erityisesti tilanteissa, joissa lainsäätäjät eivät vastaa yleistä mielipidettä. Samalla käytännön järjestelyt — kuten delegaattien valinta ja konventin koollekutsumismenettely — määräytyvät osavaltioiden omien lakien mukaan, mikä tekee konventtimenettelystä monimuotoisen ja paikallislainsäädännöstä riippuvan institutionaalisen ratkaisun.