Kilkennyn säännöstö oli joukko lakeja, jotka englantilaiset laativat vuonna 1367 yrittäessään pelastaa Englannin siirtokunnan Irlannissa. Lait teki Irlannin lordiluutnantti, Antwerpenin Lionel, 1. Clarence-herttua. Ne hyväksyttiin Irlannin parlamentin kokouksessa, joka pidettiin Kilkennyssä.

Taustalla oli pitkä prosessi: anglo-normanniset siirtokunnat olivat syntyneet Irlantiin 1100-luvulta lähtien, mutta vuosisatojen kuluessa monet englantilaiset uudisasukkaat eli angloirlantilaiset omaksuivat irlantilaisia tapoja ja liittoutuivat paikallisten sukujen kanssa. Tämä gaelisoituminen huoletti Englannin hallintoa, erityisesti sen jälkeen kun Irlannin hallinto oli heikentynyt Edward Brucen kanssa käytyjen taistelujen seurauksena ja kun mustan surman vaikutus heikensi yhteiskuntaa lisää. Englannin Edvard III pelkäsi, että angloirlantilaiset muuttuvat liian itsenäisiksi ja uhkaavat kuninkaallisia oikeuksia Irlannissa, joten hän lähetti yrittämään tilannetta oikaisemaan Lionelin, jonka johdolla Kilkennyn säännöstö laadittiin.

Säännöstön tarkoitus

Kilkennyn säännöstön keskeisenä tavoitteena oli palauttaa Irlanti englantilaisten syntyperäisten aatelisten ja kuninkaallisen vallan piiriin sekä estää englantilaisten muuttumista irlantilaisiksi. Lainsäädännöllä pyrittiin erottamaan englantilaiset ja irlantilaiset toisistaan selkeämmin niin kulttuurin, oikeuden kuin arkielämän tasolla.

Pääkohdat

  • Kielestä ja tavoista: säännöstö kielsi englantilaisten omaksumasta irlantilaisia tapoja, pukeutumista ja muita kulttuuripiirteitä sekä käyttämästä irlantilaista kieltä virallisissa yhteyksissä.
  • Avioliitot ja sukulaissuhteet: kielto seka-avioliitoille englantilaisten ja irlantilaisten välillä sekä rajoitukset lasten kasvattamiselle tai sijaiskasvatukselle (fosterage), jossa englantilaiset lapset sijoitettiin irlantilaisten perheiden hoiviin.
  • Oikeusjärjestelmä: pyrkimys estää englantilaisten siirtyminen irlantilaisten perinteisen Brehon-lainsäädännön piiriin siten, että englantilaiset noudattaisivat edelleen englantilaista common law'ta.
  • Nimenanto ja kulttuurinen erottelu: kielto antaa englanniksi syntyneille lapsille irlantilaisia nimiä tai omaksua irlantilaiset tavat ja tittelit.
  • Soveltaminen ja rangaistukset: rikkomuksia vastaan määrättiin ankaria seuraamuksia; säännöstö asetti rikkomisen vakavaksi teoksi, jota seurasi oikeudellisia rangaistuksia ja maallisen vallan toimenpiteitä.

Täytäntöönpano ja vaikutus

Vaikka Kilkennyn säännöstö oli laaja ja tiukka, sen käytännön vaikutus jäi rajalliseksi. Suurin osa säännöksistä pysyi lähinnä määrättynä normina, ja toteutus jäi usein Irlannin etupiirin (Pale) ulkopuolelle. Angloirlantilaiset yhteisöt jatkoivat monissa paikoissa irlantilaisten tapojen omaksumista, koska kahden kulttuurin ristiin vaikutus oli jo syvällä arjessa ja hallinnossa.

Silti säännöstö merkitsee tärkeää historiallista lähestymistapaa: se osoittaa, kuinka voimakasta pelkoa ja halua kontrolloida kulttuurista assimilaatiota Englannissa oli 1300-luvulla. Lakipaketti kuvastaa sekä kuninkaallista pyrkimystä säilyttää valta että sen rajoituksia sen toteuttamisessa käytännössä. Myöhemmät englantilaiset politiikat ja suhtautuminen Irlantiin kantavat vivahteita Kilkennyn säännöstön kaltaisista yrityksistä erottaa ja hallita eri väestöryhmiä.

Yhteenvetona: Kilkennyn säännöstö oli voimakas yritys pysäyttää angloirlantilaisten gaelisoituminen ja palauttaa englanninkielisen aateliston asema Irlannissa. Sen vaikutus oli kuitenkin rajallinen, ja monet määräyksistä jäivät enemmän symboliksi kuin toimivaksi hallintavälineeksi.