Joulukuun 5. päivänä 1933 voimaan tullut Yhdysvaltojen perustuslain 21. lisäys (lisäys XXI) kumosi Yhdysvaltojen perustuslain 18. lisäyksen ja päätti kieltolain aikakauden Yhdysvalloissa. Se on ainoa lisäys, joka kumosi toisen lisäyksen. Se on myös ainoa muutosehdotus, jonka ratifioivat osavaltioiden ratifiointikokoukset eivätkä osavaltioiden lainsäätäjät.
Tausta
Kieltolaki syntyi pitkän temperanssi- ja kansanliikkeen (temperance movement) paineen seurauksena: 18. lisäys ratifioitiin 1919 ja täytäntöönpantiin Volstead-lainsäädännöllä vuonna 1920. Kieltolaki oli osa laajempaa yhteiskunnallista liikettä, johon liittyivät uskonnolliset, moralistiset ja kansanterveydelliset pyrkimykset vähentää alkoholin käyttöä. Käytännössä kielto kuitenkin johti laajamittaiseen salakuljetukseen (bootlegging), salakapakoihin (speakeasies), korruptioon ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvuun. Kieltolain valvonta oli kallista ja monissa piireissä se menetti nopeasti tukensa, etenkin suuren laman (Great Depression) aikana, jolloin alkoholiverot nähtiin myös talouden elvyttämisen keinona.
Miten 21. lisäys muotoiltiin
Lisäys sisälsi kolme keskeistä kohtaa. Yksinkertaisesti ilmaistuna:
- Kohta 1: kumosi 18. lisäyksen (eli poisti liittovaltion tason kokonaan kieltävän säännöksen).
- Kohta 2: antoi osavaltioille ja alueille valtuudet kieltää alkoholin tuonnin tai kuljetuksen niiden alueelle, mikäli se rikkoo niiden omia lakeja — toisin sanoen liittovaltion kumoaminen ei estä osavaltioita säätämästä omia rajoituksiaan.
- Kohta 3: määräsi, että lisäys tuli ratifioida osavaltioiden ratifiointikokouksissa (state conventions) — tämä poikkesi tavallisesta käytännöstä, jossa osavaltiot käyttävät lainsäätäjiään. Tällä pyrittiin kiertämään lainsäätäjien mahdollinen vastustus.
Miksi kieltolaki kumottiin?
- Laajamittaiset täytäntöönpanon ongelmat ja korruptio; kieltoa oli käytännössä vaikea valvoa.
- Järjestäytynyt rikollisuus kukoisti ja väkivalta lisääntyi osin kieltolain seurauksena.
- Taloudelliset syyt: suuri lama teki alkoholiverot houkutteleviksi tuloiksi valtiolle ja toisaalta alkoholiteollisuus loi työpaikkoja.
- Yhteiskunnallinen mielipide kääntyi vähitellen kieltolakikantaista vastaan; poliittinen paine kasvoi kumoamisen puolesta.
- Poliittiset toimet kuten Cullen–Harrison Act (vuonna 1933) sallivat ennen lopullista kumoamista lievempiä alkoholituotteita, mikä osoitti käytännön liberalisaatiota.
Vaikutukset käytännössä
- Valtakunnallinen kieltolaki päättyi ja alkoholin tuotanto, myynti ja kulutus normalisoituivat osittain.
- Regulaatio siirtyi suurelta osin osavaltioille ja paikallishallinnoille: jotkut osavaltiot ja kunnat pysyivät "kuivina" pitkään, toiset liberalisoivat nopeasti.
- Alkoholiteollisuus elpyi ja valtion verotulot kasvoivat, mikä auttoi osaltaan laman korjausyrityksiä.
- Järjestäytyneen rikollisuuden toimintatavat muuttuivat; osa toiminnasta lakkasi, mutta rikolliset monipuolistuivat myös muihin laittomiin ansaintamuotoihin.
Oikeudellinen ja poliittinen merkitys
21. lisäys on perustuslaillisesta näkökulmasta merkittävä useasta syystä. Se on ainoa lisäys, joka kumosi toisen lisäyksen, ja ainoana se edellytti osavaltioiden ratifiointikokouksia, mikä oli poikkeus perinteisestä ratifiointikäytännöstä. Lisäksi sen toinen kohta on tärkeä federalismin kannalta: se vahvisti osavaltiokontrollin asemaa alkoholipolitiikassa, mutta samaan aikaan korkean tason liittovaltion valvonnan puute johti erilaisiin osavaltioiden sääntelykäytäntöihin.
Myöhemmässä oikeuskäytännössä on myös huomattu, että 21. lisäys ei automaattisesti oikeuta osavaltioita harjoittamaan protektionistista politiikkaa, joka loukkaa liittovaltion kauppaa (Commerce Clause). Esimerkiksi korkeamman tason lausunnoissa korkein oikeus on painottanut, että 21. lisäys ei ole vapaa kortti syrjivään säätelyyn, joka estää valtakunnanlaajuista kauppaa.
Jäljelle jäänyt perintö
21. lisäyksen seuraukset näkyvät edelleen Yhdysvaltojen alkoholilainsäädännössä: kunkin osavaltion oikeus säätää omat alkoholilakinsa, luoda lupajärjestelmiä ja päättää verotuksesta on keskeinen perinne. Samalla lisäys on esimerkki siitä, miten perustuslakiin voidaan tehdä radikaaleja muutoksia demokraattisella prosessilla, ja miten liittovaltion ja osavaltioiden väliset valtasuhteet voivat muuttua historiallisiin olosuhteisiin reagoiden.