Bataanin taistelu oli osa Japanin hyökkäystä Filippiineille toisen maailmansodan aikana.
Filippiinien saarten valtaaminen oli tärkeää Japanin tavoitteiden kannalta. Japani halusi hallita Lounais-Tyynenmeren aluetta, vallata luonnonvaroiltaan rikkaan Alankomaiden Itä-Intian ja suojella Kaakkois-Aasian puolta.
Se oli Yhdysvaltain ja Filippiinien sotahistorian suurin antautuminen. Se oli Yhdysvaltojen suurin antautuminen sitten sisällissotaa edeltäneen Harper's Ferryn hyökkäyksen.
Taustaa
Japanin hyökkäys alkoi joulukuussa 1941, ja sotatoimet etenivät nopeasti. Bataan on niemimäinen alue Luzonin saarella lähellä Manilaa, ja sen puolustaminen oli strategisesti tärkeää, koska sieltä oli tarkoitus suojata Manila Baytä ja hidastaa japanilaisten etenemistä. Alueelle vetäytyi Yhdysvaltain ja Filippiinien joukkoja muodostettu puolustuslinja.
Taistelu ja antautuminen
Taistelut Bataanilla kestäivät useita kuukausia joulukuusta 1941 huhtikuuhun 1942. Puolustajina oli United States Army Forces in the Far East (USAFFE) -joukkoja sekä Filippiinien yhteisöarmeijan yksiköitä. Alkuvaiheessa komentajana toimi kenraali Douglas MacArthur, mutta hänet määräsi komentoon ylemmältä taholta siirtymään Australiaan maaliskuussa 1942. Bataanilla taisteli ja sissikkäästi pidättäytyi joukkoja, jotka kärsivät voimakkaasta materiaalipulasta, taudeista ja nälästä.
Kun odotetut lisäjoukot ja huollot eivät tulleet, komentaja kenraali Edward P. King päätyi antautumaan japanilaisille 9. huhtikuuta 1942. Antautuminen koski arviolta 60 000–80 000 puolustajaa, joista suurin osa oli filippiiniläisiä sotilaita ja satoja tai tuhansia amerikkalaisia — luvut vaihtelevat lähteittäin.
Bataan Death March
Antautumisen jälkeen vangitut sotilaat pakotettiin pitkälle ja julmalle siirtymälle vankileireille, joka tunnetaan nimellä Bataan Death March. Marssi oli noin 60–100 kilometrin pituinen riippuen reitistä, ja sen aikana monet vangit kuolivat väkivaltaan, nälkään, tauteihin ja uupumukseen. Kuolemantapauksia arvioidaan tapahtuneen tuhansia; tarkat luvut vaihtelevat, mutta monet lähteet kuvaavat tapahtumia laajamittaiseksi sotarikokseksi.
Seuraukset ja muisto
Bataanin antautuminen oli kova isku liittoutuneille ja Filippiinien kansalle, mutta taistelu hidasti japanilaisten etenemistä ja antoi aikaa muille liittoutuneiden joukoille järjestäytyä muilla alueilla. Myöhemmin, vuonna 1945, kenraali MacArthur palasi Filippiineille ja osallistui alueen vapauttamiseen.
Filippiineillä Bataanin päivää (9. huhtikuuta) muistetaan nimellä Araw ng Kagitingan (Day of Valor), ja tapahtuma on tärkeä osa kansallista muistoa sekä yhdysvaltalaisten että filippiiniläisten sotahistorian kannalta. Bataanin taistelu jää historiaan esimerkkinä pitkäkestoisesta vastarinnasta, kärsimyksestä ja myöhemmästä sovituksesta.
