Cisternan taistelu oli taistelu toisen maailmansodan aikana. Se käytiin 30. tammikuuta–2. helmikuuta 1944 Cisterna di Latinan lähellä Italiassa. Se oli osa Anzion taistelua, joka seurasi operaatio Shingleä.

Taistelu oli Saksan selvä voitto. Se vaikutti erityisen voimakkaasti Yhdysvaltain jääkäreihin. Taistelun aikana useita jääkäriryhmiä määrättiin tukemaan 3. jalkaväkidivisioonan hyökkäystä Cisternaan. 3. jalkaväkidivisioona oli yrittänyt vallata Cisternan 25.–27. tammikuuta, mutta hyökkäykset epäonnistuivat eikä kaupunkia saatu otettua.

Taustan ja tavoitteet

Alliedien Anzion maihinnousun (operatio Shingle) tarkoituksena oli murtaa saksalaisten Gustav-linjan kiinniotto ja uhata Roomaa. Helmikuun alkuun mennessä liittoutuneiden VI armeijakunta pyrki siirtymään pois Anzion rannoilta ja etenemään sisämaahan. Cisterna oli tärkeä maantie- ja yhteysasema Anzion ja Rooman välisellä reitillä, joten sen haltuunotto nähtiin välittömänä edellytyksenä laajemmille etenemishankkeille.

Taistelu

Hyökkäys 30. tammikuuta perustui osin tiedustelu- ja suojelutehtävään uskotuille kevyemmille tunkeutumisjoukoille: jääkäriryhmät määrättiin etenemään Cisternaa kohti katkaisemaan saksalaisten vastahyökkäysreitit ja tukemaan 3. divisioonan pääosaa. Tilanne muuttui nopeasti: saksalaiset olivat onnistuneet vetämään alueelle vahvempia joukkoja, mukaan lukien panssarivaunuja ja hyvin aseistettuja panssarintorjunta- ja jalkaväkiosastoja. Avun viivästyminen, vaikea maasto (suot, suljetut metsä- ja pellonreunat) sekä saksalaisten valmistautuneet asemat johtivat siihen, että jääkäriryhmät joutuivat ankaraan ympäröivään taisteluun.

Eteneminen pysähtyi nopeasti ja useat jääkäripataljoonat joutuivat piiritetyiksi. Yritykset vapauttaa ja tukea ympäröityjä joukkoja eivät onnistuneet, ja kiistanalaiset komentopäätökset johtivat siihen, että osa jääkäreistä menetti yhteytensä tukeen tai suojattuihin reitteihin.

Tappiot ja seuraukset

Taistelun lopputulos oli liittoutuneille raskas. Jääkäripataljoonat kärsivät suuria menetyksiä: arviot vaihtelevat, mutta jääkärien tappiot olivat satoja — useita satoja miehiä kuoli, haavoittui tai joutui vangiksi. Kolmen jääkäripataljoonan taistelukärki käytännössä tuhottiin, ja osa jääkärijoukoista menetettiin katoamisen tai vangiksi joutumisen seurauksena. Myös 3. jalkaväkidivisioona ei onnistunut valloittamaan Cisternaa alkuperäisin aikatauluin, ja hyökkäykset 25.–27. tammikuuta jäivät tuloksettomiksi.

Lyhyellä aikavälillä Cisternan tappio pysäytti liittoutuneiden pyrkimykset päästä nopeasti pois Anzion rantavyöhykkeeltä ja antoi saksalaisille mahdollisuuden vahvistaa puolustusta. Tappio vaikutti myös moraaliin ja johti kiistoihin komentotasoilla jääkärien käytöstä ja operaatiosuunnittelusta. Strategisesti Anzion asemasta seurasi pitkään kestänyt juoksuaseinen tilanne, josta liittoutuneet pystyivät lopulta irtautumaan vasta myöhemmissä hyökkäyksissä keväällä 1944.

Arvio

Cisternan taistelu on usein mainittu esimerkkinä riskistä käyttää kevyitä erikoisyksiköitä suurten avoimien hyökkäysten tukena ilman riittävää panssarisuojelua ja tukea. Se osoitti myös sen, kuinka nopeasti taktinen tilanne voi muuttua, kun vastapuoli saa paikalle vahvistuksia. Vaikka taistelu oli saksalaisille selvä voitto, se ei ratkaissut koko kampanjaa — Anzion rintama pysyi kuitenkin tärkeänä ja taistelut jatkuivat vielä kuukausia ennen kuin liittoutuneet aloittivat onnistuneemman laajamittaisen etenemisen.