Cisterna (1944) – Anzion taistelu ja Yhdysvaltain jääkäreiden tappio
Cisterna 1944: Anzion taistelun kohtalokas hyökkäys – Saksan voitto ja Yhdysvaltain jääkäreiden raskaat tappiot. Syväluotaava kuvaus tapahtumista ja seurauksista.
Cisternan taistelu oli taistelu toisen maailmansodan aikana. Se käytiin 30. tammikuuta–2. helmikuuta 1944 Cisterna di Latinan lähellä Italiassa. Se oli osa Anzion taistelua, joka seurasi operaatio Shingleä.
Taistelu oli Saksan selvä voitto. Se vaikutti erityisen voimakkaasti Yhdysvaltain jääkäreihin. Taistelun aikana useita jääkäriryhmiä määrättiin tukemaan 3. jalkaväkidivisioonan hyökkäystä Cisternaan. 3. jalkaväkidivisioona oli yrittänyt vallata Cisternan 25.–27. tammikuuta, mutta hyökkäykset epäonnistuivat eikä kaupunkia saatu otettua.
Taustan ja tavoitteet
Alliedien Anzion maihinnousun (operatio Shingle) tarkoituksena oli murtaa saksalaisten Gustav-linjan kiinniotto ja uhata Roomaa. Helmikuun alkuun mennessä liittoutuneiden VI armeijakunta pyrki siirtymään pois Anzion rannoilta ja etenemään sisämaahan. Cisterna oli tärkeä maantie- ja yhteysasema Anzion ja Rooman välisellä reitillä, joten sen haltuunotto nähtiin välittömänä edellytyksenä laajemmille etenemishankkeille.
Taistelu
Hyökkäys 30. tammikuuta perustui osin tiedustelu- ja suojelutehtävään uskotuille kevyemmille tunkeutumisjoukoille: jääkäriryhmät määrättiin etenemään Cisternaa kohti katkaisemaan saksalaisten vastahyökkäysreitit ja tukemaan 3. divisioonan pääosaa. Tilanne muuttui nopeasti: saksalaiset olivat onnistuneet vetämään alueelle vahvempia joukkoja, mukaan lukien panssarivaunuja ja hyvin aseistettuja panssarintorjunta- ja jalkaväkiosastoja. Avun viivästyminen, vaikea maasto (suot, suljetut metsä- ja pellonreunat) sekä saksalaisten valmistautuneet asemat johtivat siihen, että jääkäriryhmät joutuivat ankaraan ympäröivään taisteluun.
Eteneminen pysähtyi nopeasti ja useat jääkäripataljoonat joutuivat piiritetyiksi. Yritykset vapauttaa ja tukea ympäröityjä joukkoja eivät onnistuneet, ja kiistanalaiset komentopäätökset johtivat siihen, että osa jääkäreistä menetti yhteytensä tukeen tai suojattuihin reitteihin.
Tappiot ja seuraukset
Taistelun lopputulos oli liittoutuneille raskas. Jääkäripataljoonat kärsivät suuria menetyksiä: arviot vaihtelevat, mutta jääkärien tappiot olivat satoja — useita satoja miehiä kuoli, haavoittui tai joutui vangiksi. Kolmen jääkäripataljoonan taistelukärki käytännössä tuhottiin, ja osa jääkärijoukoista menetettiin katoamisen tai vangiksi joutumisen seurauksena. Myös 3. jalkaväkidivisioona ei onnistunut valloittamaan Cisternaa alkuperäisin aikatauluin, ja hyökkäykset 25.–27. tammikuuta jäivät tuloksettomiksi.
Lyhyellä aikavälillä Cisternan tappio pysäytti liittoutuneiden pyrkimykset päästä nopeasti pois Anzion rantavyöhykkeeltä ja antoi saksalaisille mahdollisuuden vahvistaa puolustusta. Tappio vaikutti myös moraaliin ja johti kiistoihin komentotasoilla jääkärien käytöstä ja operaatiosuunnittelusta. Strategisesti Anzion asemasta seurasi pitkään kestänyt juoksuaseinen tilanne, josta liittoutuneet pystyivät lopulta irtautumaan vasta myöhemmissä hyökkäyksissä keväällä 1944.
Arvio
Cisternan taistelu on usein mainittu esimerkkinä riskistä käyttää kevyitä erikoisyksiköitä suurten avoimien hyökkäysten tukena ilman riittävää panssarisuojelua ja tukea. Se osoitti myös sen, kuinka nopeasti taktinen tilanne voi muuttua, kun vastapuoli saa paikalle vahvistuksia. Vaikka taistelu oli saksalaisille selvä voitto, se ei ratkaissut koko kampanjaa — Anzion rintama pysyi kuitenkin tärkeänä ja taistelut jatkuivat vielä kuukausia ennen kuin liittoutuneet aloittivat onnistuneemman laajamittaisen etenemisen.
Liittoutuneiden hyökkäyssuunnitelma ja joukot Cisternassa 30. tammikuuta 1944
Tausta
Tammikuun 22. päivänä 1944 liittoutuneet käynnistivät Shingle-operaation. Kyseessä oli Yhdysvaltain ja Britannian joukkojen maihinnousu mereltä Anzion ja Nettunon lähelle. He halusivat hyökätä saksalaisten Gustav-linjan puolustusasemiin 60 mailia (97 km) kaakkoon.
Liittoutuneet olivat hyökänneet etelästä 16. tammikuuta alkaen Monte Cassinon ensimmäisessä taistelussa. Maihinnousun jälkeen liittoutuneet keräsivät joukkojaan rannalla. Tämä antoi myös saksalaisille mahdollisuuden vahvistaa puolustusasemiaan. Tammikuun 29. päivään mennessä rannalla oli 69 000 miestä. Saksalaisilla oli 71 500 sotilasta pysäyttämässä heitä.
Liittoutuneet hyökkäsivät 30. tammikuuta koilliseen kohti Campoleonea ja Albanin kukkuloita. Ranger-joukot yrittivät hiipiä Cisternaan.
Rangerit odottivat kohtaavansa vain vähän saksalaisia joukkoja. Tosiasiassa he etenivät kohti suurta vihollisjoukkoa.
Rangerit olivat saaneet paljon kuolleita ja haavoittuneita. Kuolleiden ja haavoittuneiden tilalle lähetetyillä uusilla joukoilla ei ollut kokemusta eikä paljon koulutusta.
Battle
Monet Ranger-joukot ja 15. jalkaväkipataljoonan 3. pataljoona yrittivät hiipiä saksalaisten linjojen taakse Cisternan kaupunkiin. He halusivat hyökätä ja vallata kaupungin, kunnes päähyökkäys tulisi.
Kun nämä kaksi pataljoonaa yrittivät hiipiä Saksan alueelle, voimakkaat saksalaiset joukot hyökkäsivät niiden kimppuun. Niihin kuului 715. moottoroitu jalkaväkidivisioona ja Herman Göringin panssaridivisioona, johon kuului seitsemäntoista saksalaista Panzer IV -panssarivaunua.
1. pataljoonan komentaja, majuri Dobson, hyökkäsi yhden panssarivaunun kimppuun ampumalla komentajaa pistoolillaan ja pudottamalla valkoisen fosforikranaatin panssarivaunuun. Rangersit kaappasivat kaksi muuta tankkia.
Lopulta saksalaiset voittivat. Noin 803 liittoutuneiden joukkoa ei palannut. Noin 400 jääkäriä joutui sotavangiksi. Saksalaiset kärsivät myös paljon tappioita.
Rangersin vapautusyritys
Päähyökkäys yritti pelastaa loukkuun jääneet pataljoonat. Liittoutuneet valtasivat jonkin verran aluetta, mutta he eivät päässeet saksalaisten ohi ja valloittaneet Cisternaa. Cisterna pysyi saksalaisten hallussa toukokuuhun 1944 asti.
Saksan hyökkäykset 1. ja 2. helmikuuta eivät vallanneet takaisin yhtään aluetta liittoutuneilta. Saksalaiset kärsivät näissä hyökkäyksissä raskaita tappioita.
Sen jälkeen
Kevyesti aseistettujen Rangers-joukkojen käyttämistä hyökkäyksen johtamiseen arvosteltiin. Heikentyneet Ranger-joukot Italiassa lopettivat toimintansa. Ranger-yksiköt jatkoivat taisteluita Pohjois-Euroopassa (D-Dayn johdossa) ja Tyynenmeren sodassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Cisternan taistelu?
A: Cisternan taistelu oli toisen maailmansodan aikainen taistelu, joka käytiin 30. tammikuuta-2. helmikuuta 1944 lähellä Cisternaa Italiassa.
K: Mihin taistelu kuului?
V: Taistelu oli osa Anzion taistelua, jota seurasi operaatio Shingle.
K: Kuka voitti Cisternan taistelun?
V: Taistelu oli Saksan selvä voitto.
K: Mikä oli Cisternan taistelun vaikutus Yhdysvaltain jääkäreihin?
V: Cisternan taistelun aikana monet Yhdysvaltain Ranger-ryhmät määrättiin tukemaan 3. jalkaväkidivisioonan hyökkäystä Cisternaan.
K: Milloin 3. jalkaväkidivisioona yritti vallata Cisternan?
V: 3. jalkaväkidivisioona oli yrittänyt vallata Cisternan 25.-27. tammikuuta.
K: Mihin 3. divisioonan hyökkäys kuului?
V: 3. divisioonan hyökkäys oli osa Yhdysvaltain VI armeijakunnan laajamittaista hyökkäystä, jonka tarkoituksena oli siirtyä pois Anzion rannalta.
K: Mikä oli syy siihen, että Yhdysvaltain VI armeijakunta halusi päästä pois Anzion rannoilta?
V: Yhdysvaltain VI armeijakunta halusi päästä pois Anzion rannoilta ennen kuin uudet saksalaiset joukot ehtivät saapua ja hyökätä.
Etsiä