Fulfordin taistelu
Fulfordin taistelu käytiin 20. syyskuuta 1066 Yorkin lähellä. Taistelu käytiin viikinkihyökkääjien ja englantilaisten kreivien välillä. Sen osapuolina olivat Norjan kuningas Harald III (Harald Hardrada (vanhan norjan kieli, tarkoittaa "kovaa hallitsijaa") ja hänen englantilainen liittolaisensa Tostig Godwinson. Toisella puolella oli kaksi kreiviä, Edwin ja Morcar. Tostig oli Englannin kuninkaan Harold Godwinsonin karkotettu veli. Taistelu käytiin Fulfordin kylän liepeillä lähellä Yorkia.
Taistelu oli viikinkien armeijalle ratkaiseva voitto. Yorkin jaarlit olisivat voineet piiloutua kaupunkinsa muurien taakse. Sen sijaan he kohtasivat viikinkien armeijan joen toisella puolella. Koko päivän englantilaiset yrittivät murtaa viikinkien suojamuuria, mutta epäonnistuivat.
Edwin ja Morcar olivat selvinneet taistelusta. York antautui norjalaisille. Harald oli voittanut taistelun. Yksi syy taisteluun oli se, että jaarli Morcar oli korvannut Tostigin Northumbrian jaarlina.
Tausta
Anglosaksinen kuningas Edvard Tunnustaja kuoli 5. tammikuuta 1066 ilman perillistä. Kuninkaallisen perheen ainoa elossa oleva jäsen oli Edgar, Edward Æthelingin nuori poika. Kuningas Edwardin hautajaispäivänä 6. tammikuuta Wessexin jaarli Harold Godwinson riensi Lontooseen, jossa Yorkin arkkipiispa Ealdred kruunasi hänet kuninkaaksi Westminsterin Pyhän Pietarin luostarissa. Harold Godwinsonin valitsi kuninkaaksi Witenagemot, jotka olivat kokoontuneet Westminsteriin juhlimaan epifanian juhlaa.
Kaksi vaikutusvaltaista kreiviä, Mercian veljekset Edwin ja Northumbrian Morcar, haastoi kuitenkin hänen valtansa. Lähteiden mukaan Harold muutti pohjoiseen kohdatakseen heidät; lopulta hän kuitenkin sai heidät uskollisiksi naimalla heidän sisarensa Edithin, Walesin Griffithin lesken. Varmistamalla Edwinin ja Morcarin lojaalisuuden Godwinson lisäsi voimiaan pohjoisessa. Nämä miehet olivat itse asiassa ensimmäinen este Harald Hardradan ja Harold Godwinsonin välillä.
Kreivien tappiolla oli suuri seuraus. Koska hänen vihollisensa voittivat, kuningas Harold Godwinson joutui marssittamaan joukkonsa väkisin 310 kilometrin (190 mailin) matkan Lontoosta Yorkiin. Hän teki tämän viikon kuluessa Fulfordista. Hän yllätti viikinkien armeijan ja kukisti heidät Stamford Bridgen taistelussa. Sillä välin Normandian herttua William oli laskenut armeijansa Sussexiin etelärannikolle.
Todennäköisesti Fulford Gaten ja Stamford Bridgen taistelut vaikuttivat vakavasti Haroldin vahvuuteen Hastingsin taistelussa noin kolme viikkoa myöhemmin. Ei ole epäilystäkään siitä, että jos pohjoisen taistelut eivät olisi harhauttaneet Haroldia, hän olisi ollut paremmin valmistautunut taistelemaan Vilhelmiä vastaan Hastingsissa, ja lopputulos olisi saattanut olla erilainen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Fulfordin taistelun päivämäärä?
V: Fulfordin taistelu käytiin 20. syyskuuta 1066.
K: Ketkä olivat tämän taistelun molemmat osapuolet?
A: Tämän taistelun kaksi osapuolta olivat Norjan kuningas Harald III ja hänen englantilainen liittolaisensa Tostig Godwinson sekä kaksi kreiviä, Edwin ja Morcar.
K: Missä taistelu käytiin?
V: Taistelu käytiin Yorkin lähellä Fulford-nimisen kylän liepeillä.
K: Kuka voitti Fulfordin taistelun?
V: Viikinkien armeija voitti Fulfordin taistelun.
K: Mitä tapahtui sen jälkeen, kun York antautui norjalaisille?
V: Kun York antautui norjalaisille, Harald oli voittanut taistelun.
K: Miksi jaarli Morcar korvasi Tostigin Northumbrian jaarlina?
V: Yksi syy tähän taisteluun oli se, että jaarli Morcar oli korvannut Tostigin Northumbrian jaarlina.
