Fulfordin taistelu (20.9.1066) — viikinkien ratkaiseva voitto Yorkin ulkopuolella
Fulfordin taistelu 20.9.1066 — viikinkien ratkaiseva voitto Yorkin ulkopuolella. Harald Hardrada, Tostig, Edwin ja Morcar kohtaavat: käännekohta Englannin vallassa.
Fulfordin taistelu käytiin 20. syyskuuta 1066 Yorkin lähellä Fulfordin kylän tuntumassa, pohjois-Englannin jokiseudulla. Taistelu käytiin viikinkihyökkääjien ja paikallisten englantilaisten jaarlien välillä. Keskeisinä johtajina olivat Norjan kuningas Harald III (Harald Hardrada (vanhan norjan kieli, tarkoittaa "kovaa hallitsijaa")) ja hänen englantilainen liittolaisensa Tostig Godwinson. Toisella puolella olivat Northumbrian jaarlit Edwin ja Morcar. Tostig oli veljensä Harold Godwinsonin karkotettu veli ja etsinyt tukea palatakseen valtaan pohjoisessa.
Taustan ja motiivien lyhyt yhteenveto
Keskeinen syy taisteluun oli Tostigin menettäminen Northumbrian jaarlin virasta ja hänen kaunansa veljeään vastaan. Tostig liittoutui Harald Hardradan kanssa pyrkien saamaan takaisin vaikutusvaltansa pohjoisessa. Norjalaiset olivat aiemmin purjehtineet Englantiin saadakseen maata, aarteita ja valtaa. Northumbrian miestenvallan heikkous ja paikallisten jaarlien halu säilyttää asemansa johtivat siihen, että asia päätettiin asein.
Joukot ja johtajat
Arviot osapuolten lukumääristä vaihtelevat lähteissä. Haraldilla oli mukanaan laivasto ja joukkoja, joiden määrä oli arviolta sadoista useampaan tuhanteen riippuen lähteestä; Tostig liittyi hyökkääjiin pohjoisesta. Edwin ja Morcar johtivat paikallista kansankokouksen (fyrd) sotajoukkoa yhdessä mahdollisten ammattilaissotureiden eli housecarlsien kanssa. Englannin joukot olivat paikallisia ja osin vähemmän koulutettuja verrattuna Norjan ja Tostigin joukkoihin.
Taistelun kulku
Tostig ja Harald etenivät Yorkia kohti ja kohtasivat Edwinin ja Morcarin joukot Fulfordin alueella, jokea vastapäätä. Englantilaiset jaarlit olivat kokoontuneet puolustamaan kaupunkia, mutta päättivät hyökätä viikinkien kimppuun joen yli sen sijaan, että olisivat jääneet Yorkin muureille. Taistelu oli tiukka; englantilaiset yrittivät läpiajoa ja ponnistivat murtaakseen viikinkien muodostaman puolustuksen, mutta yritykset eivät onnistuneet. Lopulta viikinkien paine ja taistelukokemus käänsivät tilanteen heidän edukseen ja englantilaiset joutuivat perääntymään.
Seuraukset
Taistelu oli viikinkien armeijalle ratkaiseva voitto. York antautui norjalaisille, ja kaupungista saatiin panttivankeja sekä saaliita, mikä vahvisti Haraldin asemaa Pohjois-Englannissa. Edwin ja Morcar selvisivät taistelusta hengissä mutta heidän maineensa kärsi tappion myötä. Voitto antoi Hardradalle hetkellisen voiton; kuitenkin voiton jälkeen seurasi uusi vaihe: kuningas Harold Godwinson marssi pohjoiseen nopeasti vastatakseen uhkaan ja voitti Haraldin ja Tostigin pavedessa viiden päivän kuluttua Stamford Bridgen taistelussa 25. syyskuuta 1066, jossa Harald ja Tostig molemmat kaatuivat.
Merkitys
Fulfordin taistelu osoitti pohjoisen alueen heikon puolustuksen ja sen, kuinka nopeasti vallanpitäjät pystyivät herättämään tilanteen aseelliseksi. Vaikka taistelu oli voitto viikingeille, se osaltaan kuormitti ja myötävaikutti myöhempiin tapahtumiin: Harold Godwinsonin nopea hyökkäys pohjoiseen sekä hänen valtava uupumuksensa ja tappiot Stamford Bridgen jälkeen vaikeuttivat hänen puolustustaan etelässä. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin tapahtunut Normandian vaalituomioitsijan Vilhelm Valloittajan maihinnousu johti lopulta Englannin vallankumoukseen ja merkittäviin poliittisiin muutoksiin vuoden 1066 aikana.
Lisätietoja ja lähteitä
Tarkat luvut ja yksityiskohdat vaihtelevat eri kronikoissa ja nykytutkimuksessa. Arkeologiset löydöt ja keskiaikaiset lähteet antavat osviittaa, mutta monia seikkoja, kuten tarkkoja miehitysmääriä ja tappioita, ei voida määritellä yksiselitteisesti. Fulfordin taistelu on silti keskeinen osa vuoden 1066 tapahtumaketjua, joka muutti Englannin historian kulun.
Tausta
Anglosaksinen kuningas Edvard Tunnustaja kuoli 5. tammikuuta 1066 ilman perillistä. Kuninkaallisen perheen ainoa elossa oleva jäsen oli Edgar, Edward Æthelingin nuori poika. Kuningas Edwardin hautajaispäivänä 6. tammikuuta Wessexin jaarli Harold Godwinson riensi Lontooseen, jossa Yorkin arkkipiispa Ealdred kruunasi hänet kuninkaaksi Westminsterin Pyhän Pietarin luostarissa. Harold Godwinsonin valitsi kuninkaaksi Witenagemot, jotka olivat kokoontuneet Westminsteriin juhlimaan epifanian juhlaa.
Kaksi vaikutusvaltaista kreiviä, Mercian veljekset Edwin ja Northumbrian Morcar, haastoi kuitenkin hänen valtansa. Lähteiden mukaan Harold muutti pohjoiseen kohdatakseen heidät; lopulta hän kuitenkin sai heidät uskollisiksi naimalla heidän sisarensa Edithin, Walesin Griffithin lesken. Varmistamalla Edwinin ja Morcarin lojaalisuuden Godwinson lisäsi voimiaan pohjoisessa. Nämä miehet olivat itse asiassa ensimmäinen este Harald Hardradan ja Harold Godwinsonin välillä.
Kreivien tappiolla oli suuri seuraus. Koska hänen vihollisensa voittivat, kuningas Harold Godwinson joutui marssittamaan joukkonsa väkisin 310 kilometrin (190 mailin) matkan Lontoosta Yorkiin. Hän teki tämän viikon kuluessa Fulfordista. Hän yllätti viikinkien armeijan ja kukisti heidät Stamford Bridgen taistelussa. Sillä välin Normandian herttua William oli laskenut armeijansa Sussexiin etelärannikolle.
Todennäköisesti Fulford Gaten ja Stamford Bridgen taistelut vaikuttivat vakavasti Haroldin vahvuuteen Hastingsin taistelussa noin kolme viikkoa myöhemmin. Ei ole epäilystäkään siitä, että jos pohjoisen taistelut eivät olisi harhauttaneet Haroldia, hän olisi ollut paremmin valmistautunut taistelemaan Vilhelmiä vastaan Hastingsissa, ja lopputulos olisi saattanut olla erilainen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Fulfordin taistelun päivämäärä?
V: Fulfordin taistelu käytiin 20. syyskuuta 1066.
K: Ketkä olivat tämän taistelun molemmat osapuolet?
A: Tämän taistelun kaksi osapuolta olivat Norjan kuningas Harald III ja hänen englantilainen liittolaisensa Tostig Godwinson sekä kaksi kreiviä, Edwin ja Morcar.
K: Missä taistelu käytiin?
V: Taistelu käytiin Yorkin lähellä Fulford-nimisen kylän liepeillä.
K: Kuka voitti Fulfordin taistelun?
V: Viikinkien armeija voitti Fulfordin taistelun.
K: Mitä tapahtui sen jälkeen, kun York antautui norjalaisille?
V: Kun York antautui norjalaisille, Harald oli voittanut taistelun.
K: Miksi jaarli Morcar korvasi Tostigin Northumbrian jaarlina?
V: Yksi syy tähän taisteluun oli se, että jaarli Morcar oli korvannut Tostigin Northumbrian jaarlina.
Etsiä