Jyllannin meritaistelu 1916 — Ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu
Jyllannin meritaistelu 1916: kattava kuvaus ensimmäisen maailmansodan suurimmasta meritaistelusta — taktiikat, laivastot, tappiot ja historialliset seuraukset.
Jyllannin taistelu oli ensimmäisen maailmansodan tärkein meritaistelu. Se käytiin 31. toukokuuta–1. kesäkuuta 1916 ja se oli laajuudeltaan, alusten määrästä ja tappioista mitattuna ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu.
Ensimmäisessä maailmansodassa Saksan laivasto joutui suuremman kuninkaallisen laivaston saartoon. Se pidettiin suurimmaksi osaksi tukikohdassaan Wilhelmshavenissa ja pyrki vain ajoittain murtautumaan avomerelle häiritsemään brittiläistä merenkulun ylivaltaa. Jyllannin taistelu käytiin, kun Saksan laivasto yritti amiraali Reinhard Scheerin johdolla murtautua avomerelle ja samalla vetää osia brittiläisestä laivastosta takaansa altistaakseen sen hyökkäykselle.
Saksan laivastoon kuului 22 taistelulaivaa, viisi taisteluristeilijää, 11 kevyttä risteilijää ja 61 torpedovenettä. Scheerillä oli myös torpedoilla varustettuja sukellusveneitä, joita hän sijoitti brittiläisten päätukikohtien ulkopuolelle ja etuvartioihin. Tavoitteena oli rikkoa brittiläinen blokkijärjestelmä tai ainakin pakottaa britit käyttämään voimavarojaan kauemmas kotirannoistaan.
Britannian tärkeimmät tukikohdat sijaitsivat Skotlannissa: Orkneysaarilla ja Shetlandilla oli valtava tukikohta Scapa Flow'ssa, ja mantereella tukikohtia oli Cromartyssa Moray Firthin rannalla ja Rosythissa Firth of Forthin pohjoisrannalla. Näistä laivastot purjehtivat kohti suunnitelmaa pysäyttää saksalaiset avomerellä.
Taistelun kulku
Kahden suuren laivaston kohtaaminen oli osin sattumankin summa: ensin törmäsivät vastakkain saksalaisten taisteluristeilijät ja brittiläiset taisteluristeilijät, minkä jälkeen laajempi Grand Fleet (britit) löysi tiensä paikalle ja molemmat osapuolet joutivat täydelliseen laivastotaisteluun. Taistelu alkoi idempänä ja kehittyi myöhään iltapäivällä 31. toukokuuta pitkiksi vaihtuviksi lähitaisteluiksi ja kaukoammuntakohtaamisiksi, jotka jatkuivat seuraavan päivän aamuun saakka.
Alusten välisiä tunnettuja vaiheita olivat mm. brittiläisen taisteluristeilijäjoukon johtajan kohtaaminen, niin kutsuttu "Run to the South" –vaihe, jossa britit ajoivat osan Saksan taistelujoukoista etelään kohti suurempia saksalaisia taistelualuksia. Myöhemmin Grand Fleet kääntyi ja hyökkäsi saksalaisia vastaan, minkä seurauksena syntyi intensiivisiä vaiheratkaisuja, suojaisine torpedohyökkäyksineen ja ristelijävaiheineen.
Tappiot ja merkitys
Taistelun suorittaminen johti raskaisiin tappioihin molemmilla puolilla. Yleisesti hyväksytyt luvut kertovat, että brittien menetykset olivat suuremmat sekä alusten että henkisten tappioiden osalta: useita taistelualuksia ja risteilijöitä upotettiin ja kuolleita oli yli 6 000. Saksalaiset menettivät myös aluksia ja noin 2 500 miestä. Vaikka Saksan laivasto aiheutti Britannialle kovia tappioita, se ei onnistunut murtamaan brittiläistä merivaltaa tai lopettamaan blokkia.
Strategisesti taistelu jäi epäselväksi voitoksi: Saksalaiset saattoivat väittää taktista voittoa, koska he aiheuttivat enemmän materiaalitappioita britteihin, mutta britit säilyttivät ylivoiman Pohjanmerellä ja jatkoivat merisaartoa, joka oli keskeinen osa saartopolitiikkaa sodan aikana. Lisäksi taistelu toi esiin ongelmia taisteluristeilijöiden panssaroinnissa, viestinnässä ja taktisten toimintamallien puutteet, minkä seurauksena molemmat laivastot muuttivat taktiikkaansa ja paransivat alusten suojausta ja ampumakäytäntöjä sodan edetessä.
Jyllannin taistelu on jäänyt historiaan esimerkkinä modernin laivaston mittasuhteista, tiedustelun, johtamisen ja teknologian merkityksestä meritaistelussa sekä siitä, miten näennäinen taktinen voitto ei välttämättä muuta strategista asemointia sodan suuremmassa kuvassa. Taistelun sijainti oli laaja alue Jyllannin rannan edustalla, Jyllannin ympäristössä ja Skagerrakin länsipuolella Norjan ja Tanskan välissä.
Koodikirjat
Scapa Flow on kaukana Skagerrakista, mutta Britannian laivasto oli saanut ennakkovaroituksen saksalaisten hyökkäyksestä. Britit olivat murtaneet saksalaisten salakirjoituksen, ja kun Scheer antoi käskyn purjehtia, Lontoon amiraliteetti antoi suurelle laivastolle käskyn purjehtia Orkneysaarilta. s124.
Tämä oli seurausta siitä, että britit saivat haltuunsa kolme koodikirjaa haaksirikkoutuneista aluksista. Yksi pienempiä aluksia koskeva kirja oli peräisin saksalaisesta rahtialuksesta. Toinen diplomaattisia viestejä varten oli saatu Pohjanmeren pohjassa olleesta hylystä. Saksan avomerilaivaston koodi oli peräisin Itämerellä haaksirikkoutuneesta risteilijästä. Vaikka britit eivät hyödyntäneet näitä lähteitä parhaalla mahdollisella tavalla, heillä oli käsissään korvaamaton etu.
Taistelun kulku
Ensimmäinen kahakka
Ensimmäisenä yhteyttä ottivat Firth of Forthin brittiläiset alukset, joita komensi vara-amiraali David Beatty. Beattylla oli kuusi taisteluristeilijää ja neljä nopeaa taistelulaivaa. Ne pääsivät Firth of Forthin ulkopuolella olevan sukellusvenekartellin läpi ilman tappioita.
Beattyn taisteluristeilijäjoukko kohtasi kontra-amiraali Franz Hipperin johtaman saksalaisen taisteluristeilijäjoukon. Saksalaisten etumatkaetäisyysetu (ylivoimainen optiikka) oli merkittävä, mutta brittiristeilijät pelastuivat neljän taistelulaivan saapumisen ansiosta. Koska taistelulaivat olivat ylivoimaisia sekä panssarissa että tulivoimassa, Hipper joutui kääntymään itään ja kohti Saksan taistelulaivojen pääjoukkoa.
Tärkeimmät voimat
Lopulta, myöhään päivällä, Scapa Flow'sta lähtenyt päätaistelulaivasto ("suuri laivasto") (amiraali John Jellicoen johdolla) kohtasi saksalaisten taistelulaivojen pääjoukon (amiraali Scheerin johdolla). "Scheerin etäisyysmittareille... koko pohjoisesta itään ulottuva kaari oli kuin tulimeri." s128 Kymmenen minuutin kuluttua Scheer antoi merkin samanaikaisesta kääntymisestä.
21 torpedo sai myös Jellicon kääntymään pois, ja Scheer sai 10 meripeninkulmaa brittiläisten taistelulaivojen ja itsensä väliin. Pimeyden pimetessä tapahtui vielä muutamia yhteenottoja, kunnes Saksan laivasto pääsi kotiin. Ne olivat upottaneet lisää brittilaivoja, mutta voimasuhteet eivät olleet muuttuneet.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Jyllannin taistelu?
A: Jyllannin taistelu oli ensimmäisen maailmansodan tärkein meritaistelu.
K: Miksi Saksan laivasto saarrettiin ensimmäisessä maailmansodassa?
A: Saksan laivasto joutui ensimmäisessä maailmansodassa suuremman kuninkaallisen laivaston saartoon.
K: Missä Saksan laivasto useimmiten säilytettiin?
V: Saksan laivasto pidettiin enimmäkseen tukikohdassaan Wilhelmshavenissa.
K: Kuka johti Saksan laivastoa Jyllannin taistelussa?
V: Amiraali Reinhard Scheer johti Saksan laivastoa Jyllannin taistelun aikana.
K: Millaisista aluksista Saksan laivasto koostui Jyllannin taistelun aikana?
V: Saksan laivastoon kuului Jyllannin taistelun aikana 22 taistelulaivaa, viisi risteilijää, 11 risteilijää ja 61 torpedovenettä.
K: Missä olivat Britannian tärkeimmät tukikohdat Jyllannin taistelun aikana?
V: Tärkeimmät brittitukikohdat sijaitsivat Skotlannissa, muun muassa Orkneysaarilla ja Shetlandilla, joilla oli valtava tukikohta Scapa Flow'ssa, ja mantereella tukikohdat olivat Cromartyssa Moray Firthin rannalla ja Rosythissa Firth of Forthin pohjoisrannalla.
Kysymys: Missä Jyllannin taistelu käytiin?
V: Jyllannin taistelu käytiin laajalla alueella Jyllannin rannalla Skagerrakin länsipuolella Norjan ja Tanskan välillä.
Etsiä