Jyllannin taistelu oli ensimmäisen maailmansodan tärkein meritaistelu. Se käytiin 31. toukokuuta–1. kesäkuuta 1916 ja se oli laajuudeltaan, alusten määrästä ja tappioista mitattuna ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu.
Ensimmäisessä maailmansodassa Saksan laivasto joutui suuremman kuninkaallisen laivaston saartoon. Se pidettiin suurimmaksi osaksi tukikohdassaan Wilhelmshavenissa ja pyrki vain ajoittain murtautumaan avomerelle häiritsemään brittiläistä merenkulun ylivaltaa. Jyllannin taistelu käytiin, kun Saksan laivasto yritti amiraali Reinhard Scheerin johdolla murtautua avomerelle ja samalla vetää osia brittiläisestä laivastosta takaansa altistaakseen sen hyökkäykselle.
Saksan laivastoon kuului 22 taistelulaivaa, viisi taisteluristeilijää, 11 kevyttä risteilijää ja 61 torpedovenettä. Scheerillä oli myös torpedoilla varustettuja sukellusveneitä, joita hän sijoitti brittiläisten päätukikohtien ulkopuolelle ja etuvartioihin. Tavoitteena oli rikkoa brittiläinen blokkijärjestelmä tai ainakin pakottaa britit käyttämään voimavarojaan kauemmas kotirannoistaan.
Britannian tärkeimmät tukikohdat sijaitsivat Skotlannissa: Orkneysaarilla ja Shetlandilla oli valtava tukikohta Scapa Flow'ssa, ja mantereella tukikohtia oli Cromartyssa Moray Firthin rannalla ja Rosythissa Firth of Forthin pohjoisrannalla. Näistä laivastot purjehtivat kohti suunnitelmaa pysäyttää saksalaiset avomerellä.
Taistelun kulku
Kahden suuren laivaston kohtaaminen oli osin sattumankin summa: ensin törmäsivät vastakkain saksalaisten taisteluristeilijät ja brittiläiset taisteluristeilijät, minkä jälkeen laajempi Grand Fleet (britit) löysi tiensä paikalle ja molemmat osapuolet joutivat täydelliseen laivastotaisteluun. Taistelu alkoi idempänä ja kehittyi myöhään iltapäivällä 31. toukokuuta pitkiksi vaihtuviksi lähitaisteluiksi ja kaukoammuntakohtaamisiksi, jotka jatkuivat seuraavan päivän aamuun saakka.
Alusten välisiä tunnettuja vaiheita olivat mm. brittiläisen taisteluristeilijäjoukon johtajan kohtaaminen, niin kutsuttu "Run to the South" –vaihe, jossa britit ajoivat osan Saksan taistelujoukoista etelään kohti suurempia saksalaisia taistelualuksia. Myöhemmin Grand Fleet kääntyi ja hyökkäsi saksalaisia vastaan, minkä seurauksena syntyi intensiivisiä vaiheratkaisuja, suojaisine torpedohyökkäyksineen ja ristelijävaiheineen.
Tappiot ja merkitys
Taistelun suorittaminen johti raskaisiin tappioihin molemmilla puolilla. Yleisesti hyväksytyt luvut kertovat, että brittien menetykset olivat suuremmat sekä alusten että henkisten tappioiden osalta: useita taistelualuksia ja risteilijöitä upotettiin ja kuolleita oli yli 6 000. Saksalaiset menettivät myös aluksia ja noin 2 500 miestä. Vaikka Saksan laivasto aiheutti Britannialle kovia tappioita, se ei onnistunut murtamaan brittiläistä merivaltaa tai lopettamaan blokkia.
Strategisesti taistelu jäi epäselväksi voitoksi: Saksalaiset saattoivat väittää taktista voittoa, koska he aiheuttivat enemmän materiaalitappioita britteihin, mutta britit säilyttivät ylivoiman Pohjanmerellä ja jatkoivat merisaartoa, joka oli keskeinen osa saartopolitiikkaa sodan aikana. Lisäksi taistelu toi esiin ongelmia taisteluristeilijöiden panssaroinnissa, viestinnässä ja taktisten toimintamallien puutteet, minkä seurauksena molemmat laivastot muuttivat taktiikkaansa ja paransivat alusten suojausta ja ampumakäytäntöjä sodan edetessä.
Jyllannin taistelu on jäänyt historiaan esimerkkinä modernin laivaston mittasuhteista, tiedustelun, johtamisen ja teknologian merkityksestä meritaistelussa sekä siitä, miten näennäinen taktinen voitto ei välttämättä muuta strategista asemointia sodan suuremmassa kuvassa. Taistelun sijainti oli laaja alue Jyllannin rannan edustalla, Jyllannin ympäristössä ja Skagerrakin länsipuolella Norjan ja Tanskan välissä.