Tabby-kissa, joka tunnetaan myös nimillä harmaa tiikeri tai yksinkertaisesti tabby, on nimi kotikissoille, joiden turkissa on raitoja, pisteitä, viivoja tai pyörteisiä kuvioita. Näillä kissoilla on usein otsassaan M-kirjainta muistuttava merkki. Tabbyt eivät ole kissarotu; termi kuvaa turkin kuviota, ei rotua. Tabbykissat ovat hyvin yleisiä: noin kaksi kolmasosaa maailman kissakannasta on tabby-kissoja.
Tabby-kuvio esiintyy monissa puhtaissa kissaroduissa sekä sekarotuisissa kissoissa. Tabby-kuvio syntyy luonnostaan kissojen lähimmän esi-isän, afrikkalaisen villikissan, perimästä: villikissoilla on samanlaiset värit ja suojavärityksen omaavat kuviot.
M-merkki ja sen taustat
Useimmilla tabbyilla on otsassaan M-kirjainta muistuttava merkki, joka syntyy otsan ja kasvojen raitojen yhtymästä. Merkki on vain visuaalinen ilmiö eikä itsessään kerro mitään rodusta tai terveydestä. Monissa kansanperinteissä M-merkille on annettu tarunhohtoisia selityksiä, mutta biologisesti se on osa turkin kuviointia, joka määräytyy perimän mukaan.
Tabby-kuviot — neljä päätyyppiä
- Mackerel (piikkiraidallinen) – kapea, pystysuuntaiset raidat, jotka muistuttavat kalanruotoa; yleinen ja usein "perinteinen" tabby-kuvio.
- Classic / blotched (laikutettu) – leveät, pyörteiset raidat ja suuret pyörteet tai läiskät, joiden keskellä voi olla selkeä soikea tai pyöreä kuvio.
- Spotted (pistekuvio) – raidat ovat muuttuneet pisteiksi tai lyhyiksi katkoviivoiksi; esiintyy esimerkiksi joillain villi- ja rotukissoilla.
- Ticked / agouti (kirjavampi, raidoittamaton) – yksittäisissä karvoissa on väriraitoja, joten turkki näyttää tasaisemmalta ilman selkeitä raitoja tai läiskiä; esimerkkejä ovat abyssinialaiset, joissa on "ticked" -kuvio.
Perintö ja geenit
Tabby-kuvio on monimutkainen perinnöllinen ilmiö. Useat geenit vaikuttavat siihen, millainen kuvio muodostuu: esimerkiksi agouti-geeni säätelee karvan raidallisuutta ja tietyt muut geenivariantit (esim. Taqpep) vaikuttavat siihen, muodostuuko mackerel- vai classic-tyyppinen kuvio. Oranssin (red) värin ilmaantuminen on puolestaan X-kromosomissa sijaitsevan geeniin sidottu, minkä vuoksi oransseja tabbyja on suhteessa enemmän uroskissojen joukossa.
Värit ja yhdistelmät
Tabby-kuvio voi esiintyä monissa väreissä: ruskeansävyt, musta, hopea (silver), kerman- ja oranssin sävyt ovat yleisimpiä. Tabby voi myös yhdistyä muihin värimuotoihin, jolloin syntyy esimerkiksi:
- torbie (tortoiseshell + tabby) eli tortie-tabby -yhdistelmä
- calico- tai valkoiset merkit yhdessä tabbykuvion kanssa
Tunnistaminen ja hoito
Tabbyt tunnistaa yleensä selkeistä kuviosta turkissa ja otsan M-merkillä. Kissan pennut saattavat kuitenkin näyttää eri vaiheissa eri kuviolta: kuvio voi korostua tai pehmentyä kasvun myötä. Tabbyn hoito ei juuri eroa muiden kissojen hoidosta: säännöllinen harjaus, oikea ravinto, rokotukset ja eläinlääkärin tarkastukset ovat tärkeitä. Itse kuvio ei aiheuta terveysongelmia; mahdolliset sairaudet liittyvät yleensä rotuun, ei kuvioon.
Tabbyjen asema ihmiskulttuurissa
Tabby-kissat ovat pitkään olleet suosittuja lemmikkejä ja esiintyvät usein kansanperinteessä, taiteessa ja populaarikulttuurissa. Niiden suojaväritys on antautunut eloonjäämiseen luonnossa, mutta kotikissoina tabbyt hurmaavat ihmisiä monipuolisella ulkonäöllään ja luonteellaan.
